Hallikisakauden avaus ja ensimmäiset yhteiset kisat Äimärautiolla
Sunnuntaina oli syksyn ensimmäinen pakkasaamu. Onneksi ei ollut liukasta, sillä kesärenkailla lähdettiin Hempan kanssa Äimärautiolle kisaamaan. 2-tason hallikisat. Nyt en edes ehdottanut isompia luokkia vaan halusin mennä 80 (pienin tarjolla, A.1.0, 1-tasoa) ja 90.
Hemppa oli mennessä taas fiksusti. Lastautui hyvin ja matkusti nätisti. Ajattelin että käyn ensin maksamassa ja opettelemassa radan ja vasta sitten varustetaan ratsu. Pieleen meni eikä ratapiirrosta ollut nähtävillä. Onneksi esteissä oli numerot, joten radan sai opeteltua reunaltakin. Lopulta totesin ettei ole aikaa odotella enempää ja lähdin varustamaan Hemppaa. Siinä meni sen verran aikaa että kävelin radan viimeisenä ja kapusin ratsaille vasta kun luokka alkoi. Verkka jäi siis hyvin lyhyeksi. Radan kävelyssä toinen kannukseni katkesi mystisestä syystä, menin siis ilman.
80 cm ratapiirros.
Verkka oli pihalla eikä Hemppa onneksi juuri tuijotellut mitään. Ravailin ja yritin taivutella. Myöhemmin laukassa sama. Maltoin melko pitkään ennen kuin otin verkkahypyt. Ristikko kerran vai kaksi. Ensimmäinen lähestymisemme pystylle meni höpöksi kun joku laukkasi esteen takaa juuri kun olimme lähestymässä. Sen jälkeen minä eikä Hemppa oltu enää menossa ja tuli kielto. Toisella yrityksellä yli. Ja pakko oli ottaa vielä toinen hyppy varmuuden vuoksi. Okseri mentiin vain kerran. Sitten olikin jo aika mennä maneesiin odottamaan.
Kauaa ei ehditty maneesissa kävellä. Takki pois ja melkein heti radalle edellisen ajaksi. Rata oli suht simppeli 8 hypyn linjailu. Ei mitään erityisen pahaa eikä esteissäkään tainnut olla kuin puomeja. Johteissa oli sitten enemmän tavaraa. Käytiin vähän katselemassa esteitä ja menin oviaukon ohi. Vähän Hemppa sitä jännitti mutta meni kuitenkin. Ennen aloitusta sai ottaa yhden hyppy-yrityksen ykköselle. Se tehtiin. Sitten tervehdys ja menoksi.
En tehnyt enää ympyröitä alle. Reipas laukka ja ykköselle. Esteet ylittyivät ihan kelvosti. Rytmi oli vähän hukassa ja tuli vääriä laukkoja. Taisi kolista enemmänkin mutta yksi puomi otettiin mukaan. Hyväksytysti maaliin ja yllättävän vähillä tuijotuksilla. Ihan pikkuriikkisen lötkö Hemppa taisi olla. Mutta onneksi kannuksettomuus ei ollut fataalia. Ruusuketta ei tullut.
Väliä ennen seuraavaa luokkaa oli reilusti. Hemppa sai kävellä hoitajan kanssa ensin pihalla, sitten maneesissa. Ehdin opetella rataa. Lopulta talutin hevosta suht pitkään myös itse mutta onneksi hoitaja löytyi taas ennen radan kävelyä.
Ysikympissä oli yhä aika asialliset linjat. Vain kakkosvaiheessa oli haastavat kaarrelinjat päädyissä. Pariin esteeseen oli tullut lankkuja muttei mitään kovin ihmeellistä. Sarja.
Oma lähtönumero oli parinkymmenen tuolla puolen, joten verkkaan ei päässyt heti. Nyt osasin aikatauluttaa itseni aika hyvin ja ehdin mennä sileän verkan ihan rauhassa. Taivuttelu aloitettiin alusta ja haettiin rullaava laukkakin. Anne tuli paikalle ja otti verkastamme kuvia. Hypyissä pystylle ei meinannut millään löytyä sopivaa paikkaa. Kerta toisensa jälkeen tultiin juureen ja lopulta oli pakko todeta etten voi hypyttää hirmuisesti. Okseri taisi olla ylikorkea kun hypättiin se. Veikkaisin metriä, jättimäiseltä ainakin näytti. Mutta tähän osui askel ja tuli todella makea hyppy. Harmi että juuri tästä ei tullut valokuvaa.
Taas odotteluaika maneesissa oli sopivan lyhyt että ehdin ottaa takin pois. Odotteluvuorolla aidoissa kävin näyttämässä Hempalle sarjan molemmat osat ja taas kierrettiin katsomopäädyn kautta. Nyt oli aiempaa jännittyneempi mutta yleisöäkin oli paljon enemmän.
Lämmittelyhypyllä ykkönen taisi kolahtaa mutta pysyi ylhäällä. Taas vain saman tien liikkeelle ja aloittamaan. Alku ihan kelvosti ja esteistä yli. Nelosesta mentiin etusilla vähän läpi ja tuli selvä pudotus. Sarjan b-osaa Hemppa tuijotti ja kun askelkaan ei osunut ja saatoin jopa tuupata niin stoppasi. Käytin raippaa. Uudella yrityksellä onneksi yli. Ei ollut kuskilta kovin tyylikästä. Tsemppasin loppuradan ja päästiin hyväksytysti ykkösvaiheen maaliin. Nyt yleisökommentti oli että kannukset olisivat voineet olla paikallaan. Omistaja taas totesi että nämä olivat kuskin virheitä.
En nyt tästä mitenkään kovin onnelliseksi tullut. Kiva että päästiin kisoihin ja hienosti tsempattiin hyväksytysti molemmat luokat maaliin. Kannatti myös uskoa itseään eikä näissä kisoissa himoita isompiin luokkiin. Nämä olivat tänään hyvät korkeudet. Pienempää ei olisi edes ollut tarjolla. Ensimmäiset hallikisat ja koska ollaan viimeksi edes käyty maneesissa? LidRidin verkassa kuukausi sitten.
Hemppa käyttäytyi edelleen hienosti. Kisahoitajani halusi jäädä katsomaan kisoja, joten menimme keskenämme takaisin tallille. Olisi siellä ollut apukäsiä mutta päätin kuitenkin testata miten puran Hempan yksin vinkasta. Ei mitään ongelmaa, käytös edelleen 10+. On se hieno elukka vaikkei radat aina ihan putkeen menekään. Kuskikin voi opetella ratsastamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta. -Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora