Ohjattua nappuloiden etsimistä toisella kokeilukerralla

Keskiviikolle järjestyi toinen tapaamiskerta Mikun kanssa. Tällä kertaa paikalle saatiin myös vakituinen ratsuttajaope, jonka halusin ehdottomasti tavata kasvokkain. Päivällä satoi vettä ja lämmintä oli lähemmäs +10°C. Illallakin vielä reilusti plussalla.

Aloitettiin hakemalla omistajan kanssa humma tarhasta ja pesemällä kurat jaloista. Hoidin tällä kertaa käytävällä, jotta märät jalat eivät olisi imaisseet karsinan kuivikkeita. Oli oikein fiksusti hoitaessa. Omistaja oli ehtinyt kasata osan varusteista valmiiksi ja muistelin missä niitä säilytetään.

Maneesissa hommat aloitettiin Mikulle tavalliseen tapaan eli minä menin ensin kyytiin ja verkkasin hevosta ennen opea. Tosin käytännössä kävelin ensin pitkin ohjin ja lopulta ravasin noin 1,5 kierrosta. Tänään Miku tuntui enemmän samaan suuntaan vinolta kuin muutkin vakiratsuni. Oikea ohja oli tyhjempi. Viimeksi tuntui eri suuntaan vinolta ja arvaukseni oli oikea eli vakikuski on vasenkätinen.

Koska ope oli jo valmis edelliseltä hevoselta niin vaihdettiin. Olin utelias näkemään miltä Miku näyttää open alla. Yhteistyötä takana noin kymmenisen kuukautta.

Miku meni rennosti muttei kovin tasaisesti. Välillä unohduin juttelemaan omistajan kanssa enkä seurannut niin tarkasti kuin oli tarkoitus.

Ennen omaa vuoroani satula korjattiin edemmäs. Se kadotti etukenoisen olon taikaiskusta. Jalustimet jätettiin ensin open jäljiltä pitkiksi, lopulta piti lyhentää yhdellä. Kuskin piti siirtyä satulassa edemmäs ja antaa jalkojen roikkua alhaalla. Heti huomasi että unohtui venytellä odotellessa.

Aloitettiin pitkin ohjin käynnissä. Miku eteni hitaasti ja kommentti oli että on enemmän diesel. Sen saa kyllä eteen mutta aina ei ole sen jälkeen kunnon jarruja, joten parempi olla hätistelemättä ja pitää rentona. Käski myös suhtautua kuin nelivuotiaaseen.

Ohjat lyhyempänä ei tosiaan voinut puhua tuntumasta. Miku oli joko pää ylhäällä tai jos rentoutui niin nyökkäsi tyhjäksi. Välillä jäi vähän ohjan päähän ja jos siitä erehtyi lyhentämään ohjaa niin peili kavalsi kaulan olevan todella nipussa. Aika vähän muistin peilejä vilkuilla.

Käynnissä ope ehdotti laajoja kaaria. Oma ratsastukseni meni ihan haahuiluksi. Kommentit olivat hyvin samanlaisia kuin mitä olen viime viikkoina kuullut. Vahdi että oma paino pysyy keskellä, vasemmasta ohjasta ei saa unohtua pitämään. Muista pitkät ja rennot jalat. Vasemmassa kierroksessa takaosa karkasi sisälle ja piti suoristaa. Itse väistöjä humma ei vielä osaa kovin hyvin mutta sain astumaan ristiin. Yhä vain teki mieli patistella käyntiä reippaammaksi. Kun tuli pyöreälle niskalle niin siitä sai jalalla ruveta lisäämään tehoja. En muista tehtiinkö vielä jotain ennen ravia.

Muutaman kerran käynnissä lähti vyörymään ja piti pysäyttää. Nämä olivat melko alkuun ja sen jälkeen kuunteli.

Hyvästä hetkestä siirryttiin kevyeen raviin. Ei lähtenyt ihan pikkupohkeesta ja heti mutta tajusi kyllä että tahdon ravia. Ei kaahottanut vaan ravissakin meni ennemmin liian hitaasti. Yllätyin miten hyvin tuli pidätteestä takaisin. Yritin muistella painoa pois jalustimilta ja vatsalihaksia käyttöön. Mentiin molempiin suuntiin, lähinnä suoraa uraa ja ympyröitä. Oli taas hetkittäin rennommalla kaulalla (lähinnä tyhjänä) ja välillä pää ylhäällä. Kuskin piti muistaa asetus. Taivutuksen kautta Mikunkin sai myötäämään. Rentoina hetkinä piti ajatella kädellä eteen. Kaipasin lisää työntöä takaa ohjalle.

Kysyin opelta miten Mikun yleensä saa tukeutumaan ohjaan enemmän. Loppua kohti yleensä paremmin. Ehdotin siirtymiä ja ympyrällä pysymistä. Olikohan tämä, mitä ope ajatteli itsekin ehdottavansa. Tehtiin siis siirtymiä käynnin ja harjoitusravin välillä. Muutamalla toistolla parani reagoimaan nopeammin. Eikä oltu enää kovin levällämme. Kaulan suoruutta piti vahtia molempiin suuntiin.

Laukat aloitettiin oikeasta laukasta. Yleensä kun ottavat vasemman ensin. Nosti yllättävän näppärästi ja kauniisti käynnistä. Meni hetki että rentoutui ja laski päätään. Kyydissä oli mukava istua mutta nyt piti ajatella takanojaa. Jalkani tuntuivat lepattavan irti enkä saanut niitä pidettyä niin lähellä hevosta kuin olisin halunnut. Varsinkin laukassa taisivat myös nousta.

Ei tehty laukassakaan mitään ihmeellisyyksiä. Suoraa uraa ja ympyröitä. Aktiivinen laukka. Tämä herätti sisäistä kenttäratsastajaani ja seuraava kommentti oli ettei tuon lujempaa. Laukkojen jälkeen on kuulemma välillä ollut jarrut hukassa. Siirtyminen raviin ja nopeasti käyntiin. Ensimmäisellä kerralla meni hyvin. Jälkimmäisen laukan jälkeisestä ravista pudotti itse käyntiin. Mikulla kuulemma vain hyvä asia. Jatkettiin kuitenkin keventäen.

Loppua kohti sain nousevan humman pään aina nopeammin haltuun. Ravasi taas alkuun pienesti mutta pyynnöllä sai vähän enemmän liikettä. Sangen maltillisesti mentiin kuitenkin. Ohjan päässä saattoi olla jo vähän hevosta, en muista enää tarkkaan.

Hyvästä hetkestä sai siirtyä käyntiin. Mikulle tuli sen verran hiki että otettiin kuski ja satula selästä ja loimi niskaan. Omistaja talutti loppukäynnit kun minä juttelin open kanssa. Sai selitettyä suurimman osan asioista minulle ymmärrettävästi mutta se vaati aika pitkän ja perusteellisen keskustelun. Sain kuitenkin myös open siunauksen että sopisin Mikulle ratsastajaksi. Opeasioihin ei sen sijaan löytynyt helppoa ratkaisua. Minä kun totesin että itsekseni ratsastelu ja haahuilu ei ole se, mitä Mikun kanssa tahdon pääasiallisesti tehdä. Mieluusti menisin lähes joka kerta opetuksessa.

Omistajan linjanveto oli että joka toinen kerta saisi hypätä. Kävisin siis kerran viikossa. Eli oikeastaan tämä tarvitsisi vielä ainakin kaksi testikertaa että osaan sanoa kunnon vastausta. Kouluratsastuskerta oman open kanssa (tämä ope on varattu ykköskuskille) sekä estehyppykerta open (kenen?) valvonnassa. Uskon että kouluopeni osaisi pitää menon herkkis-Mikun mielelle sopivana. Tallilla käyvästä esteopesta minulla ei sen sijaan ole mitään kokemusta. Ensimmäinen ratkaistava asia olisi kuitenkin keksiä mitä itse kaipaisin vuokrahevoselta ja onko Miku siihen sopiva. Kouluratsastuksessa siitä ei ainakaan ole oppimestariksi. Se kyllä lohdutti että alle vuodessa on kuulemma menty huimasti eteenpäin, joten voi kuvitella että kehitys tulee jatkumaan.

Ongelmia:
etukenoinen olo satulassa johtui liian takana olevasta satulasta
ratsu oli luikero
rullasi tuntumaa karkuun
edestä sangen epätasainen
kuskin paino harhaili taas vähän omille teilleen
jalat nousivat ja laukassa olivat turhan irti
ei kovin osaava

Parannusta:
ratsu oli rento (jos pää ylhäällä menoa ei lasketa)
etukenoinen olo katosi kun satulaa siirrettiin eteenpäin
nappulat olivat paremmin hallussa kuin viimeksi
ei juossut juurikaan alta
selässä oli yhä turvallinen olo
käyttäytyi oikein nätisti sekä ratsain että hoidettaessa

Omistaja kuvasi menostamme muutaman pätkän: