Torstain iltatunti oli Aaltiksen osaavien koulutunti. Tosin tällä kertaa esteitä. Ratsukoita taisi olla 6. Haaveilin Ristosta mutta sain jatkaa Leijonan kanssa. Tällä kertaa lähdin sisuasenteella matkaan.
Esteitä oli 4 keskellä kenttää. 2 kavalettia innarivälein ja perässä pysty ja okseri yhden laukan väleillä.
Alkuverkassa Leijona kyllä kulki mutta tuntui vähän toissapäiväistä jähmeämmältä. En muista että laukattiinko verkassa.
Tehtävää tultiin vuorotellen eri suunnista. Esteet pikkuhiljaa nousten. Alkuun ihan puomeina ja miniesteinä. Leijona kyllä hyppäsi mutta jos laukkaa ei ollut tarpeeksi niin hidasteli välille. Olin vähän vauhtisokea enkä tuntenut selkään koska vauhti on sopiva. Tuli muutama rämpimiskierros. Kommenttia tuli että jatka paremmin suoraan. Välillä myötäämisestäkin jotain.
Kun oltiin saatu kaikki hypättyä pikkuesteinä tuli käsky nostaa jalustimet kaulalle. Muut mutisi vastalauseita ja osa jätti nostamatta. Leijona kun oli sopivasti viritetty liikkeelle niin ajatus ei huolettanut.
Ensimmäisellä kierroksella viimeinen este oli ensimmäistä kertaa okserina. Pystyllä jo heilahdin vähän ja okserilla olin aika tasapainoton. Linjan jälkeen oma paino oli pahasti oikealla. Pysyin kuitenkin kyydissä. Esteet yhä nousi joka kierroksella. Nyt rupesin usuttamaan jo vähän liiankin lujaa sisään. Jumppa kuitenkin aina hidasti. Meni jatkossa ok kunnes okseri nousi kasikymppiin. Sitten hypyssä oli taas vaikea olla mukana. Lopuksi sain onneksi vielä sakkokierroksen viimeiseen korkeuteen jalustimien kanssa. Edelleen oli hankalaa ja ihmettelin miten olin tuollaisessa pysynyt ilman jalustimia.
Yleisö oli tuntiin varmasti pettynyt. Ei mitään hasardia vaan tasaista suorittamista. Pakko myöntää että yllätyin itsekin. Hyvä me!
Ongelmia:
tuntui alkuun edelliskertaa jähmeämmältä
Parannusta:
laukka säätyi vähän liiankin hyvin
Vilma kuvasi meidän menoa. Ainakin viimeinen kierros puuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora