Sunnuntaille oli luvassa Mintin kurssi mutta kun tarjolle tuli mahdollisuus lähteä Ankkurilahteen estekisoihin järjestäjän muutettua luokkarajoituksia niin jahkailun jälkeen kisat vei. Luvassa siis mulle ja Hempalle 1-tason 80 cm ja 2-tason 90 cm. Molemmissa arvosteluna 367.1.
Kasikympin rata vaati tovin opettelua mutta ehkä viidennellä kerralla tarttui mieleen. Jälkimmäistä en vielä vilkaissutkaan etten sekoaisi esteissä. Koska oma lähtövuoro oli kolmantena niin verkka piti hoitaa aika hyvälle mallille ennen rataan tutustumista. Aikataulu meinasi olla tiivis mutta oli lopulta juuri hyvä. Hemppa käyttäytyi pääosin fiksusti. Pelottavinta hepan mielestä oli vaihtaa asvaltilta hiekkapohjalle kun tien väri vaihtui.
80 cm ratapiirros. Kuvanlaatu on kehno mutta niin
oli kuvattava kohdekin aika harmaaksi tulostettu.
Maneesissa hölkkäiltiin ensin hetki ja pyörittelin ja taivuttelin ravissa. Ei onneksi kovin jäykkää. Vähän puski kulmissa sisään. Pätkä oikeaa laukkaa ja tajusin herätellä kunnolla. Pihalla oli tarjolla pelkkää vasenta kierrosta, joten tämä meni sattumalta oikein hyvin. Siinäkin aikaa oli vielä hyvin joten en pitänyt hyppyjen kanssa kiirettä. Lopuksi tulin ristikon muistaakseni kahdesti ja pystyn kerran. Eteni kun pyysin.
Välissä käytiin kävelemässä rata. Ykkösvaiheessa ei mitään kovin ihmeellistä. Päätin tehdä kunnon pitkät tiet. Kakkosvaiheessa olisi ollut pari oikomispaikkaa trippelin sisäpuolelta mutta totesin että menee meille liian tiukaksi ja laukka sammuu kaarteeseen. Vähän huoletti että muistanko olenko menossa kasilla vai yhdellätoista. Meinasi kävelyssä mennä pieleen. Lopulta rupesi rata olemaan mielessä.
Verkassa ehdittiin olla vielä hetki ennen kuin luokka alkoi. Taisin hypätä vielä pystyn ja okserin. Halusin nähdä Kaisan suorituksen ja olla ajoissa paikalla, joten menin portille kärkkymään kun luokka alkoi. Toisen ratsukon suorittaessa päästiin radalle. Kävelin vähän esteiden väleissä ja kiersin lopulta vielä kentän aitoja pitkin. Hemppa oli ihan rauhassa eikä katsonut mitään. Laukka päälle ja menoksi.
Rata meni sujuen ja tuijottelematta. Paikat oli viimeistä estettä lukuunottamatta ihan hyviä ja laukatkin pääosin myötäisiä. Muistin minne olen menossa. Hemppa nosteli jalkansa ja saatiin puhdas rata.
Senni kuvasi meidän 80-ratamme:
Kasikympin tuplanollalla oltiin lopulta kolmansia eli ensimmäisiä ei-sijottuneita. 1,3 sekuntia palkinnoista. Voittaja teki jonkun oikoreitin ja kakkonen taisi vain sujua meitä paremmin.
Seuraava missio oli opetella ysikympin rata. En ymmärrä miten se ei meinannut millään tarttua päähän. Opettelua sotki vielä kauempana juossut irtohevonen, joka rikkoi keskittymistäni. Vietin varmasti 10 minuuttia ratapiirroksen luona. Ensin pääsin vain noin kakkoseen asti. Lopulta rata oli orastavasti mielessä juuri sopivasti ennen radankävelyä. Tässä luokassa olin kuudentena, joten verkan ehti tehdä kävelyn jälkeen. Nyt piti kävellä rata ihan yksin sillä olin meidän porukan ainoa ysikympissä.
90 cm rata. Itse kuvattu.
Esteiden alle oli tullut lisää härpäkettä. Aurinkoportti ja muurikaari. Ysikymppi näytti silti ihan siedettävän korkuiselta. Ei hirvittänyt. Kakkosvaiheessa oikoreittejä ei ollut tarjolla, joten tiukat kaarteet ja suorilla eteen.
Verkassa pyörittelin taas ensin hetken ravia maneesissa että kiireisimmät saivat hypätä rauhassa ilman pahaa ruuhkaa. Taisin ottaa taas laukkapätkänkin ja usutella eteen.
Kentällä Hemppa lopulta heräsi. Verkkahyppyjä ajattelin ottaa vain pari mutta pystylle tultiin niin juureen että otin sen uudestaan. Ei parantunut ja Hemppa tuntui vähän poukkoilevalta. Istuin kuitenkin rauhassa niin ruuna ei tehnyt mitään. Okserille lähestyessä hepo otti kipinää kun kaarteessa pyysin pohkeilla kunnon laukkaa. Poukkoili sen verran että ohjasin suosiolla ohi. Nyt olisi jo saanut olla kentän laidalla. Halusin kuitenkin hypätä vielä okserin. Ottaessani uutta lähestymistä joku kävi pudottamassa sen. Kolmannella yrityksellä päästiin siitä yli ja paikkakin osui ihan hyvin. Siitä melko salamana kenttää kohti (käynnissä).
Kuvittelin olevani myöhässä mutta pääsinkin juuri valmistautumaan radalle. Ehdittiin siis olla siellä edellisen ratsukon ajan. Sama juttu kuin viimeksi eli käveltiin esteiden väleistä. Meinasin lopulta olla vähän edessäkin kun tekivät jonkun oikoreitin (8 - 9 nelosen sisäpuolelta?). Ravilla alta pois. Tuskin onneksi hidasti menoa.
Nyt en tehnyt kontrollivoltteja ennen aloitusta vaan pyysin aktiivista laukkaa. Kulmassa ennen ykköstä Hemppa protestoi pohkeitani pukilla. Videolla näyttää tosin siltä että vähän nostaa yhtä jalkaa sekä päätä. Onnettoman pieni liike tuntui selkään paljon suuremmalta.
Nyt ei pudotettu ykköstä kuten parissa aiemmissa kisoissa toisessa luokassa. Suunnittelin ratsastavani kaarteen paremmin kuin äsken ja se onnistui. Tosin välissä oli vielä väärää laukkaa. Kaikki paikat ei olleet ihan optimeja mutta Hemppa yllätti ja lähti kauempaa kun pyysin. Ei enää sellaista tikkausta tyveen kuin verkassa. Trippelillekin jäätiin vähän kauas. Vitoselle hepo vähän arpoi enkä ollut ihan mukana. Ihanasti meillä kuitenkin oli pääsääntöisesti myötälaukat. Suorilla Hemppa lähti eteen kun pyysin mutta holtti pysyi mukana. Ohjautui ja kuunteli ja sain ratsastettua kaarteet aktiivisesti. Esteet pysyi ylhäällä ja muistin radan. Nollilla maaliin!
Tuplanollia tuli tässä pikkuluokassa vain 4 ja meillä oli näistä toiseksi nopein aika. Päästiin siis palkintojen jakoon, saatiin sininen ruusuke ja tilille kilahti 30 euroa palkintorahoja. Jihuu!
Kiva oli myös että 90 meni näin sujuvasti. Kummasti se 5 cm ylöspäin silti sekottaa pasmoja. Metristä haaveilen muttei vielä ole sellainen olo että oltaisiin (tai minun pääni) siihen valmiita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora