tiistai 2. helmikuuta 2021

Lisää pakkasta ja jokeriratsuja

 Tiistaina Äimiskän tunnit virallisesti peruttiin pakkasen takia. Innokkaimmat pääsivät kuitenkin ratsaille ja lopulta tunteja oli 3. Päädyin niistä keskimmäiselle eli kuudeksi. Luvassa esteitä. Pakkasta oli eiliseen tapaan parikymmentä. Nyt tajusin pukeutua villa- ja toppahousuihin, Kuomiin ja kypärämyssyyn.

Odottelin taas vähän hevosyllätystä mutta yllätyin silti: Portas. Eli taas itselleni uusi ratsu. 12-vuotias ruuna, nettisivujen mukaan 162 cm. Tämäkin on ollut toivelistallani. Nyt en enää keksi lopuista tuntiratsuista seuraavaa heppaa, jonka tahtoisivat minulle jakaa. Ehkä Hemppa?

Portaksen hoito-ohjeissa luki että sillä on vetopaniikki. Suojat eteen, aina martingaali (säädin pidemmäksi), kaksi satulaa ja alle fylli. Kaivelin fyllin koulusatulan alta estepenkkiin.

Humma löytyi maneesin takaa kauimmaisesta tarhasta. Tuli portille ja antoi hyvin kiinni. Muttei halunnut tulla tarhasta ulos ennen kuin kampesin portin kunnolla auki-asentoon. Lumivalli vähän hankaloitti. Tallin ovella oli sama juttu. Siitä ei näemmä voinut kulkea ennen kuin olin avannut sen hakasella.

Hoitaessa oli vähän hapannaama. Vatsaa harjatessa uhitteli ja napsi ilmaa. Hoidin silti ilman riimuakin ja luotin ettei tee mitään. Kuulin jälkeenpäin että saattaa ehkä tehdäkin. Senjaan verrattuna näytti pienehköltä.

Kuolaimina oli waterfordit (rupean oppimaan jo nimistöä) ja martingaali kiinnitettiin sivuilta satulavyön vastinhihnoihin.

Kasattiin esteet maneesiin ja hyppäsin kyytiin. Ope varoitti että on herkkä raipalle. Mutta eipä ole tapana muutenkaan aloittaa mätkimällä. Tunnille tuli 7 ratsukkoa.

Portas liikkui kivan energisesti itse eteen. Tosin kaikkea muuta kuin rennolla ja pyöreällä niskalla. Yritin taivutella mutta vasta noin puolessa välin tuntia turpa laski yhtään (käynnissä).

Hypyt aloitettiin kavaletille oikeassa laukassa vähän kaarevalla tiellä. Kunnolla eteen. Vähän kevyehköä istuntaa. Piti pitää harjasta kiinni jotta pysyin pitkähköillä jalkkareilla irti satulasta. Tie esteelle oli ihan ok mutta ponnistuspaikoista osa oli omituisia. Kavalettikorkeudella hypyt olivat vielä istuttavia.

Tultiin sama toisestakin suunnasta mutta nyt lisättiin perään kaarevalla linjalla ristikko sekä vielä kaarevalla kavaletti. Kaikki kaarteet vasemmalle eli ei vaihtoja. Suoritettiin aika vaihtelevasti. Sain aika hyvin tehtyä tahtomani askelmäärät mutta silti osa kierroksista oli sohellusta. Paikat jäivät lähelle tai kauas, vauhti kiihtyi kiireiseksi ja ristikon noustessa hypyissä oli hankala olla mukana. Lyhensin jalkkareita ensin reiällä ja lopuksi vielä toisellakin. Osa kierroksista oli onneksi siistejä.

Odotellessa yhä taivuttelin. Ohje oli tehdä siirtymiä ja pysyä liikkeessä, varsinkin ennen seuraavaa tehtävää.

Viimeiselle tehtävälle tultiin ensin ravissa sisään. Puomi ja ristikko. Siitä olikohan 16 metrin väli seuraavalle puomille ja perään innareina kavaletti ja okseri. (Ensin lopussa oli kaksi puomia ja ristikko.)

Ensimmäinen kerta meni söhläykseksi kun vasta matkalla tajusin että mihinkäs se 5 askelta piti tullakaan, kuulemma puomille. Toinen kerta meni paremmin. Sitten tultiin laukassa ja 4 askelta väliin. Ensimmäinen puomikin nousi kavaletiksi.

Ekalla kerralla Portas yllätti ja loikkasi kauempaa kavaletille. En ollut ihan mukana mutta kasasin itseni nopeasti. Väliin taisi joka kerta tulla toivotut 4 laukkaa. Siitä en ole ihan varma pysyivätkö myötälaukat. Viimeinen este taas nousi ja olin vähän huolissani siitä miten pysyn mukana. Tänään maksimikorkeus oli kuitenkin vain n. 80 cm pinnassa ja vaikkei kovin kaunista mukautumista löytynytkään niin mentiin yhdessä yli. Ope sanoi etten ole ainoa, jolla on ongelmia olla Portaksen hypyissä.

Jos hummalla olisi vähän helpompi hyppykaari niin sehän olisi oikein oiva treenikaveri. Pakko kuitenkin todeta että Senja on itselleni paljon helpompi. Eikä siinä Hellussakaan ole vikaa.

Portas jatkoi toisen hyppytunnin putkeen. Minä siivosin hetken kasoja ja sitten luikahdin suoraan kotiin. Eikä ollut kylmä!

Ongelmia:
ovista kulkeminen
vaihtelevaa sohellusta tehtäville
ei kulkenut kovin rentona tai pyöreällä niskalla
en osannut istua hypyissä

Parannusta:
ei tullut kylmä
ohjat pysyivät käsissä toppahanskoilla
kivan suoraviivainen
kaikesta yli
loppua kohti ei ollut enää ihan yhtä pahasti turpa ylhäällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora