Piipertämistä ja kuskin suoristamista

Torstaina mentiin Assin kanssa koulua. Tänään karsinassa rupesi tuntumaan siltä että rupeamme ymmärtämään toisiamme. Yhä pyysin tammaa pois ovelta ja järsimästä seiniä. Palkinnoksi sai rapsutuksia. Lopulta tarpeeksi monen toiston jälkeen seisoi kiltisti paikoillaan. Eikä satuloidessakaan yrittänyt jyrsiä seiniä yhtä pahasti kuin yleensä.

Ratsain oli alkuun taas hidas ja löysä. Yritin pitää mielessä edelliskerran opit että rauhassa liikkeelle. Ravikin aloitettiin pitkin ohjin mutta ope kaipasi lisää tehoja. En muista enää tarkkaan mitä pyöriteltiin. Jotain ympyröitä. Ensimmäinen laukannosto ei kuitenkaan onnistunut vaan jumahti. Komensin ihan kipakasti muttei auttanut. Ohjeeksi tuli että älä tee mitään, aikalisä. Kun lakkasin tekemästä niin Assi pysähtyi. Siitä liuta siirtymiä käynnistä raviin ja pieniä käynnissä käymisiä. Reagoi vähän hitaasti. Mutta lopulta tuli se laukkakin kun pyysin. Oma mielipiteeni on että ensimmäinen nosto tuli liian aikaisin ja turhan vähäisellä valmistelulla. Toki sen pitäisi nousta mieluummin heti kuin kierroksen valmistelulla.

Laukoissa eteni ihan reippaasti. Mentiin myös pätkät vastalaukkaa, lopuksi ympyrälläkin. Pitkillä sivuilla asetus seinälle. Eikä pieni asetus riittänyt vaan kunnolla. Vastalaukassa lyhyillä sivuilla asetus keskelle. Lopuksi ympyrälle. Oikeassa kierroksessa pudotti vasemman laukan pari kertaa pois. Omat jalat rennoiksi, ei saa varmistella.

Taisi olla jo välikäynneissä kun nostettiin jalustimet ylös. Olin tietysti vain mielissäni. Volttikahdeksikkoa käynnissä. Keskittyen ensisijaisesti kuskin asentoon. Oli aika työlästä kun Assi mateli. Ohjia piti lyhennellä. Oikea kyynärpää piti pitää kyljessä, oikea kylki hallinnassa eli sopivasti kippuralla. Täsmällisempi suoristus, ratsun lavat haltuun. Näitä sentään osasin korjata. Välillä asetettiin ulos, välillä sisään. Haaveilin isosta laukasta maneesia ympäri mutta hinkutettiin aikamme käynnissä. Välillä ohjeita tuli niin paljon että oma pää savusi. Harjoitusravi oli lopulta kuskille palkinto.

Ravissa samaa volttailua. Käännä ulkoavuilla. Suurempi ongelma oli taas että unohdin kääntää kuin se, ettei Assi olisi kääntynyt. Lavat haltuun, kuskin oikea käsi kylkeen. Vähän lisää ravia, sitten rennot jalat.

Lopulta jatkettiin ravia uraa pitkin. Piti olla säätämättä kun liikkuu hyvin mutta tuntui että oli paljon hienosäätöä tekemättä. Vahdi lavat, vahdi tahti, vahdi ettei kiemurtele, turpa mene mutkalle tai makaa ohjilla. En osannut olla hiljaa. Ruvettiin kääntämään lyhyeltä sivulta keskilinjan jälkeen pituuslinjalle. Ensin rauhassa suoraan, sitten väistö uralle. Ihan ok muttei erityisen hohdokasta. Ravasi ihan ok ja osasin tulla aika hyvin suoraan. Näitä molempiin suuntiin ensin ravissa, sitten laukassa. Laukassa siitä onkin ikuisuus kun olen tällaisia tehnyt. Lopuksi taisi olla vielä laukkaympyrän kautta raviin ja käyntiin.

Loppuravissa Assi ehdotti taas altajuoksua. Ei saa jäädä vetämään, ohjeisti ope. Meinasin taas lamaantua. En huomannut vetäväni. Sitten vain totesin mielessäni että parempi ratsastaa normaalisti. Pyörittelin ympyröitä ja tein omia kuvioita. Vieläkin piti muistaa vahtia lapoja. Assi tasoittui melko hyväksi. Ei yhtä tasaiseksi kuin maanantaina.

Ongelmia:
ensimmäinen laukannosto
kuski oppii aloitekyvyttömäksi
tänään oli taas ponikannukset, niiden kanssa on ollut hitaampi

Parannusta:
laukat etenivät hyvin

letkistyi lopputuntia kohti
venytti pidemmällä ohjalla eteen alas