Heti Paven radan jälkeen siis ratsun vaihto ja Hempan selkään. Ehdin hädin tuskin säätää martingaalin takaisin paikoilleen kun oli jo aika mennä verkkaan. Jalkkarit olivat pitkät, joten piti laittaa kierteet. Pitäisi jaksaa tehdä niitä lisäreikiä!
Alkuun ravissa Hemppa tuntui alkuun taas todella könkältä. Onneksi meni nopeasti ohi. Ei silti laukassakaan tuntunut vielä erityisen hyvältä. Liikkui kyllä eteen mutta olisi voinut reagoida pohkeisiin vielä nopeammin. Verkkahypyt menivät ihan ok mutta olipa Paven hyppyjen jälkeen vaikea istua näissä kyydissä! Pysty tultiin muistaakseni kahdesti, pienempänä ja ysikympissä. Okseri taidettiin tulla kisakorkeudessa kahdesti. Paikat ihan ok.
 |
| ©Anne |
Ensin kaksi muuta ratsukkoa. Lopulta kun oli meidän vuoromme niin luokassa ei ollut tullut vielä yhtään tuplanollaa. Pelkkä nolla riittäisi siis voittoon. Hemppa piti herättää pienellä raipan napauksella. Sitten lähti eteen. Tein varmuudeksi vielä voltin päähän. Tuli vähän nykien mutta sai itsensä hereille. Hempan kanssa kun on riski että odotellessa nukahtaa ja menee pitkäksi, jolloin tulee herkästi kielto ykköselle.
 |
| ©Anne |
Ihan reippaasti lähdettiin liikkeelle. Ykkönen ok. Kuski vähän huojui omiaan. Myötälaukka ja kaarre kakkoselle tuntui tiukalta. Kakkonen ok, saattoi kyllä kopsahtaa ja linja näppärästi. Hetken unohdin nelosen mutta jo seuraavassa askeleessa se palautui mieleen. Linjaus ei ihan priimaa ja taidettiin tulla vähän lähelle. Puhtaasti yli. Kaarre ei ihan tasaisin ja humma taisi yrittää kiskoa vähän pituutta. Vitonen ok. Ysin ympäri ja taas hetkeksi unohdin mihin olen menossa. Sarja tuli vastaan ja sinnehän se piti. Puhtaasti yli. Seiskalle sama juttu kuin vitoselle eli yritti venyä. Vauhtia ainakin oli. Ajattelin oikealle jo ennen estettä. Hyvin kääntyi mutta kuski ei ollut ihan tasapainossa ja kaarteessa piti ottaa käsivarrella vähän tukea harjasta. Kääntyi kuitenkin kakkosen sisäpuolelta.
Yritin linjata kasille huolellisesti ja hypättiin se vähän vinoon kuten lähes kaikki muutkin. Mutta pieni kopsahdus ja puomi mukaan. Yritin mennä läheltä kakkosta. Tiukahkosti ysille. Hemppa meni yli toisin kuin Pave. Sitten vähän kiihdyttelyä, aavistuksen kiinni kympille. Taas kaarre esteen jälkeen oli vähän tiukka. Kääntyi kuitenkin. Ja ihan asiallinen paikka vielä viimeiselle ja puhtaasti yli. Maalilinjan jälkeen tiukka oikea ettei törmäilty esteisiin. Tällä ajauduttiin uralle. Ja kun aidan vieressä (ulkopuolella) ollut ihminen liikkui niin jo valmiiksi vähän virittynyt Hemppa teki siitä omat muuvinsa. Sanoisin että pukitti ja jotain sivuliikettä tuli. Todistusaineistoa ei taida olla. Kuski alas ja pää kunnon vauhdilla hiekkaan. Tämän takia pidän Hempalla turvaliiviä hypätessä!
Anne kuvasi tämänkin radan:
Kuski tasasi hengitystään hiekassa istuen. Hemppa pyydystettiin toisaalla. Ei meinannut lähteä ääntä hengästymisen ja säikähdyksen takia. Pään isku teki olonkin vähän huteraksi. Kävelin johteen kulmalle istumaan.
Kävi niin että tehtiin luokan nopein nollanelonen ja voitettiin. En lähenyt kapuamaan takaisin kyytiin kun yhä oli vähän huojuva olo. Todennäköisesti kunniakierroksella olisi irronnut lisää pukkejakin.
Tytöt hoitivat hepan pois ja minä kasailin itseäni. Lopulta kävin harjaamassa ja juottamassa kisaratsut ja noin tunnissa olo tokeni sen verran että uskalsin ajaa kotiin. Viikko aikaa hankkia uusi kypärä.
Hieman yllättäen seuraavanakaan päivänä ei ollut suurempia kolotuksia. Mieluummin olisin kyllä jäänyt ilman ruusuketta ja pysynyt kyydissä. Mutta eipähän ole tylsä harrastus! Olisinpa niin taitava että pysyisin nämä muuvit kyydissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora