Ruusukkeen sössintä

Sunnuntaina oli Saaran tallilla estekisat. Suurin luokka oli tällä kertaa B-merkin esterata. Aiemmin olin ihan innoissani että näitä tehtäväratoja olisi kiva päästä hyppäämään. Mutta nyt totesin radan hirmu hankalaksi muistaa. Arvosteluna oli A.1.0 sekä tehtäväradan arvostelu. Ei virallinen tyyliarvostelu mutta vähän siihen suuntaan. Sain sinne Assilla lähteä. Eli jälleen uusi Aaltiksen tamma ekaa kertaa naapuritallilla kisoissa. Olisikohan jo kuudes?

Hoidin Assin kiinni. Harjatessa se kurkki käytävälle, säikähti jotain ja lähes istui karsinaan. Ajattelin jo että voi ei, mimmonen paniikkikohtaus sille tulee. Mutta nopeasti siitä tokeentui ja oli sitten kuin mitään ei ois tapahtunutkaan. Taas olin ilonen etten ollut hevosen takana kun tämä tapahtui. Laitoin häntään letin ja punaisen rusetin. Assi kun on tähänastisista naapurissa käyttämistäni ratsuista oikeasti arvaamattomin peräpäästään.

Lopulta oltiin tosi hyvissä ajoin kisapaikalla. Assi oli vähän säpsynä tuulen takia. Ehkä vieraalla paikallakin oli osansa. Hyppäsin kyytiin ja ajattelin että hallitsen hepan paremmin satulasta käsin. Melko pian se rauhoittuikin. Lopulta vähän liiaksikin. Laitoin ponikannukseni jalkaan mutta silti pohkeeseen reagointi oli hetkittäin aika heikkoa. Alkukäynnit mentiin tosi pitkän kaavan mukaan ja kävelyä taisi tulla lähemmäs puoli tuntia alle. Sitten vähän ravailin ja laukkailin ja sitten kävelin taas. Laukat nousi huonohkosti. Ja kun sitten hyppäsin verkkahyppyjä ja tultiin väärässä laukassa alas niin eipä vaihto ollutkaan helppo tehtävä. Assi jumitti käyntiin ja rupesi kääntelemään takapuolta. Kentällä kehtasin vielä komentaa mutten näemmä tarpeeksi että kuskin uskottavuus olisi mennyt ratsun tajuntaan asti.

Ekat verkkahypyt ei menneet kovin kehuttavasti. Hyppäsinköhän 3 hyppyä alle ennen radan kävelyä. Rataan tutustumisen jälkeen otin sitten vielä loput hypyt. Nyt meni paremmin, Assi liikkui ja paikat osui paremmin. Pari kierrosta okseria ja pystyä putkeen. Verkkahyppyjä tuli kaikkineen ehkä 7. Kun meni hyvin niin lopetin.

Luokassa oli lopulta vain 5 ratsukkoa. Meidän vuoro oli neljäntenä. Maneesin ovelle päästiin kun toka hyppäsi. Ja kolmannen hypätessä päästiin vasta maneesiin. Assi oli siitä ihana ettei se kytännyt mitään. Miinusta taas yleisestä tahmeudesta. Ravailin esteiden välissä ennen kun edellinen ratsukko sai lähtömerkin. Radan ajaksi jäätiin suosiolla kulmaan pois alta. Assilla kun oli riski että saattaisi yhtäkkiä juurtua johonkin.

Ennen omaa suoritusta oli vielä hetki aikaa tuomarin täyttäessä edellisen pöytäkirjaa. Assi oli vähän tahmakavio jo tässä vaiheessa mutta nosti vielä laukan. Kun saatiin lähtömerkki niin laukkaa ei enää löytynytkään. Raippasin, ähersin lisää. Yritin nostaa käynnistä, raippasin uudestaan mutta ei. Päätin sitten alottaa ravissa. Lähtölinjan yli, ykkösen eli puomin yli ja ajattelin että pääty-ympyrä. Onneksi se laukkakin sitten nousi. Mutta melko pian tajusin fataalin ajatusvirheeni. Eihän sitä ympyrää siitä puomilta pitänyt alottaa sillä nyt ajauduin ykköselle uudestaan. Huomasin vasta siinä vaiheessa kun en enää ehtinyt kääntää ohi ja ajattelin että oikealta ohi on myös väärä tie. Otettiin sitten hylsy heti alkuun väärästä radasta. Voi tyhmyys! Huutelin että saanko jatkaa ja onneksi sain. Etukäteen jännittämästäni kakkosesta eli 40 cm kolmesta kaarevasta innarista ei jäänyt minkäänlaisia muistikuvia. Loppuradan onneksi muistin. Mutta eipä se Assi pysynyt edelleenkään laukassa vaan useampi este tultiin sitten ravissa kun en viitsinyt ruveta piiskaamaan (eikä hylkäyksen jälkeen saakaan).

Esteet ei olleet ongelma. Muutamaan kopsautettiin mutta myös vikana ollut 80 sentin isolta näyttänyt okseri ylittyi helposti. Eikä ohjauksenkaan kanssa ollut mitään ongelmia. Eipä tullut Assille sitten hyväksyttyä estekisasuoritusta tästäkään mutta siitä ei voi kyllä hevosta syyttää. Harmitti tottakai. Muuten ois tullut ruusuke puhtaasta radasta.

Tuomarin kommentteina oli että kevyttä istuntaa pitäisi treenata, tiet pitäisi suunnitella paremmin ja pitäisi myödätä vielä paremmin. Hyvä rytmi ja tempo.

Meidätkin kutsuttiin kuitenkin palkintojen jakoon. Muut sai hyväksytyn tuloksen niin me saatiin sitten tsemppipalkintona hiuslakkaa. Kyllähän se vähän lohdutti. Ja kunniakierroksellekin päästiin. Assi suvaitsi jopa laukata.

Takaisin tallille palatessa Assi taluttui kivan rauhallisesti kunnes yhtäkkiä rupesi steppailemaan, nosti häntänsä kaarelle ja rupesi urisemaan ihan uudenlaisia ääniä. Komentamisen jälkeen tajusin että yksi hevonen pääsi lastetessa irti ja juoksenteli nyt metsäpolulla. Assissa oli vähän pitelemistä kun pörhenteli mutta onneksi ei ollut pitkä matka talliin. Karsinassa taas kiukutteli kun purin varusteet. Heppa vielä pihalle.

Kaisa kuvasi meidän radan.