Estetunnilla kavaletteja ja kääntötekniikkaa

Perjantain tunnilla oli luvassa esteitä. Kuten olin aiemmin käynyt kurkkaamassa niin erittäin maltillisen kokoisia taas. Arvelin saavani Valman mutta tammuska oli ollut jo ekalla tunnilla. Alleni tuli siis vaihtoehto B, Hasse. Hassella en ollut kisojen jälkeen mennytkään. Listassa ei lukenut mitään eikä pelhameita ollut tarjolla, joten laitoin nivelet. Niidenkin kanssa oli säätämistä kun unohdin martingaalit ja laitoin satulavyön. No, suitset meni vielä vaihtoon. Hasse oli kuulemma taas edellisinä päivinä kiikutellut kuskejaan, joten jarrutehostin (pelhamit) käyttöön.

Ratsukoita tunnilla oli 7 ja esteet siis valmiina maneesissa. Pihalla satoi. Pelhameilla Hasse pyöristyi helposti jo alkuverkassa. Kiva oli olla taas tämän tutun ratsun kyydissä. Tämän päivän bonus oli eilen ostettu uusi leikkikalu: kypäräkamera.

Tänään pidettiin jalustimet jalassa. Alkuun tultiin ravissa radan poikki olevia kahta puomia. Ensimmäinen parannusehdotus oli että aseta aiemmin ennen kulmaa. Seuraavaksi piti huolehtia että hevonen ottaa saman kokoisia askeleita puomien yli kuin muuallakin. Sitten tultiin puomeja laukassa. Ensin vasemmassa, sen jälkeen oikeassa kierroksessa. Puolet porukasta laukkasi toisessa päässä, puolet toisessa ja puomeilla kohdattiin (yritettiin olla törmäilemättä, samaan suuntaan toki mentiin puomit). Väliin kolme tai neljä laukkaa. Hasse tuli monesti neljällä vaikka kolmea yritin. Rikkoipa ravillekin jokusen kerran. Ekalle puomille oli hyvin vaikea ehtiä suoristaa. Välillä teinkin välille sitten turhaan kaarta. Kertaalleen meinattiin mennä eriteille ja lopulta pysähdyttiin ihan open varpaille kohti seinää eikä kännytty minnekään kuin käynnistä vasta.

Sitten tultiin kavaletteina tehtävä kahdeksikolla. Vasemmassa laukassa sisään, oikealle, lenkura, oikeassa sisään ja vasemmalle. Saatiin heti perään sakkokierros ja tultiin vielä kertaalleen vasemmalta oikealle. Hasse meni välillä vähän reippaasti, välillä jäi jännittyneempänä töpöttelemään. Hienosäätö ei ollut ihan kohdillaan.

Seuraavaksi tultiin kolmen miniesteen rataa. Vasemmassa kierroksessa pysty, iso kaarre vasemmalle, radan poikki valkoinen pysty, josta 5 laukan kaarre oikealle seuraavalle pystylle. Eka meni hyvin, keskimmäiselle Hasse rupesi kiemurtelemaan ja empimään. Napautin raipalla ja käskin yli. Vika meni taas hyvin. Kaarteeseen tosin mahtui 6 laukkaa. Ope sanoi että hyvä että vain jatkoin. Kakkoskierroksella tultiin vain kakkonen ja kolmonen. Nyt päästiin kummastakin yli mutta reitti valui ulos. 5 laukkaa tällä kertaa ja sakkokierros heti perään. Se onnistui sujuvasti ja nyt tultiin neljällä. Ope huuteli että saattaa tuntua hurjalta. Minä vastasin että tämä on vielä hurjasta kaukana.

Sitten tultiin omasta mielestäni tunnin hankalin tehtävä. Takakulmasta piti hakea oikeassa kierroksessa hyvin tilaa ekalle pystylle, siitä käännettiin kaarre vasemmalle (äskeinen kolmoseste). Ekalla yrityksellä Hasse pullahti kaarteessa ulos ja jälkimmäisestä luisuttiin ulkokautta ohi. Tämmöstä ei pitäisi enää tapahtua! Hyvin vaihtui silti laukka askeleessa kun lähdettiin yrittämään uudestaan. Kakkosyrityksellä päästiin esteistä yli, väliin tuli 6 laukkaa. Ja taas saatiin sakkokierros heti perään. Hasse vipsautti laukan jo valmiiksi oikeaan ja jatkoin vastalaukassa tehtävän alkuun. Ope sanoi että aina pitäisi vaihtaa myötäiseksi. Kolmannella yrityksellä väliin tuli vähän töksähtävä 5 mutta rennommin.

Lopuksi tultiin vielä 4 hypyn minirata. Ope nosti punaisen pystyn (kaikkien tehtävien vika) salakavalasti vähän isommaksi. Olikohan 60 cm. En sitä huomannut mutta vaikutti vähän lyhentävästi väliin kun ponnistuspaikka tulikin vähän kauemmas. Ensin siis tuo äskeinen kaarre takanurkasta, sitten aiempi kaarre valkoiselta punaiselle. Eka kaarre meni sujuvasti viidellä. Välillä Hasse tuntui vähän vahvalta eikä pidätteet menneet kunnolla läpi. Valkoiselle tultiin vähän lähelle mutta tämäkin kaarre meni sujuvasti viidellä vaikka tuntui että vain vedin. Laukatkin vaihtui.

Loppuraveissa Hasse yritti taas alkuun juosta alta. Lopulta sain sen rauhottumaan. Videolta näyttää vähän sipsutukselta meidän loppuverkka. Yllättävän vaativa tehtävä, vaikka estekorkeudet oli matalia. En ihan tyytyväiseksi tullut ja ohimeno jäi kalvamaan. Harmittavan paljon odottelua myös oli, tuntui että oma vireystaso laski aina välissä turhan matalalle. Toki saatiin ehkä koko porukan eniten sakkokierroksia, joten muilla odottelua oli ainakin saman verran kuin meillä. Kaikesta huolimatta lopputunnista ope kehui koko ryhmää että ollaan aika päteviä.

Ongelmia:
kääntäminen
muutaman kerran vähän kiihdytteli hyppyjen jälkeen
ei tullut kovin sujuvia hyppyjä

Parannusta:
ei jännittänyt pätkän vertaa, aika kesyä
viskoi päätään sangen vähän

Anne oli kuvaamassa meidän menoa ja tässä kooste.