Jälkipolville puhuttavaa

Sunnuntaina ABC:n kisaviikonloppu jatkui estekisoilla. Luvassa eka 80 cm Aapolla. Arvelin että mennään hyvin meidän mukavuuskorkeuksilla eikä ongelmia tule. Ei kyllä ollut ennakko-odotuksiakaan. Jännitin Annen ja Kaisan ratoja enemmän kuin omaa suoritustani.

Verkassa ratsastin Aapoa eteen ja hepo liikkui kivasti. Hitusen raskas oli edestä. Mutta kuitenkin rauhallinen. Hypyt otettiin verkkaryhmissä. Hypytkin meni ok. Ope kaipasi lyhyempää laukkaa.

Radalla heti ensimmäiselle esteelle usvatin kaukaa kun meni luotto ponnistuspaikan osumiseen. Tokalle tultiin lähelle ja kolahti. Kolmonen meni paremmin. Aapo meinasi ottaa oikoreitit käyttöön jo tässä vaiheessa. Vauhti kiihtyi kaarteessa enkä osannut arvioida paljonko pitää ottaa kiinni. Askel ei osunut ja tuuppasin. Aapo otti nelipistejarrun käyttöön ja keikahdin hepan korviin. Tajusin sentään ottaa kiinni. Hetken takapuoleni oli ylin kohtani. Aapo onneksi nosti päänsä ja pääsin takaisin satulaan. Sain aplodit. Siinä vaiheessa ei paljon ympäristöä tajunnut. Olin vaan mielissäni etten pudonnut.

Este hajosi samalla ja keräiltiin itseämme kun sitä kasattiin uudestaan. Uudella lähestymisellä raippasin varmuuden vuoksi jo ennen estettä. Ja yli mentiin. Väli taidettiin mennä kuudella. Aapo kääntyi edelleen ihan hyvin. Kutonenkin mentiin vähän lentäen ja siihen meidän matka jo loppui. Hienot uusintatiet jäi käyttämättä.

Pohkeiden käytössä ja tahdin hajoamisessa lienee syy kieltoon. Mutta etukäteen sanoin etten tee hitaalla nollalla mitään. Tästä on enemmän puhuttavaa jälkipolville. Vaan tietysti harmitti että taas tuli kommelluksia kisoissa. Onneksi Anne ja Kaisa hoitivat hommansa paremmin.


Kisasuoritus JKH-tiimin ikuistamana.