Keskiviikon iltatunnilleni sain pitkästä aikaa Kropekin. En hihkunut riemusta mutta tauko oli ollut tarpeeksi pitkä (lähes 2 kk), ettei haitannut pahemmin. Heppa oli jo valmiiksi hommissa. Eikä uhattua räntäsadetta tullut vaan keli oli lämmin +4°C. Ratsukoita tunnilla oli 5.
Alkuun pitkin ohjin ruuna saattoi vain yhtäkkiä päättää lähteä huitelemaan käynnissä johonkin omaan suuntaansa. Ohjaus ei ollut kovin toimivaa.
Taisi olla heti alkukäyntien jälkeen kun jakaannuttiin omille ympyröillemme. Tai koon puolesta kuvio oli lähempänä volttia. Hetki meni että sain ohjauksen kuntoon mutta ruuna rupesi sitten kuuntelemaan aika kivasti. Olihan se työlästä ja välillä tuntui että käteni irtoavat. Pyörittiin pientä ympyrää käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin ikuisuus. Yllättäen myös ravi oli aika hyvää ja lyhyttä. Harjoitusravissakin istui ihan hyvin. Ope kävi välillä syynäämässä meitä henkilökohtaisesti. Päätin tsempata sen ajan kunnolla. Lapaa sisään, käännä ulkoavuilla. Pienennä ympyrää. Meinasi mennä pää pyörälle mutta suoriuduttiin oikein siististi.
Lopulta meidät armahdettiin pyörimisestä ja otettiin laukkoja uraa pitkin. Ensin kaikki kerrallaan ja välillä vähän vuorotellen. Jotain keskiympyröitä. Laukassa pakka vähän levähti. Ei tainnut tulla toiseenkaan suuntaan kovin ihanaa. Nosti kyllä ja eteni.
Loppuravissa pyöriteltiin lisää pikkuympyröitä. Harjoitusravissa taisi olla parempi. Pelkäsin jo kovasti että kohta lähtee menemään huonompaan suuntaan. Ratsu päättikin olla muutaman askeleen oikein superryhdikäs ja kevyt edestä. Tuntui hyvältä. Ei onneksi ehtinyt huonontua. Sitten sai antaa pidempää ohjaa ja silti ruuna pysyi edestä kevyenä ja siirtyi istunnalla käyntiin. Sangen hyvä. Mutta vaikka meni kivasti niin en silti erityisemmin nauti Kropekilla menemisestä.
Ongelmia:
alkutunnista ohjausongelmia
Parannusta:
oli suht lyhyt
selkäni ei kärsinyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora