Perjantaina pääsin taas pitkästä aikaa (2 kk tauko) Riitan silmien alle. Salainen hevostoiveeni meni läpi ja sain Sepen. Pihalla oli n. -15°C ja maneesi tuntui vähintään yhtä kylmältä. Onneksi osasin yhä pukeutua aika hyvin. Villasukkikset ja toppahousut, villasukat ja kesäkengät, aluvillapaita, fleece ja paksumpi takki. Kypärämyssy ja alkutunniksi rukkaset.
Alkutunti tehtiin taas reaktioiden hakemista ympyrällä. Kummasti olin unohtanut miten tämä toimii. Sisäjalasta pitää mennä sivulle ja pitää olla päättäväinen eikä lopettaa pyytämistä ennen reaktiota. Käynnin jälkeen pyörittiin kevyessä ravissa ja otettiin muutamat hieman yllättävät laukannostotkin. Siirtymät olivat aika täsmällisiä mutta muuten oli vielä viilattavaa.
Välikäyntejä ei pidetty ja lopputunti saatiin hääräillä siirtymiä ja muita kuvioita melko vapaasti oman mielemme mukaan. Välissä otettiin kyllä muutamat ohjatut pysähdykset, joissa pudotettiin ohjat pois käsistä. Niin kauan kun ope katsoi, Sepe seisoi hievahtamatta aloillaan. Mutta kun toistettiin tätä itsenäisesti niin tarjosikin hiippailua.
Itsekseni ravailin ympyröitä ja suunnanmuutoksia. Laukannostoja. Vasta kun ymmärsin pyytää hitaampaa ravia niin ratsu tasoittui. Sen jälkeen olikin lopputunnin sangen kiva. Tänään ei pahemmin heilutellut päätään. Välillä laukkaympyrällä unohdin että allani on Sepe eikä Saku. Laukat olivat parhaimmillaan hyviä. Opelta taas tuli ihania täsmäneuvoja: istu syvemmälle ja tunne takajalat ja selkä tms.
Loppuraveissa oli hyvä. Taas sellainen tilanne että tästä olisi hyvä aloittaa työskentely.
Ongelmia:
rukkasten kanssa oli vähän huono tuntuma
kun ope ei katsonut niin hepo ei malttanut seistä tiputetuin ohjin
ratsastuskengät olivat pakkaslumella liukkaat kävellä
Parannusta:
ei tullut kertaakaan sanomista liian matalista käsistä
laukat nousivat suht näppärästi
taisi olla edelliskertaa paljon tasaisempi
lopuksi taas keveni ja tuli avuille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora