Maanantaina päädyin Hämeenlinnaan maastoesteille Aulangon ratsastuskoululle. Vaikeinta oli saada yhteys tallille ja tunti varattua. Perjantaiaamuna löytyi vihdoin puhelinyhteys ja saatiin maanantaille varattua tunti.
Tallilta löytyi onneksi apua ratsun ja varusteiden löytämiseen. Ratsuksi pienehkö ruunikko suokkiruuna Arska. Jotain samaa kuin Jevissä. Molemmat olivat tallissa myös ötöloimeen verhottuina. Vinkiksi tuli että kannattaa laittaa hoitaessa kiinni, saattaa yrittää karata karsinasta. Oli lopulta oikein kiltisti.
Ratsukoita tuli tunnille vain 3. 37 euron hinta irtotunnista ei ollut enää ollenkaan paha. Keli oli kesäinen vähän päälle +20°C. Käveltiin pitkin ohjin kentällä keskenämme kunnes ope tuli.
Alkuverkat kentällä ja sitten maastoesteille oli päivän suunnitelma.
Ravissa ensin suorat keventäen, voltit kevyessä istunnassa. Toiseen suuntaan suorat kevyessä istunnassa, voltit keventäen. Alkuun pidin harjasta kiinni mutta rupesin pysymään pitämättäkin. Kevyessä istunnassa oli hankala taivuttaa sisäpohkeen ympäri. Käynnissä tuntui hyvin ratsastetulta hevoselta. Tultiin myös puomilinjaa, ekalla kerralla pääsi vähän valumaan aidalle. Osasin korjata. Enempi kiihdytteli kuin hidasteli.
Sitten laukassa melko samaa mutta puomilinjan lisäksi tultiin myös puomikasan yli laukkavoltilla. Löytyi jopa kertaalleen kaivattu vaihto. Välillä laukka taisi vaihtua vääräksi. Kivan reipas mutta taivuttelussa oli tekemistä.
Ei hypätty kentällä mitään vaan lähdettiin laitumelle tukkien luo. Kevyen liikenteen väylää rantaa pitkin. Aika hienot maisemat!
Hepoilla ei ollut hokkeja ja esteet olivat nurmella. Ei tullut tarkempia ohjeita kaarteista tai tasapainotuksesta. Verkkahyppynä ympyrällä kaksi ylitystä. Ensimmäisellä kerralla lähti kaarteessa melko holtittomasti valumaan lapa edellä sisään. Taivuta sisäpohkeen ympäri. Muuten oli tarjolla 4 tukkia, joita loikittiin ensin 4, sitten 6 hypyn ratana. Myötälaukat rupesivat löytymään pikkuhiljaa paremmin. Vähän olin yhä kaarteista huolissani ja pari pikkulipsumista oli. Eipähän tehnyt mieli usvatella. Empimättä yli. Vakaata ja turvallista.
Sitten lähdettiin takaisin kohti kenttää. Hypättiin kentän vierestä tukkipino, banketti ylös ja toinen joku tukkieste. Meidän vuoromme oli vikana. Kun pyysin eteen niin hummahan ampaisi. Ekalle yritin tuupata kauempaa mutta otti pikkuaskeleen. Banketin päällä vähän pomppi omiaan. Ihanan pieniä töyssyjä. Kolmas meni siististi.
Sitten lähes sama takaisin ja portaat loppuun ylämäkeen. Ensin oli laavu, sain paikan kivasti lähelle ja tuli hyvä hyppy. Banketin alashyppy meni ihanan sujuvasti! Tukkieste paremmin tähän suuntaan. Portaat hyvällä imulla empimättä. Itse olin vähän ihmeissäni että montako askelta mihinkin väliin tulee mutta taisi mennä ihan oikein.
Enempiä ei hypätty vaan loppuverkat kentällä. Ravissa meinasi kiirehtiä mutta sain hyvin kuulolle. Nyt oli jo paremmin taipuisa. Ope kyseli vähän loppumietteitä. Erityisempiä loppupalautteita ei taidettu saada. Tuntikaverit kertoivat että Arska on näppärä hyppääjä ja on mennyt metriä. Ei tuntunut ihan niin ketterältä ja oli aika pienikin. Vasta 7 v. Mutta ihanan varma ja tasainen ratsu. Juuri sopiva itselleni tähän väliin!
Humma sai tunnin jälkeen sienipesun ja osasin pyöritellä sen takaisin loimeensa.
Ongelmia:
silmään lensi yksi ötökkä
en saanut kovin hyvin taivutettua laukassa sisäpohkeen ympäri
vähän innostui banketin päällä
Parannusta:
hyppäsi kaiken empimättä
oli kivan reipas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora