Ennen tallipäivän jatkumista kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja syömässä pikaisesti. Luvassa siis koulumerkkisuoritukset Äimiskällä. Minä Senjalla A-merkkiä ihan rataharjoituksen ilosta. Merkki kun on jo.
Luulin olevani tallilla lähes ajoissa mutta kouluaidat olivatkin jo valmiina. Se oli ollut todella ripeää! Vasta tässä vaiheessa selvisi ettei Senja menekään mitään ennen minua. Ilmottautumisajan aikana kolme muuta kuskia ehti siis ilmottautua ja perua. Varustaminen ja aikatauluttaminen luvassa siis. Hyvin mieluusti olisin ollut sille vasta jälkimmäinen kuski. Kuulemma B:n loppuun oli tulossa vielä yksi suorittaja lisää, joten aikatauluun noin + 5 min. Myöhemmin selvisi ettei ehkä tulekaan.
Senja sai tarhailla vielä tovin. Hain sen sisälle noin 1 h 20 min ennen omaa starttiani. Tänään humma löytyi kauimmaisesta tietarhasta ja seisoi siellä kauimmaisessa takakulmassa. Ei tehnyt mieli lähteä hakemaan, joten odotin portilla. Ei tarvinnut odottaa kovin kauaa kun Senja tuli paikalle. Pihalla oli -13°C.
Hoidin ja puunasin rauhassa. Yksi hokki oli vaihtokunnossa mutta sitten lopulta kuitenkin unohdin sen. Jotenkin aikataulutin taas pieleen ja 30 min ennen alkuperäistä starttiaikaa oltiin lähtövalmiina tallissa. En oikein keksi mikä olisi tähän passeli aika. 45 min?
Hallissa viimeinen B:n kuski oli suorittamassa kun hyppäsin kyytiin. Ei sitä yhtä ylimääräistä sitten tullutkaan. Verkattiin yksäripäädyssä ja Senja oli jännityksestä vähän kankea. Ei pakopinkeä eikä kovin tuijotteleva muttei kyllä rentokaan. Aloitettiin siksi rauhassa kävelemällä pitkin ohjin ympäriinsä. Onneksi oli kivan väljää kun me olimme tosiaan viimeisinä vuorossa ja meidän lisäksemme verkkasi enää kaksi muuta.
Alkuun tein pari peruutusta. Ei kovin ihanaa mutta päästiin taakse. Totesin että parempi jättää peruutukset pois treeniohjelmistosta. Sitten keventelin suoraa uraa, ympyröitä ja suunnanvaihtoja. Yritin aika kiltisti hakea Senjaa avuille. Humma viskeli päätään eikä halunnut taipua tai kuunnella. Ohimennen vähän väistöjä ja voltteja. Laukassa oli vähän parempi mutta yhä jotenkin omassa kuplassaan.
Verkka-aikaa oli vähän turhan vähän enkä päässyt kunnolla siirtymiin asti. Laukat aloitin myötälaukan jälkeen vähän tyhmästi lävistäjällä enkä vastalaukoilla. Senja oli ihan vaihtomoodissa eikä auttanut vaikka joka kerta otin vaihtuneen laukan pois ja jatkoin vanhaan suuntaan kääntäen. Yleensä hepat tajuavat parilla kerralla. Senja ei. Onneksi vastalaukat suorilla nousivat ja pysyivät hyvin. Ravisiirtymät tulivat kättä vasten ja taas tuli päänheilutusta. En silti halunnut päästää kulmaan ja vaihtamaan omia aikojaan. Myötälaukassa tein jokusen voltin ja keskilaukkakyhäelmän. Kovin paljon en istunut ravia alas. Kun yritin vähän jämäkämmin ottaa lapoja haltuun niin sain vain enemmän venkulointia. Taisin jättää vähän puolitiehen. Olisipa ollut ohjattu verryttely!
22 minuutin selässäolon jälkeen oli oma aika siirtyä aitoihin valmistautumaan. En oikein tiedä tuijottiko Senja tuomaripöytää vai ihmisiä enemmän. Yritin edetä rennossa käynnissä mutta stoppailu alkoi jo puolessa välissä pitkää sivua. Lyhyellä sivulla oli vielä ihminen keräämässä kakkoja ja vähän jännitti kävellä ihmisten välistä ettei vahingossa poistuta paikalta jonkun yli.
Onneksi saatiin aikaa valmistautua rauhassa. Muutama kerta käynnissä tuomaripäädyn ohi, sitten ravissa. Toiseenkin suuntaan. Sitten vielä laukassa molempiin suuntiin. Vähän parani. Lopulta vielä epäkorrektisti keskilinjaa kohti tuomaria. Oltiin ehkä saatu jo lähtömerkki. Sen jälkeenkin tein vielä kiellettyjä voltteja keskilinjalle. Kummasti oli muisti nollaantunut mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.
Humma ei ollut vieläkään avuilla mutta aloitettiin. Suht suora linja sisään, korkeintaan 30 cm poikkeama loppuun. Vähän nauratti tuomarin kommentti, "hieman epäilee". Paperin paras numero on ensimmäinen volttimme oikealle, 7. Suunnanmuutoksen kuvio oli mielestäni ok mutta Senja ei arvostanut kun taivutuksen suunta vaihtui. Vasemmalle oli vähän epätasaisempaa menoa.
Molemmat raviväistöt olivat vähän epämääräisiä. Keskiravikin vaisu. Pysähdykseen tuli ihan hyvin mutta lähtikin siitä heti taakse. Arvoin hetken että mitä teen ja päädyin pyytämään peruutuksen heti. Se onnistui paljon paremmin kuin pelkäsin. Suoraan, tasaisesti ja vastustelematta. "Hyvä peruutus." Tämä oli päivän plussa! Paperin mukaan ei oltu ihan pisteessä. Saatoin vähän varmistella ja ennakoida jos ei pysähdykään.
Käynteihin en muistanut kiinnittää huomiota. Vasen laukka nousi vastalaukkana hyvin ja pysyi yllä. Tosin tipahti pois vähän ennen aikojaan kun yritin valmistella ravisiirtymää. Ravi kulmassa ei ollut kovin ihana mutta oikeakin laukka nousi hyvin. "Nosto täsmällinen." Voltin pelkäsin karkaavan liian isoksi. Ei ollut yhtään niin hallittua kuin olisin halunnut. Keskilaukkaa pyysin eteen mutta tuomari kaipasi enemmän. En muista putosiko laukka raville jo ennen ällää. Pienen hetken meinasin unohtaa mitä tulee mutta muistin keskiravilävistäjän. Nyt pyysin rennommin ja mielestäni oli jo ihan ok. 6,5, "saisi venyä enemmän".
Käynteihin en taaskaan muistanut kiinnittää huomiota. Oikea laukka nousi vastalaukkana hyvin mutta tunsin takapuoleni alle että Senja suunnittelee vaihtoa. Yritin olla vakaana mutta vaihto tuli. Heti raviin ja yritin korjata tilanteen. Harmi vaan että saamani yksi laukka-askel ennen ravisiirtymää oli vasenta. Tämä arvosteltiin kuitenkin kiltisti ja saatiin vitonen.
Senjalle jäi vaihtomoodi päälle eikä ollut enää sitäkään vähää rento. Vasen laukka nousi kuten pitikin mutta sekä voltilla että ympyrällä tuntui todella vinolta ja kaatuvalta. Suorallakin taisi poikittaa, en huomannut. Keskilaukkaa kaivattiin yhä rohkeammaksi. Lävistäjällä tunsin taas että kohta vaihtaa. Vaikka tämän piti olla helpompi suunta. Yritin kovasti estää ja menin itse ihan mutkalle. Vaihto tuli taas. Yritin kai korjata tätäkin mutta tila loppui kesken. Lopputervehdykseen tullessa humma oli kaikkea muuta kuin rento ja unohdin itsekin skarpata. Sain sentään henkäistyä ja loppu parani. Ilman kamalaa epäröintiä päästiin geehen ja se oli siinä.
Vaikka mitään ennakkopaineita ei pitänyt olla niin silti vähän harmitti että suoritettiin noin huonosti. Pelkäsin että paperista tulee paha mieli.
Hölkkäsin hetken loppuun ja vihdoin Senja rupesi tuntumaan rennolta. Ei haitannut edes radan purku. Olisipa ollut kiva saada mennä toinen rata putkeen.
Loppuun tuli vielä pieni epäonninen sattumus kun talliin mennessä Senja astui juuri ovella sen verran sivuun että satula koski ovenpieleen. Itse olin toisella puolella pitelemässä ovea. Onneksi ei tullut vahinkoa!
Ope oli arvostellut suorituksemme onneksi todella kiltisti ja vaihdoistamme tuli vitoset. Kolmas vitonen oli alakerrassa kuuliaisuudesta. Muuten paperissa oli enimmäkseen kutosta. Jokunen 5,5 ja 6,5 sekä se yksi 7.
"Aavistuksen jännittynyt läpi radan -> vaihtelee laukkoja ja jää ravissa jännittyneen näköiseksi. Muoto on hyvä ja istut siististi -> lisää varmuutta yhteistyöhön."
Prosentit piti laskea itse ja tulokseksi tuli 59,259. Todella kiltisti, olisin itse antanut ehkä 54 %. Mutta näemmä tästä tuli omat ennätysprosenttini tälle radalle. Jospa vaikka seuraavalla kerralla jotakin kutosella alkavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora