perjantai 31. elokuuta 2018

Etenemättömyyttä koulukisoissa

Perjantaina iltapäivästä oli kotikoulukisat Tallinmäellä. Minulle ja Hempalle sopivia luokkia ei ollut tarjolla kuin yksi, joten lähdettiin perinteiseen KN:ään. Hemppa meni pohjille toisella kuskilla C:n.

Luokkien välissä ehdin letittää ja puunata Hempan hienoksi. Tarkoitus oli tosin letittää jo ennen kisoja mutta siihen en ehtinyt. Olin hyvissä ajoin liikkeellä, joten lähdin valmistautumaan vartin yli kun arvioin oman starttini olevan tasalta. Lopulta startti oli vähän yli tasan. Selkään kapuamisessa meni oma aikansa. Sitten käveltiin peltolenkki ympäri väärään suuntaan. Pakko oli jättää huppari pois kun tuli niin kuuma. Lyhythihaisessa pärjäsi hyvin vaikkei kovin paljon yli +15°C ollutkaan. Aurikoista.

Ratsukoiden odotteluun varattu pikkukenttä oli tupaten täynnä, joten en halunnut sinne. Käytiin vielä ravaamassa tiellä pätkä. Yritin saada Hemppaa kulkemaan kaula kaarella ja aktiivisesti. Vaati pari käyntisiirtymää ja avoja mutta parani. Ratsu tuntui rauhalliselta. Tässä vaiheessa ajattelin sen vain hyväksi asiaksi. Kentän päätyyn ei vieläkään päästy mutta nyt odottelualueella mahtui jo olemaan. Taivuttelin siinä hetken käynnissä oikealle, sitten päästiin kentälle. Siinä sai olla 3 valmistautuvaa.

Ensin taivuttelin käynnissä vasemmalle, sitten lähdin etsimään ravissa tasaisuutta. Koko verkka-aika meni siihen että hain Hemppaa avuille. En ehtinyt tehdä mitään kummempia kuvioita. Suoraa uraa ja ympyröitä, muutama voltti ja vähän suunnanvaihtotaivutteluja. Onneksi oli Anne kentän laidalla. Lisää aktiivisuutta takajalkoihin. Nopeammat takaset. Hemppaa sai tosissaan usvattaa eteen ennen kuin lähti paranemaan. Monesti ajattelin jo että ihan kelpoa mutta näytti kuulemma löysältä. Kun yritin pitää ulkoa kiinni niin liike huononi. Laukkoja piti ratsastaa eteen ja meinasi olla vähän ahdasta. Tasoittui kuitenkin onneksi. Alkuun oli todella vino vasemmalle enkä meinannut saada vasenta pohjetta läpi. Painoi vasemmalle ohjalle enkä osannut ratsastaa siitä irti.

Vasta ihan viime metreillä rupesi tuntumaan kevyeltä, taipuisalta ja aktiiviselta. Pohdin etten muista rataa enkä ehtinyt missään välissä rauhoittua kertaamaan sitä tai katsomaan edellisiä suorituksia. Arvelin että menee vanhasta muistista. Virhe!

Pudotin raipan pois vasta oman vuoroni koittaessa ja koska ei ehditty verkassa juuri kävellä niin aloitettiin aitoihin tutustuminen käynnissä. En tiedä nyykähtikö Hemppa siinä mutta hyvä aktiivisuus hukkui. Kierrettiin tuomaripääty molemmista suunnista ohi eikä kovin paljon muuta ehditty kun lähtömerkki tuli.

Hemppa oli taas nykivällä päällä eikä liikkunut jalasta kunnolla eteen. Tänään kyllä yritin ihan tosissani. Vaikka juuri hetkeä aiemmin verkassa oli taipuisa kiemuraurilla niin radalla ensimmäinen loiva kiemura oli taas kiirehtimistä ja vastustelua. Samalla lähti takaosa liiraamaan. Ehkä pitäisi pyöritellä näitä valmistautuessa? Keventäen? Epätasaisuus edestä ja aktiivisuuden puute olivat läpi radan suurimmat ongelmamme. Voltit olivat kuulemma soikeita. Jälkimmäisen lävistäjän jälkeen löi ihan tyhjää että mitä pitää tehdä. Siirryin käyntiin ja tuntui väärältä. Vihellyshän siitä seurasi. Ravia vielä ja voltti päätyyn. No, tulipa vähän erilainen virhe. Tästä -2 pistettä eli 0,8 prosenttiyksikköä.

Yritin ratsastaa laukkoja eteen. Siinäkään ei ollut kauniisti tuntumalla. Tehtiin kuitenkin tuota yhtä virhettä lukuunottamatta tehtävät suht oikeissa paikoissa. Jälkimmäisellä laukkalävistäjällä rupesi hidastamaan ja hidastamaan ja sain tosissani puskea että laukka pysyi yllä. Käyntiin tuli sitten aika helposti.

Paperi ei tänään ollut suitsutusta. Kiltisti arvosteltu. Paras numero kuutta puolta. Mutta kai siihen pitää olla tyytyväinen että huononakin päivänä yhdellä väärinratsastuksella tulee 60,000 %. Väärinratsastukseen tämä oli oikein loistava päivä. Nyt oltiin kahdeksansia, muuten oltaisiin oltu seitsemänsiä. Eli ei mitään haittaa. Kommentit olivat: "Hmmm... Läpi ohjelman pitkänä ja vasten kättä. Kaarevilla urilla tulisi olla paremmin raiteillaan." Allekirjoitan täysin.

Sen verran hermostutti radan jälkeen että kävin raipan kanssa ravaamassa vielä pikkukentällä. Eipä siihen paljoa tarvittu että humma liikkui aktiivisesti ja nykimättä eteen. Harmi ettei tehnyt sitä tänään aidoissa.

Roosa videoi ratamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora