Ratsastajien rohkeuttamista

Maanantaina ratsuvalinta yllätti. Limoza. Tällä kertaa tämä ei herättänyt mitään negatiivisia tunteita. Hepan etsimiseen ja tunnistamiseen meni tovi ja lopulta olin muutaman minuutin myöhässä tunnilta. Koulutunnilla meitä oli 5. Keli oli tihkuinen +11°C. Kenttä päivän sateista huolimatta tosi hyvässä kunnossa.

Limoza oli kivasti vain normihidas eikä tavalliseen tapaansa puoliunessa. Siitä sen sai pyytämällä ja kehottamalla liikkeelle. Komentamiseen ei tarvinnut mennä. Alkutunnista tehtiin siirtymiä ja olin pääty-ympyröillä johtamisen kanssa hukassa kun rupesin miettimään liikaa.

Laukat otettiin yksi kerrallaan. Kulmassa nosto, 3 sivua laukkaa ja päätyyn ympyrä. Nosti ilmavasti ja pysyi laukassa. Vähän lisää letkeyttä olisin kaivannut. Sama molempiin suuntiin. Odotellessa käveltiin toisessa päädyssä ympyrällä.

Laukkojen jälkeen Limoza heräsi ja raviin löytyi hyvää lennokkuutta. Vähän saattoi auttaa myös se, että aina välillä himmailin ja sitten pyysin eteen. Piuhat roikkuivat löysällä ja tamma kulki letkeästi pyöreänä tuntumalla.

Enempiä ei tehty vaan loppukäynnit jotka meille oli välikäynnit. Jalustimien säätö (toiseen kierteitä).

Estetunnille meitä tuli vain 2 eli toinen kuskiraukka joutui kasaamaan kaikki esteet yksin. Keskelle kenttää ristikko ja takasivulle pystyn ja okserin kuja. Esteiden lisäksi siis vähän isommat johteet.

Verkka tehtiin taas epätyypillisesti taivuttelemalla ensin käynnissä, sitten ravissa ja tekemällä paljon siirtymiä. Käynnissä olin ihan hukassa koska vauhti on sopivaa. Tuntui löysältä mutta välillä kuulemma patistin liikaa. Välillä oli oikeasti löysä. Olisin tarvinnut paljon enemmän tukea tähän. Siirtymät ok. Laukat nousi ja muihinkin askellajeihin päästiin. Ei koululaadukasta mutta tarpeeksi täsmällistä.

Hypyt aloitettiin ravissa ristikolle. Limoza tuntui yhä tosi hitaalta mutta vauhti kuulemma riitti ja yli päästiin. Eikä heppa jaksanut ottaa hypystäkään laukkaa. Tätä molemmista suunnista ravissa ja laukassa. Ei noussut kovin isoksi. Max 70 cm? Joka kerta yli. Jäin kuulemma hypyissä vähän jälkeen. Itse en huomannut muuta kuin että ylös suuntautuvissa hypyissä oli hankala istua. Lopulta meiltä kaivattiin vähän enemmän sitä laukkaakin.

Välissä tultiin vielä ravissa kerran tynnyreiden yli. Vähän hitaasti kohti mutta yli mentiin. Harjasta kiinni.

Sitten taidettiin tulla sarja kertaalleen, korkeutta ehkä 60 cm. Olin hyvin yllättynyt ettei Limoza tuijotellut tätäkään vaan mentiin yli. Tynnyrit siirtyivät johteiksi väliin. Seuraavaksi vuorossa oli yllätys. Ohjat kiinni satulaan tms. Minä pyöritin satulassa olevaan paukkuliivin remmiin. Sitten loikittiin lopputunti sarjaa ilman käsiä. Esteet nousi ja Limoza rupesi imemään sisään. Vaikka kertaalleen hypättiin pysty juuresta niin silti venyi välin yhdellä askeleella. Kun sain luottoni kuntoon että tamma menee kyllä niin rupesin huolehtimaan eniten siitä miten pysyn kyydissä laskeutumisissa. Katse piti pitää edessä ja jalat alhaalla. Ihan aina en muistanut. Kertaalleen Limoza loikkasi jättiloikan ylös ja alastulossa retkahdin. Silti kyydissä oli helppoa olla. Selkäni ei kyllä tästä taas tykännyt. Ehkä keskivartalon lihaksistoa pitäisi kehittää.

Korkeimmillaan okseri oli 105 ja empimättä mentiin aina yli. En olisi halunnutkaan ottaa ohjia sillä arvelen että omalla säätämiselläni olisin vain haitannut tammaa.

Oikein mainio tunti. Tasapainotreeni tuli itselleni oikein tarpeeseen. Lisäksi oli taas sopivan jännää että tästä sai hyviä kiksejä. Eikä yhtään huolettanut että onnistuuko.

Loppukäynnit käytiin laavulla. Ravailut jäi tekemättä.

Ongelmia:
en tunnistanut koska kävelee sopivasti
selkä tykkäsi taas huonoa ohjattomista hypyistä
en muistanut aina katsoa eteen

Parannusta:
ei kieltoja
ei pukkeja
imi linjalle
pysyin kyydissä
isot esteet ei pelottaneet

Henni videoi loppupään hyppyjämme.