Ihastuttavalla Ilolla kouluvalkassa

Viime viikosta hurahtaneena otimme privatunnin kolmisin Äimiskällä uusiksi. Pelkäsin ratsukseni taas Lukea ja hitusen haaveilin Madonasta, joka osui Annelle. Minä pääsin uuden tuttavuuden Ilon kyytiin. Tiesin etukäteen että Ilo on reipas suokki ja pätevä esteillä. Vähän harmittelin että olisin mieluummin mennyt sillä esteitä. Lapsoset laittoivat hepan mulle valmiiksi. Näemmä tarvitsisin hepattoman viikonlopun, sillä tänään ei oikein olisi huvittanut lähteä tallille. Erittäin harvinaista mulla.

Oltiin maneesissa. Pihalla oli +19 ja maneesissa oli yllättävän sopiva ratsastuskeli. Pelkäsin tikahtumista. Selkään päästyäni hämmästelin että olenko tosiaan suokin kyydissä. Ratsu oli kapea. En ole yhtä luikun suokin selässä ennen ollut. Ilo oli yllättävän reipas. Itellä oli taas säätötunto hukassa kun oma kivan reipas meno oli opesta juoksemista. Alkuverkat mentiin itsenäisesti enkä siinä vielä saanut otetta ratsuun. Menin taas aika hellästi. Äkkiä päätyi kyllä sekä ratsu että kuski töihin kun opetus alkoi ja turhat helläilyt unohdettiin. Jalustimet nostettiin kaulalle heti alkuun.

Alkuun (tai oikeastaan koko tunti) tultiin kummallekin sivulle loiva kiemura keskelle. Ratsu piti taivuttaa sisään mutta ristiaskelia ei sallittu. Siinä olikin haastetta vähän vimpulan Ilon kanssa. Vauhtia oli monesti liikaa ja takaosa karkaili puolelta toiselle jos sitä ei vahtinut. Muistelen että tässä ratsua sai toiseen kierrokseen jo vähän pyöristymään.

Sitten ravissa sama homma. Ruvettiin pyöräyttämään keskelle vielä voltti uralle. Itelle tuli kommenttia liiasta vauhdista ja vähän riittämättömistä taivutuksista. Perisyntejäni. Mutta hepan ravi oli kivan tasaista ja tuntui että pääsin aika helpolla. Kyydissä oli tasapainoinen olo. Ratsastus oli enemmän hienosäätöä kuin tahkomista. Ei ruvennut hyydyttämään vaikka mentiin aika pitkät pätkät. Lopuksi keskeltä kiemuraa otettiin vielä laukannostot mukaan. Laukassa tehtiin vielä pääty-ympyrät. Kerran tai pari nousi väärä laukka. Ja laukassa tuli huutia taivutuksesta ja takaosasta.

Välissä pidettiin lyhyt hengähdystauko ja jatkettiin sitten samaa toiseen kierrokseen käynnissä. Käyntipätkä ei ollut kovin pitkä. Ravissakin tehtiin vähän lyhemmin. Laukannostot lisättiin samoin. Ei ollut muistaakseni suurempia puolieroja. Tai sitten olen autuaasti unohtanut. Hyvin jaksoi kuski. Hankalinta oli laukka. Mentiinköhän siinäkin liian lujaa. Pyöreys ainakin kaikkosi.

Lopuksi mentiin vielä laukassa uraa pitkin. Ilolla piti tehdä vasta-asetuksia pääty-ympyröillä. Olisin tarvinnut huomattavasti pidemmän laukkapätkän että olisin saanut homman toimimaan. Kyllä me toki laukattiin muttei kovin laadukkaasti. Jalustimet sai ottaa loppuraveiksi takaisin. Mutta koska en kokenut itseäni tarpeeksi hyytyneeksi niin kevensin loppuravitkin jalustimet kaulalla.

Tunti meni tosi nopeasti ohi. Ei tullut tällä kertaa pahaa väsymystä missään vaiheessa. Olisin jaksanut toisenkin tunnin hyvin perään. Saatiin käydä vielä yksäriratsun kanssa loppukäynnit maastossa. Taidettiin olla jopa parikymmentä minuuttia. Kertaalleen hepo siellä säikähti ihmisiä, muuten oli tolkusti. Menin luottavaisesti pitkin ohjin. Aika reipas oli käynti maastossakin.

Ilo oli yksi kivoimmista ratsuista tähän mennessä Äimiskältä. Mulle sopivan reipas ja säpäkkä. Kaikkea muuta kuin etupainoinen jyrä. Sama juttu kuin Millan kanssa: olisipa kaikki suokit tällaisia niin tykkäisin niistä yleisesti. Tunnin jälkeen olin turhankin nopea ja käytin ratsun pesulla vaikka se oli vielä tekemässä yhden tunnin illalle. Olipahan ainakin päässyt hiestä eroon. Ilman satulaa huomasi hyvin että aika hoikassa kunnossa hepo oli.

Ongelmia:
aika vetkula hepo
melko hoikassa kunnossa

Parannusta:
mulle oikein sopiva ratsu