Ensimmäinen sinivalkoinen ruusuke Hempan kanssa

Sunnuntaina kävin Oulussa päiväseltään estekisojen takia. 1-tason kotikisat Tallinmäellä. Hempalla 80 ja 90 cm eikä ruunalla muita kuskeja. Rata näissä oli onneksi sama. Kävin päivän aikana kävelemässä radan kahdesti. Ekalla yrityksellä meinasi mennä seiskan jälkeen väärin. Kyllä se lopulta tuntui jäävän mieleen. Mitään superoikoreittejä ei ollut tarjolla. Päätin mennä aina sisäpuolelta kun mahdollista.

Ratapiirros.

Kasikympin verkka jäi lopulta aika lyhyeksi. Oma lähtönumero oli 14. Maneesissa sai olla 6 ja pääsin sinne sisään samantien kun pääsin paikalle. Hemppa tuntui tosi jäykältä eikä halunnut taipua oikealle yhtään. Onneksi verkan suunta oli oikealle. Ravailin aika pitkään ja yritin kulmissa ja välillä ympyröillä taivutella. Lopulta parani vähän. Laukkailu meni vähän oman tilan etsimiseksi. Paikalla sattumalta ollut valkku vinkkasi tekemään siirtymiä. Kavaletti tultiin kerran. Pysty pienempänä kahdesti. Ensimmäinen yritys mennä okserista yli stoppasi esteen eteen kun Hemppa ei halunnut ja olin itsekin vähän epävarma. Eteenpäinpyrkimystä ei ollut tarpeeksi eikä askel ollut ihan osumassa. Ihan hyvä että kuskin herätys tuli tässä vaiheessa eikä radalla. Seuraava hyppy mentiin huomattavasti reippaammin ja empimättä yli. Varmuudeksi vielä toinen kerta. Kovin varma olo ei silti ollut. Perjantain ilmalento ja nyt tämä.

©Ronja Vekki

Verkka saatiin kuitenkin tehtyä ja pituutta oli uskoakseni riittävästi. Pihalla ehdittiin olla yhden suorituksen ajan. Sitten päästiin radalle edellisen hypätessä. Keskityin lähinnä olemaan pois alta. Ei käyty katselemassa mitään.

©Ronja Vekki

Oman vuoron koittaessa säädin vielä vähän ravia ja sitten laukkaa. Pitkällä sivulla reilusti eteen, sitten kiinni ja aloitus. Tällä radalla ei edes kopistu mutta vääriä laukkoja oli senkin edestä. Useampi hypättiin väärässä laukassa. Kolmosen jälkeen vaihdoin rauhallisesti ravin kautta. Myöhemmin vaan selvittiin väärässä. Väitin että mentiin vallan vasenta mutta olihan kakkoselle mennessä vääränä myös oikea laukka. Kuskina tajusin että vitosen ja kutosen linjalle pitää saada 6 askelta, viidellä ei tule hyvä. Otin kiinni. Loppuradalla Hemppa vähän pelasti kun lähestyminen esteelle numero 11 oli vähän hutiloitu. En suoristanut.

©Ronja Vekki

Tulos oli nopea nolla mutta tyylipisteitä en tästä itselleni jakanut. Kuulutuksissa ei puhuttu mitään sijoituksista eikä alkupään ratsukoiden suorituksista ollut mitään hajua. Lopulta 24 lähtijän luokassa suureksi yllätyksekseni voitettiin! Meidän ensimmäinen sinivalkoinen ruusuke! Kylläpä tuntui mukavalta. Ja erittäin kiva oli päästä laukkaamaan kunniakierroksen kärjessä. Sekunnin erolla kakkoseen, joten ei edes tuuripeliä.



Ysikympin alkaessa en jaksanut tulla enää uudestaan alas selästä. Rataa en kävellyt uudestaan. Sosialisoin Hempan kanssa kävellessä. Oma lähtönumero tässä oli 9. Verkassa Hemppa oli nyt vähän taipuisampi mutta silti aloitin ravailemalla ja taivuttelemalla. Sitten vähän temponmuutoksia. Hetkittäin oli vähän ahdasta mutta jotenkin mahtui. Verkkahyppyjä tuli nyt kaksi pystylle ja yksi okserille. Välissä käveltiin pitkin ohjin.

©Emmi Erkkilä

Meidän starttivuoron koittaessa rupesi tihuttamaan. Lämmintä oli parikymmentä, joten ei haitannut omaa menoa. Taas vähän säätelyä alle, sitten pitkällä sivulla eteen, kiinni ja ykköselle. Omasta mielestäni ratsastin ihan asiallisesti mutta ykkönen lähti silti mukaan. Yleisökommentit oli että vähän lennettiin ja otin aika myöhään kiinni ennen ekaa. Näissä jutuissa tarvitsisin vielä ulkopuolista apua kun en selkään tunne. Toki saatoin hypyn jälkeen myös laittaa takapuoleni liian aikaisin satulaan. Tämä oli nimittäin takajalkapudotus. Kakkonen ok, kolmonen ok. Sitten oltiin taas vasemmassa laukassa. Nyt en lähtenyt korjailemaan ravin kautta ja tiesin että lennossa vaihtoa ei tule. Koska nelonen (nyt 2 laukan sarja) oli kuitenkin keskellä pitkää sivua niin annoin olla. Video paljastaa että Hemppa vaihteli itsekseen edestä välillä. Sarja kuitenkin puhtaasti. Sitten taas väärä laukka ja sama juttu. Laukka näemmä vaihtui jo vitosella mutten huomannut. Väliin taas 6 laukkaa ja sitten päätin että nyt irtoaa se myötälaukka. Johdin ehkä vähän turhan ärhäkästi tai sitten jotain muuta oli pielessä mutta myös kutoselle tuli pudotus. Mutta olipa oikea laukka! Seiska puhtaasti ja siihen loppui matka.

©Ronja Vekki

Kahdesta pudotuksesta ja edelleen vääristä laukoista huolimatta tällä radalla tunsin oloni luottavaisemmaksi. Oli se ainakin tasainen. Ja vaikken ratsastanut aikaa niin oltiin nopein ekalla vaiheella virhepisteitä kerännyt ratsukko. Yhdellä pudotuksella oltaisiin oltu viidensiä. Nyt kaikki neloset kiilasivat edelle. Tuplanollia oli vain 2. Mutten osannut harmitella menetettyä ruusuketta. Ei tullut kieltoja eikä pukkeja radalla vaan toimittiin Hempan kanssa yhdessä. Se on jo hyvä saavutus. Samalla heräsi taas ajatus siitä että loppukaudesta se metri voisi ehkä olla mahdollinen.

Annu videoi molemmat ratamme.