Väsyttää!

Torstaina oli jonkin sortin epämotivaatio päällä. Listassa luki Flika ja hepoa kuntoonlaittaessa en ollut yhtään innoissani tulevasta tunnista. Vaikka sain suosikkiratsuni. Kuntoonlaitossa oli omat haasteensa kun satulahuone oli pilkkopimeä. En nähnyt lukea satuloiden nimilappuja vaikka tuijotin niin läheltä kuin pystyin. Onneksi muistin oikein missä Flikan satula oli. Suitsien värkkäyksessä en keskittynyt tarpeeksi ja unohdin pujottaa gramaanit martingaalin kaulalenkin alta.

Pakkasta oli n. -15°C, ratsukoita tunnilla 3. Alkuverkassa Flika meni hitusen lujaa. Ohjeet oli että aseta huolellisemmin, gramaaneista paremmin ja pyöreämmäksi. 3-sormihanskoilla oli vaikeaa kaksien ohjien kanssa. Ennen laukkoja vaihdoin kevyemmät hanskat. Laukannostot ei tälläkään kertaa olleet ihan automaattisia, nousi kuitenkin.

Ekana verkkatehtävänä tultiin suoraan ja nostettiin tötsien välistä laukka. Arvelin että tässä on haastetta. Tein kuitenkin oman osuuteni huolellisesti ja saatiin siistejä ja täsmällisiä nostoja. Jes! Matkan varrelle kaksi pientä laukkavolttia ja ravissa taas uuteen nostoon. Tätä tovi kumpaankin suuntaan.

Gramaanit otettiin pois ennen hyppyjä. Tuntui kuin ratsu olisi vaihdettu. Tuntuma muuttui täysin. Enkä "uudella hevosella" ehtinyt verkkailla. Esteille vaan. Ravissa ristikkoa oikeassa kierroksessa. Laukka vaihtui hypyissä vääräksi. Tultiin vinossa sisään enkä edes huomannut että perä on mutkalla. Enkä saanut korjattua vaikka asiasta sanottiin.

Sitten sama este vasemmassa laukassa okserina. Keskityin myötäämään reilusti, joten myötäämisestä tuli ihan on/off. Vähän myöhemmin ja ei niin pikaisella liikkeellä oli ohjeet. Muuten taisi mennä ihan ok.

Toisella sivulla oli okserijumppa: puomi, okseri, puomi, okseri, puomi. Kun mentiin liian hitaasti ja ponnettomasti niin pudotteli. Energisempi meno tarkoitti Flikalle lähinnä lisää vauhtia. Pienillä esteillä meni vielä jotenkuten. Esteiden noustessa keilailtiin ja kun hepo muutaman kerran ponnisti kunnolla niin keikuin aika huterasti kyydissä. Lisää tällaista treeniä siis. Ihanan rohkeasti lähti kuitenkin hyppyihin.

Lopuksi tultiin radantynkää: okseri, lävistäjäpysty, pysty pääty-ympyrällä ja okserijumppa. Arvelin oikein että kakkoseste eli okserin ja kaarteen jälkeinen pysty on vaikein. Ja niin sieltä lähti puomi useamman kerran matkaan. Olisi pitänyt tehdä kulmassa vaikka ravisiirtymä alle. Ympyräpysty meni ok vaikka ponnistuspaikat taisi tulla vähän lähelle.

Kieroa tässä oli se, että olin edelleen ihan unessa. En saanut skarpattua. Yksi kierros meni ihan päin honkia kun en saanut yhtään reagoitua tilanteisiin. Matkustin kyydissä enkä hahmottanut ponnistuspaikkoja. Keilattiin lähes koko rata mukaan. Lopulta kun okseri nousi pelottavan isoksi ajattelin että pitäisikö karistella unihiekat pois. Vaan ope laski esteen yksärihepan jälkeen meille taas pienemmäksi. Hankalin oli tosiaan viimeinen okserijumppa. Kertaalleen tiputin jalustimenikin siinä. Enkä herännyt oikein tunnin jälkeenkään. Aivan turha väittää että jännittäisin tällaisia. (Ratsastuksessa syke kuulemma kun nousee jännityksestä eikä siitä että se olisi urheilua. Tänään ei kyllä noussut kummankaan takia.)

Ongelmia:
esteiden keilaus
tuntui että ratsu vaihtui kun gramaanit lähti kesken tunnin
en ollut kovin skarppina enkä nähnyt paikkoja

Parannusta:
ei kieltoja