Keskiviikkona satoi päivällä reippaasti. Myös tiistaina oli satanut. Kenttä oli siis lillua ja meille tuli yllätysmaasto. Mieluusti olisin kuullut tästä etukäteen niin olisin voinut ainakin pakata turvaliivin mukaan. Nyt niille heijastinchapseillekin olisi ollut käyttöä.
Yllättäen illalla ei kuitenkaan satanut. Ratsukseni sain Vaskan, joka oli jo valmiiksi hommissa. Tuntikaveri oli käynyt testaamassa tamman maasto-ominaisuudet ja kertoi supertolkuksi. Lähdinkin siis luottavaisin mielin matkaan. Toki heti alkuun ratsu olisi halunnut poistua jo kentältä siinä vaiheessa kun säädin vasta jalustimia.
Lähdettiin letkassa hiekkakuoppien suuntaan. Aurinko oli jo laskenut, joten rupesi hämärtämään. Toisella puolella auringonlasku, toisella puolella nouseva kuu.
Vaska tallusti alkumatkasta niin reippaasti että mentiin lopulta Dumbon eteen. Vetoheppa ja Piku edellä menivät tarpeeksi reippaasti ettei oltu hännässä.
Mentiin jyrkkä mäki ylös ja metsää pitkin. Vähän väljemmässä kohdassa myös vähän ravia. Kohteena oli pikkuhiekkakuoppa. Heti ensimmäisellä kierroksella oli vähän hässäkkää mutta Vaska oli onneksi tolkku. Sitten ohje oli että saadaan vedellä ympäriinsä vapaasti kunhan ei törmäillä. Laukat nousi alkuun vähän huonosti ja laukassa oli välillä vähän välystä ohjauksessa. Letkassa meni helpommin. Mentiin rauhallisia/keskivertoreippaita kierroksia ja aina mäissä käyntiä ja ravia.
Kolmen laukkalenkin jälkeen Vaska oli ihan hengästynyt. Muut vaihtoivat ratsuja ja minulle tuli ehdolle Harmonia. Todellakin halusin! Ensimmäinen laukkalenkki letkassa meni hyvin vaikka varmistelin aika lailla että pää pysyy ylhäällä. Saatiin lupa vielä toiseen kierrokseen. Lähdin edeltä ja pyysin eteen. Johan lähti. Ihan kunnon neliä. Jarrutusmatka oli pitkä eikä tullut kovin hellillä pidätteillä takaisin. Tuli kuitenkin. Eikä sinkoillut omiaan. Gps näytti nopeudeksi n. 36 km/h. Luulin lujemmaksi.
Enempiä kierroksia en halunnut mennä koska rupesi olemaan niin pimeää. Paluumatka meni suht tasaisesti. En päästänyt raville vaan ihan käyntiä venyttämällä (venyi itsestään) pysyttiin kärjen vauhdissa. Jyrkkä alamäki ok, tosin tamma ehdotti että kylki edellä olisi kivempi. Pienestä ojasta loikattiin epämääräisesti pienen kuusen yli. Asvaltille saapuessa vauhtia oli mielestäni ihan liikaa muttei onneksi liukasteltu. Loppumatka takaisin ongelmitta vaikka rupesi olemaan melko pimeää.
Harjatessa Hoo taas kiukutteli. En tiedä mikä sille on tullut mutta tiputti parissa viikossa karvansa ja on nyt erittäin ohuessa turkissa ja ihan harmaa tavallisen valkoisen sijasta.
Ongelmia:
pimeys
Vaskalta loppui kunto
Harmonian loppukiukuttelut
Parannusta:
ei ollut pelkkää hissuttelua
Vaska oli todella tasainen maastossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora