Lauantaina oli taas Hempan maastopäivä. Ei löytynyt seuraa. Opelta tuli viesti ettei tarvitse Hemppaa tunneille, joten sitä ei tarvitse säästellä. Tulkitsin tämän tietysti niin että kunnon lenkki. Keli oli kaunis aurinkoinen. Kotona oli -8°C, joten odotin tallille hirmupakkasta. Mennessä näytti -9°C ja poistuessa -13°C. Ja iltapäivällä oli tuntikausia valoisaa aikaa.
Nyt lähdettiin pari viikon takaisen suunnitelman mukaisesti tutkimaan uusia reittejä Tiitonsaaren suunnasta. Metsästä mentiin vielä oikealle mutta tielle päästyämme lähdettiinkin vasemmalle. Auraamisesta oli jokunen päivä ja kevyttä lunta päällä. Aika paljon jälkiä tiellä. Hyvin pääsi laukkaakin.
Tämä tie katkesi tien yli menevään ojaan. Jäljistä päätellen siitä oli mennyt ihmisiä ja koiria yli. Mutta koska vierestä kuului lorinaa niin yhteistuumin päätettiin ettei lähdetä edes kokeilemaan yli vaikkei kovin syvältä näyttänytkään.
Palattiin omia jälkiä takaisin ja edestä löytyi vasemmalle risteävä aurattu tie kohti Murtoa. Lähdettiin tutkimaan tätä. Hetken päästä tuli ratsukko vastaan ja sain paikallisoppaan vinkkejä. Aiempi katkennut reitti vie kuulemma Reinin autiotalolle. Tätä taas pääsee ympäri n. 5 km lenkin Voitielle. Vinkkasi nauttimaan kun on nyt paremmassa kunnossa kuin moneen talveen.
Jatkettiin siis eteenpäin. Kaikki askellajit. Tie oli piikkisuora eteenpäin. Puskissa oli välillä nukkuvia metsäkoneita. Myös sivuteitä oli aurattu. Käännyttiin sitten puomin jälkeen oikealle kuten muistelin ohjeistuksen olleen. Tällä pätkällä oli enemmän lunta ja mentiin käyntiä. Arvelin että ollaanko kelkkaväylällä mutta vastaan tulevat kavionjäljet loivat uskoa.
Ensimmäinen puskasta suhahtava hiihtäjä vähän hätkäytti Hemppaa. Ylitettiin muutamat ladut juuri kuten ohjeistus sanoi. Lopulta näkyi vähän taloja ja tultiin Voitien päähän.
Paluumatka mentiin Pikkaralantietä. Aurattu ja jäinen mutta pitävä pohja. Kaikki askellajit, paikoin ihan reippaastikin (huiput 45+ km/h). Vaikka minä en kiinnittänyt huomiota niin Hemppa kyllä huomasi laukatessa että tiessä oli yhtäkkiä tummempi läntti ja äkkihidasti. Pysyin hyvin kyydissä mutta kokemattomampi olisi hyvinkin maastoutunut tuosta. Paluumatkalla näkyi myös moottorikelkkoja (ei juuri kiinnostanut), potkuri (eli potkukelkka, ei kiinnostanut yhtään) ja ihan loppumatkasta traktori. Traktori lopulta kolisi sen verran että kun käänsin Hempan sitä kohti ohitustilanteessa niin vähän humma pakitti takasia ojan puolelle. Helposti sieltä myös noustiin.
Käytiin vielä kävelemässä peltolenkki. Siinä tuli itselleni vähän viileä.
Reissussa meni lopulta lähes 2 tuntia, matkaa tuli lähes 18 km. Hevosen päivän liikunta-annos taas hoidettu. Ratsu huurusi itsensä märäksi ja jäi talliin heinien kanssa kuivattelemaan.
Jännimpiä asioita:
tumma läikkä autotiessä
ohittanut traktori
Parannusta:
sain kulkemaan pyöreänä kun muistin pyytää
ei eksytty
GoPro oli mukana:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora