Viemässä ehkä Valman maastoesteneitsyyttä

Torstaina pääsin kauan himoitsemilleni maastoesteille kun ensin olin useammassa mediassa huudellut osallistujia paikalle. Kuvittelin että meitä olisi kolme mutta ratsukoita olikin neljä. Olin toivonut Koraa mutta se ontui. Hasse taas jäykkäili, joten sain kolmostoiveeni Valman. Hyvin mahdollista että Valma ei ole koskaan ennen käynyt maastoesteillä. Maastolenkeilläkin on kuulemma ollut ongelmia mennä edeltä tai erkaantua porukasta ja hermostuessaan pomppii. Keli oli aurinkoinen +15.

En ollut kovin luottavainen tunnin sujumiseen. Jätin tallilla jo hyvästejä ennen tuntia. Maastossa kiristettiin vielä satulavyö ja lähdettiin verkkakierrokselle lyhyelle lenkille. Me porukan häntänä. Edellä mennyt Power oli aika eloisalla tuulella eikä helpottanut Valman hallintaa yhtään. Valmalla kuitenkin toimi sekä kaasu että jarru eikä pahemmin säpsynyt omiaan. Kaverin loikat hätkähdytti eniten. Jännitin laukkaa mutta se meni ihan hyvin, ei kiihdytellyt eikä pukitellut. Mutta kun Power esitti liikkeitään niin Valma otti niin nopean sivuloikan että laskeuduin maahan. Se oli käänteinen satulaan nousu, sillä huomasin oikean jalkani lentävän hevosen yli. Kaikki paino oli vasemmassa jalustimessa. Huomattavasti tyylikkäämpää siinä tilanteessa oli hypähtää jaloilleen maahan kuin yrittää takertua hevosen kylkeen. Ohjatkin pysyi käsissä vaikka hepo meinasikin ensin peruuttaa pois paikalta. Sain kammettua itseni lyhyillä jalustimilla takas kyytiin ja matka jatkui. Ei enempää episodeja verkkakierroksella.

Hypyt alotettiin varman päälle Paatun vanavedessä. Välimatkaa piti pitää muutama kymmenen metriä että Valma näkee kaverin edellä. Vähän arkaillen silti alotettiin. Ekalla kierroksella mentiin muistaakseni ravissa punaisten laatikoiden ohi, kukkulan yli ja laukalla puhelintolppaeste. Siitä päästiin muistaakseni ekalla yli. Mutta kun alkuun lisättiin punaiset laatikot niin niille tuli ensin stoppi. Toisella yrityksellä yli vaikka kaveri taisi jo mennä matkoihinsa. Puhelintolppaestekin ylittyi taas. Mutta kun vaihdettiin suuntaa niin tyssättiin tolpalle. Toisella yrityksellä yli. Kukkulalla tukin vierestä Valma alotti rodeon ja kun parinkymmenen metrin sinkoilun jälkeen oltiin sihtaamassa kohti puuta niin kiepsahdin maahan. Muuten oltaisiin ehkä hypätty väärä este tai törmätty sen johteeseen. Ekana kun kokosin itseäni niin huusin että Valma irti. Seuraavaksi huomasin että siinä se heppa tönötti vieressäni, ei edes syönyt. Ei muuta kuin heppa kiinni ja uudestaan kyytiin. Jatkettiin vielä loppuun. Yksi kielto punaisille laatikoille ja toisella yli. Tämän jälkeen Valma onneksi rauhottui eikä pukittanut enää.

Punaiset laatikot takaisinpäin. Taustalla leveä rengaseste.

Omaa vuoroa odotellessa alkuun oli hankala päästä käynnissä kovin kauas kavereista. Pahimmillaan tuli voimakasta peruutusta ja pientä pomppimista. Lopputuntia kohti uskalsin päästää käynnissä ohjat pitkiksi ja Valma käveli ilman mitään ongelmia kymmenien metrien päähän yksin. Rauhottui kivasti loppua kohti. Vielä muutama kierros mentiin Paatun perässä, lopulta saatiin mennä ihan omalla vuorollamme.

Seuraavaksi hypättiin pikkutukkilaavua, rengasta ja pikkurisua. Laavulle otettiin ekalla kerralla kielto kun vauhti hyytyi esteen eteen. Laukkaa ei ollut tarpeeksi. Toisella yrityksellä päästiin yli. Leveästä renkaasta mentiin kieltämättä mutta myös pikkurisulle tuli ekalla yrityksellä kielto vaikka onkin niin pikkuruinen. Kuskilla ei ollut tarpeeksi ylitystahtoa. Siitäkin toisella yrityksellä yli.

Laavu. Hypyssä ei kuulu pitää jalkoja näin.

Koska tämä kierros ei kellään ollut huippu niin otettiin sama uusiksi. Ite tuudittauduin jo että nyt päästään yli mutta Valma vilahtikin laavusta vasemmalta ohi. Omaa tyhmyyttä kun luotin liikaa. Uudella yrityksellä päästiin sitten kaikki kolme estettä ilman tökkäilyjä. Renkaalle hypättiin vähän kaukaa.

Näyttääpä leveä rengaseste matalalta kun näin ilmavasti
(ja kaukaa) mennään. Kuski ihan kiemuralla kyydissä.

Sitten vielä viimenen rata: keltainen laatikko, leveä rengas, pikkurisu ja tukkipino. Vasemmassa laukassa piti alottaa. Ekalle tuli taas alkuun töks. Mutta toisella yrityksellä päästiin sitten suoraan loppuun asti. Keltaisen jälkeen hepo tosin valui vasemmalle ja tuli vähän eksoottista harhailua matkalla renkaalle. Tajusin kuitenkin nopeasti ohjata oikeaan reunaan että saatiin lähestymisestä siedettävä. Olin hyvin tyytyväinen että pelottava tukkipino ylitettiin ekalla yrityksellä.

Vähän vähemmän liitävästi renkaasta yli. Mitenköhän
se jalustin on taas noin syvälle jalkaan eksynyt?

Päivän viimeisenä esteenä tukkipino.
Pahoittelen laatua.

Siihen loppui meidän hyppelyt. Ope lupaili että tälle syksylle ois mahdollista ehtiä vielä kertaalleen maastoon hyppäämään mutta nyt se näyttää jo aika epätodennäköiseltä. Pöh. Valma rentoutui hienosti loppua kohti ja takaisin tallille uskalsin sen antaa kävellä pitkin ohjin ja käyttäytyi oikein mallikkaasti. Loppuravit mentiin maneesissa ja meni oikein kivasti.

Näin tuli syyskuun tippuiluputki avattua. Toivottavasti jää tähän. Valma on kyllä kaikesta huolimatta tosi ihana. Suunnittelen sillä jo koulukisoihin menemistä. Tunnin jälkeen sain yhdeltä opeista kommenttia että olin kyllä rohkea kun uskalsin sillä mennä. Toinen sanoi vain että hullu :)

Ongelmia:
kuski ei pysynyt rodeossa kyydissä
ratsastin esteille vähän arasti kun tuli niin paljon kieltoja

Parannusta:
hepo oli paljon tolkumpi kuin kukaan uskoi
varoi jalkansa paremmin
jäi odottamaan aloilleen vaikka kuski putosi
kuski ei osaa pelätä, jännitti vähemmän kun eilen estevalkassa

Anne oli videoimassa ja tässä hyppykooste. Putoilut oli aina niin kaukana puskissa ettei niitä tallentunut.