Leikkitunnin jatkoksi lumileikkejä hiihtoratsastuksen ja pulkkailun parissa

Api jatkoi vielä hiihtoratsastushommiin, joten pysyin ratsailla vielä kun muut tulivat alas selästä ja menivät talliin. Meille ope toi satulan ja valjaat pihalle ja varustettiin ratsu siinä kuntoon.

Tähän siis lopetettiin edellinen tunti. Api.
©Arla

Minä sitten luontevasti otin ensimmäisen ratsastusvuoron Apilla. Näissäkään vetoliinoissa ei ollut kapuloita. Hiihtäjä minisuksilla kentällä perään. Ensin hetki siinä ja sitten metsälenkki. Tosin sukset irtoilivat niin tiuhaan ettei ollut kovin ripeä lenkki. Mieluusti olisin vähän päästellytkin.

Ensin treenattiin kentällä.

Blurraus teki hiihtäjästä niin hupaisan näköisen että oli pakko jättää!

Apilla meinasi vähän sakata kun kaveri laukkasi maastossa edeltä pois ja meiltä putosi hiihtäjä. Sitten jäätiin poluntukkeeksi vikoille tyypeille. Vetoliinat pyörivät välillä humman jaloissa mutta selvittiin kuitenkin lopulta kunnialla takaisin. Apikin malttoi mennä ravia ja käyntiä.

Valmistautumista Stigailuun.

Lopulta vaihdettiin kuski ja minä perään. Ensin Stigalla kierros. Kuulemma Stiga on hankala kun keulii helposti. Yritin pitää painopisteen edessä ja roikuin perässä vasen käsi suorana. Ei ollut hyvä.





Halusin vaihtaa pulkkaan. Meno oli samanlaista kuin eilen suksilla. Jatkuvasti muksis. En osannut suoristaa jos yhtään lähti kanttaamaan. Lunta oli sen verran enemmän kuin Tallinmäen kentällä. Taisin monesti kaatua jo liikkeellelähtönykäisystä.

Sitten vaihdettiin humma eteen ja vetoponiksi taisi tulla Nala. Pieni ja innokas. Samalla vaihtui vetokuski. Ehkä Nala oli Apia tasaisempi tai sitten rupesin pääsemään hommasta jyvälle mutta rupesin pysymään paremmin mukana. Ravissa jo melko ongelmitta, laukan kanssa oli vielä haasteita. Lopulta onnistui kokonainen kierros perässä laukassakin.






Olisin halunnut käydä metsälenkin mutta siellä sattui haaveri eikä siksi päästy sinne. Jatkettiin siis kentällä. Halusin sitten kokeilla vielä minisuksillakin ja värkkäsin sellaiset jalkoihini.

Nyt vetoratsuksi tuli Barbie. Käynnissä oli huteraa ja kymmenen metrin jälkeen huusinkin jo raville. Ja ehkä kierroksen jälkeen laukkaa. Ensin suorat ja sitten huusin että kaarteetkin laukassa. Vähän piti väistellä muita. Olin ehkä kolme kierrosta perässä ja pysyin pystyssä vaikka aika huteraa olikin! Ensin huusin käyntiin, sitten itseni käynnissä vaihtopisteelle. Hetken päästä korjasin että sittenkin ravissa. Perille asti pystyssä! Ja kamala puuskutus. Vähän eilistä peltoa vähempi lumimäärä tai yön aikana tullut taito pitivät suksilla.

Sitten rupesi riittämään muillekin ja purettiin hepat porukalla pois. Hyvinkäälle ajaessa hämärsi jo kovasti.

Ongelmia:
pulkkailu ei sujunut kovin jouhevasti
tuli mustelmia
suksilla oli raskasta!
en päässyt metsälenkkiä pulkalla

Parannusta:
en kaatunut minisuksilla
pulkalla rupesi menemään pidempiä pätkiä kaatumatta

Videokooste pihalta:


Kuvista ja videoista kiitos opelle sekä mukana olleille!