15. kerta KN:ää, taas toiseksi

Lauantaina oli Aaltokankaan harjoituskoulukisat. Anne oli ystävällisesti käynyt listaamassa minut Rusinalle. Tamma oli suuressa suosiossa ja ainoana ratsastuskoulun hevosena sai mennä useamman radan, peräti 3. Kertaalleen C ja kahdesti KN. Olin vikana vuorossa. Sen verran oli jo kisarutiinia KN:stä että ennen omaa suoritusta kävin ohjelman mielessäni kahdesti läpi. Ekan kerran perjantaina, toisen kerran verkatessa.

Letit harjaan, tämä tosin vaati vähän kikkailua, sillä yhden letin alueelta harja oli kynitty muutaman sentin mittaiseksi. Toiseksi alimmasta sykeröstä tuli siis taiteltu ponnari. Hämäsi vähän jos ei katsonut tarkkaan. Valkoinen kisahuopa ja hepo maneesiin.

Rusinan sykeröt.

Epäilyttävän vähän jännitti taas. Vasta kun Rusina lopetti jälkimmäisen ratansa ja tajusin että pitää hypätä kohta ratsaille niin sillon jännitin hetken. Mutta tiesin että kun pääsen ratsaille se unohtuu. Ja niin kävikin. Rusina oli sileästä karvastaan huolimatta vähän hikinen. Pidin meidän verkan mahdollisimman kevyenä. Ensin käveltiin pitkin ohjin ja sitten työskenneltiin voltteja käynnissä. Ravailut tein suht kevyesti nekin. Mutta piti kuitenkin ottaa ratsu haltuun. Siirtymiä. Yritin saada pysähtymään muodon katoamatta. Ei oikein onnistunut. Laukkasin vasta paria ratsukkoa ennen omaa vuoroa. Alkuun laukat nousi aika huonosti. Muutama lävistäjä ja lisää siirtymiä. Ei kovin ihanaa. Käveltiin väliin ja päätin vielä herättää ratsun ennen omaa vuoroa. Pieni pätkä laukkaa ja sitten raippa pois ja loppuhuilit.

Radalle kun päästiin niin oma vuoro tulikin suht nopeasti koska edellisenä vuorossa ollut ratsastaja ei kovin tarkasti tahtonut radastaan keskustella tuomarin kanssa. Rusina oli kuitenkin ihan tolkkuna, joten alotettiin. Eikä mitään suurempia kämmejä tullut. Kamalinta oli siirtymät alaspäin. Rusina nyki ohjia ja meinasin keikkua etukenoon. Hepo taisi olla hyydyksissäkin, sillä kaikki liikkellelähdöt ja ravisiirtymät oli aika tahmeita. Törkin pohkeilla ja kannuksilla että liiku! Onneksi itse eteneminen oli sitten ihan hyvää. Keskiravi ei oikein irronnut (5) ja kuvittelin että 3 askeleen käyntisiirtymäkin olisi ollut huono. Videolta näytti paljon paremmalta. Jälkimmäinen ravivoltti oli aavistuksen suuri. Yritin tehdä huolelliset kulmat taivutuksineen.

Laukat nousi paljon paremmin kuin verkassa. Laukka rullasikin kivasti. Tosin ohjatkin oli taas puoli metriä turhan pitkät. Tällä kertaa ei tullut kaseja, laukkaympyröistä 7 ja 6,5. I:ssäkin nousi myötälaukka. Ravi tätä ennen oli hitusen kaahotusta. Jälkimmäiselle lävistäjälle mentiin aika lujaa ja arvelin ongelmia. Mutta tajusin myös että jos rupean liikaa himmailemaan niin lävistäjänkin arvostelu kärsii. Käyntiin vyöryttiin ravin kautta ja tästä ihan ansaitusti 4,5. Ehkä vähän vähemmänkin ois ansaittu jos tarkkoja ollaan. Lopputervehdykseen mennessä käynti hyytyi eikä edennyt kunnolla. Kunnialla selvittiin kuitenkin.

Tuomarin sanallinen palaute oli mukavaa kuunneltavaa. Sanoi että huomaa että olen ollut useamminkin aidoissa ja saan ratsastettua. Hepo taisi vähän väsähtää mutta tein mitä tehtävissä oli. Totesi vielä että ei yhtään hullumpaa, hyvin ratsastettu. Kyseli myös mielestäni hyvät ja huonot (parannettavat?) asiat. Laukannostot meni hyviin, muut siirtymät huonoihin. Videolta näytti vielä paljon paremmalta kuin miltä tuntui.

Rusinalla oli selvästi hyvä päivä kun oli niin tasainen. Hienosti hoiti hommansa ja oli lähes 2 tuntia putkeen liikkeessä. Meidän numerot oli pääosin 6,5. Olin melko yllättynyt kun kutsuttiin palkintojenjakoon toisena. Ei se nyt ihan niin hyvin mennyt. Saatiin kuitenkin Rusinan kanssa ennätysprosentit KN:stä: 62,400 %. Luokan voitti perjantaiopeni, joten kovassa seurassa taas painittiin. En viitsinyt enää kavuta selkään palkintojenjaon ajaksi, heppa oli kuitenkin ollut jo pitkään hommissa.

Hämmentävintä tässä on se, että pidän itseäni esteratsastajana ja nyt on ruvennut tippumaan ruusukkeita helposta B:stä.

Anne videoi meidän suorituksen.