Hasardi-Hassella 60 cm estekisoissa

Estekisoihin lähdin siis suunnitelmien mukaan Hassella metsästämään lisää cup-pisteitä. Tavotteena oli vaatimattomasti voitto ja totesin ettei sekään välttämättä riitä. Estekorkeutena turvallinen 60 cm. Tämmösiä pikkukorkeuden kisoja ei vähään aikaan ole ollutkaan. Etukäteen jännäsin eniten että tuleeko vesimattoja. Onneksi matto oli vielä tässä luokassa rullalla esteen vieressä. Arvosteluna oli 367.1 ja luokassa lähtijöitä hurjat 31. Neljä verkkaryhmää. Mua ja Hassea monet patisteli kasikymppiin mutta kuten kohta selviää niin omaan arvostelukykyyn kannattaa luottaa.

Verkassa. Kuvasta kiitos Kaisalle.

Tallissa Hasse katseli pitkästä aikaa satulaa pahalla silmällä ja oli satuloidessa levoton.

Kisakeli oli lämmin +17. Aurinko paistoi suurimman osan ajasta. Se hankaloitti ainakin kakkosesteen ratsastusta kun valkoisen okserin eteen lankesi varjo. Lähtölistaa piti vähän värkkäillä kun toisella extremeratsullani (Valma) mut oli laitettu ekaksi ja Hassella kolmanneksi. Valman kanssa siirryttiin luokan vikoiksi. Olin siis Hassen kanssa tokana.

Oma tulkinta ratapiirroksesta. Kolmosella oli lainelankut.

Verkassa Hasse oli tavallista pinkeämpi. Pysyi kuitenkin näpeissä eikä sinkoillut. Verkkahyppyjä otettiin hyvin maltillisesti. Kerta ristikolle ja pystylle. Okseri kahdesti. Verkkaesteenä oli ykkönen. Kummankin okserihypyn jälkeen Hasse lähti kiihdyttelemään ja taas povasin ongelmia. Ei onneksi kyttäillyt mitään esteitä.

Verkkahyppy okserille.
Kuvan otti Kaisa.

Suunnitelma radalle oli että tiukat tiet enkä usvattele liikoja. Ykkösen jälkeen kiihtyi kuten arvelin, tulin kakkoselle vähän huonon lyhyen tien enkä saanut suoristettua. Hasse pudotti käyntiin. Yritin vielä käynnistä hyppyyttää mutta tyssäsi. Tajusin että tähän kaatui voittohaaveet. Uusi lähestyminen ja yli. Suunnitelma B oli päästä turvallisilla teillä maaliin asti. Laukka ei edennyt kunnolla (tai en uskaltanut päästää), monesta hypystä tuli aika töksähtävä.

Eka este radalla. Kuvaajana oli Kaisa.

Kakkosesta ei päästykään heti yli. Kaisan ottama kuva.

Kakkosesta toisella yrityksellä yli. Vasemmalla näkyy kutonen, oikealla
puskien välissä kasi ja etureunassa punainen nelonen.
Kuvan otti Mirka.

Kakkoselta alas. Nämä laskeutumiskuvat on yleensä aika kauheita.
Kuvauksesta kiitos Kaisalle.

Kolmosen jälkeen hepo oli aika sinkoilevassa mielentilassa. Yllättävän hyvin sain sen rauhoitettua ennen linjaa. Vitosen jälkeen unohdin hetkeksi radan, onneksi esteillä oli numerot. Ei tullut ihan paras lähestyminen kutoselle kun vähän pullahti linjasta yli. Kutosen jälkeen vauhti kiihtyi. Seiskalle tultiin aavistus lujempaa kuin olisi tarvinnut ja tämä kostautui sillä että kasista puski oikealta ohi. Ei kuulutettu hylsyksi vielä siinä vaiheessa mutta hylsyhän siitä tuli. Uusi lähestyminen ja kasista yli. Maaliin asti siis selvittiin.

Nelonen eli linjan eka.
Kuvan otti Kaisa.

Seiskasta yli, vauhti ei ollut tässä enää kuskin hallussa.
Kameraa käytti Kaisa.

Jälkimmäisellä yrityksellä myös kasista yli.
Tässä vaiheessa tulos oli jo hylätty.
Kaisan ottama otos.

Oltiin ehdottomasti oikeassa luokassa. Jos olisin saanut hypätä ristikkoluokan alle niin tästä olisi ehkä voinut tulla jotain. Nyt itseäni jännitti liian vähän ja ratsastin huonosti. Siihen yhdistetään jännittynyt ratsu niin eihän siitä hyvää tule. Kuinkakohan monet kisat Hassella pitäisi käydä että rentoutuisi kisatilanteessa? Se vähän yllätti kuinka vähän tuo hylsy itseäni harmitti. Monesti on 4 vp keljuttanut enemmän. Yhtenä lisäsyynä pidin sitä että saisin vielä toisen mahdollisuuden Valman kanssa. Rata oli aika hankala kun hylsyjä tuli 10. Lähes kolmannes sai siis hylätyn.

Laukkaa verkassa ennen suoritusta.

Verkassa huomasi olevansa pikkuluokassa. Kasikympin verkkaan verrattuna meno oli paljon kaoottisempaa. Mutta siitähän se paranee kun kuskeille tulee lisää kokemusta.

Video meidän radasta. Annelle kiitos kuvauksesta.