Kentällä tamma oli käynnissä ihanan tasainen. Ravissa oli kiva energia eikä tavallista tahmailua. Ei mitään kaikista pyöreintä laukkaa mutta rullasi. Ope tuntui tuijottelevan muualle kun verkattiin, ei tainnut tulla yhtään kommenttia ekaan puoleen tuntiin. Aurinko laski 20.03 eli samoihin aikoihin kun kavuttiin kyytiin. Ratsukoita oli 5 ja lämmintä n. +14°C. Laitoin turvaliivin lämmikkeeksi.
Ei otettu verkkahyppyjä alle vaan heti pieni radanpätkä vitoseen asti. Estekorkeuskaan ei ollut ihan miniä vaan ehkä 60 - 80 cm. Oli siellä tosin ristikko ja kavaletti välissä. Ristikolle tuli joka kerta huono hyppy. Kolmosen jälkeen Lida meinasi taas häipyä oikealle ja kaarteesta tuli aika kamala. Pimeys iski niskaan heti alkuun ja meillä oli rytmi hukassa ja kolisteltiin puomeja mukaan.
 |
| Oma versio päivän radasta. Eipä ole esteet hirmuisesti viime viikosta vaihtaneet paikkoja. 2a oli ristikko ja 2b kavaletti. Kolmosella pikkumuurinpalat, vitosella pikkumökki ja kutosella muuri. |
Toisella kierroksella hypättiin koko rata. Osa esteistä taisi nousta. Kakkosta lukuunottamatta taisi korkeus olla vähintään 75 cm. Pimeässä kaikki kyllä näyttivät isoilta. Vaikka yritin keskittyä tasaiseen rytmiin ja Lida yhä eteni hyvin itse niin edelleen pudoteltiin. En saanut oltua tarpeeksi mukana ja vaikken jäänyt hypyissä jälkeen niin silti tuntui siltä että olin liikaa kiinni edestä.
Tamma oli aika kipinäisenä ja muutaman kerran vähän spurttaili. Silti en osannut varautua tarpeeksi hyvin vikan esteen jälkeen tulleeseen ampaisuun, pukkiin ja pää alas hidastukseen. Nyt en tipahtanut ihan heti ja hetken jo riemuitsin kyydissä. Vaan vauhti pois ja pää alas linkosi kuskin kunnon voltilla kenttään. Yläselkä ja pää ainakin otti osumaa. Silti singahdin samantien pystyyn ja ehdin napata ohjista kiinni ennen kuin tamma poistui paikalta.
Kapusin kyytiin ja totesin olevani aika ehjä. Pää tuntui saaneen osumaa mutta mihinkään ei sattunut. Tämän kierroksen lopuksi sain sakkohypyn vikalle okserille. Vähän varmistelin esteen jälkeen mutta taidettiin ylittää puhtaasti ja pukeitta.
Hypättiin sama rata vielä uudestaan. Tippuminen pikemminkin sisuunnutti kuin pelästytti. Jalat kunnolla alas ja eteen. Nyt olin paremmin kartalla ponnistuspaikoista eikä tultu niin juureen. Jollain kierroksella tultiin väli kolmoselta neloselle neljällä askeleella. Neloselta vitoselle kiihdytettiin ihan kunnolla. Ei kolisteltu pahasti, vääriä laukkoja oli ennen kakkosta, seiskaa ja kymppiä. Veden jälkeen taisin olla vähän etukenossa mutta tamma oli kiltisti. Kaikesta yli eikä pukkeja. Ja puhtaasti! Tällaista ei ole tainnut näin pitkällä radalla koskaan ennen sattua! Esteetkin oli ihan hypättävän kokoisia. Hymynaama (8) oli kuulemma noin 90. Vikan okserin mittasin n. 82-senttiseksi.
Lopuksi tultiin vielä bonuskierros. Meille kapea ja okseri eli kaksi vikaa. Vieläkään ei tultu vasemmassa laukassa kapealta alas. Muistin kun lähdin liikkeelle mutta hypyssä taisi unohtua. Kympille tultiin hieman laiskasti ja lähelle ja putosi. Olin tarkkana muttei Lida yrittänyt mitään. Sakkokierros okserille heti perään ja toisesta suunnasta päästiin se puhtaasti. Ei ihan priima mutta siihen oli hyvä lopettaa.
Hauska tunti vaikka tehtävät olikin yhä sangen tylsiä. Eikä oltu tänään edes porukan ainoat tippuilijat. Lida oli hyvässä mielentilassa ja itsekin taisin osata tehdä jälkimmäisellä radalla jotain oikein. Nolla on meille oikein supersuoritus. Tippuminen harmitti yllättävän vähän. Enemmän olin ehkä huolissani tulevien päivien jumeista.
Ongelmia:
ristikolle tuli huonoja hyppyjä
yhä kaarre 3 - 4
otti lähtöjä ja pukitti
pudoteltiin alkuun aika paljon
kuski ei pysynyt kyydissä
Parannusta:
vitoselle tultiin hyvässä kaarrelaukassa
nollakierros!
eteni hyvin itse
Tuntia seuranneet junnut videoi. Tippuminen tuli kuulemma talteen muttei ole päätynyt vielä minulle asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora