Lauantaille oli pitkästä aikaa tarjolla maastoseuraa. Lopulta sattumat vähän hämmensivät pakkaa ja päästiin lähtemään liikkeelle vasta kolmen jälkeen. No, olipahan pakkanen ehtinyt vähän lauhtua siihen mennessä. Tallille mennessä näytti -13°C, poistuessa -11°C. Sain onneksi Lauralta varpaanlämmittimet lainaan. Ne pelastivat paljon. Kolmisormihanskat olivat jossain hukassa, ratsastin siis rukkasilla. Kypärämyssy ja toppahousut olivat ekaa kertaa tälle talvelle käytössä. Eikä onneksi ollut tämän kylmempi vaikka tallikaveri mittasi aamulla jopa -19°C.
Maastokaveriratsu oli suht uusi tulokas tallilla. Varmajalkainen ja reipas otus silti. Hemppa meni alkumatkaa edeltä kunnes rupesi lumikasojen takia peruuttelemaan. En ehtinyt juuri reagoida kun kaveri meni jo edeltä. Hemppa meni perästä eikä kovin tuijotellut enempiä. Muuten oli vähän tavallista pinkeämpi. Eipä olla kyllä hetkeen käytykään kavereiden kanssa.
Reissulla oli luvassa hämärän laskeutuminen, joten toinen kuski napsautti otsalamppunsa päälle. Minulle (ja ehkä Hempallekin) lamppumaastoilu oli ihan uutta. Ehkä jännitin varjoja vähän. Otettiin kuitenkin laukkapätkiä ja Hemppa oli ihan asiallisesti. Konttia tosin nyt tuijotti taas pitkästä aikaa. Viimeksi laukattiin siitä onnistuneesti ohi.
Käytiin kiertämässä peltolenkki ympäri, eri suuntaan kuin yleensä menen. Kaverihepan raviaskel oli niin reipas että lopulta Hemppa rikkoi laukalle. Välillä pysyttiin lennokkaassa ravivauhdissakin. Alkumatkan nopeushuipuksi mittarini sanoi 30,8 km/h mutta sitten hyytyi paristo eikä mitään dataa jäänyt talteen.
Lenkissä meni tunteroinen tai vähän yli. Ei kovin usvatettu menemään eikä Hemppa ollut rahtuakaan hikinen edes satulavyön alta.
Ongelmia:
Hemppa oli tavallista tuijottelevampi
Parannusta:
oli aika tasavauhtiset ratsukot
Hempasta irtosi hienoa ravia
ei tullut kylmä
Kati otti pari videota, joissa me kirjaimellisesti vain näymme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora