maanantai 5. huhtikuuta 2021

Väistä, taivuta, muokkaa kaarella

 Maanantaina oli vapaapäivä ja väänsin unirytmini näemmä taas mutkalle. Aamupäivän satoi vettä ja tallille ajaessa myös ukkosti ja tuli rakeita. Muuttui rännäksi ja lämpötila pyöri nollan ympärillä.

Ratsukseni sain taas Senjan ja tunnille tuli täydet 6 ratsukkoa. Tämä taisi nyt olla viimeinen kertani tällä tunnilla.

Senja löytyi tarhastaan ja vähän yllätyin että näytti viihtyvän siellä niin hyvin että piti käydä hakemassa takanurkasta. Tosin juuri sillä hetkellä ei satanut.

Olin muutenkin vähän aikataulustani myöhässä ja nyt piti viritellä vielä kylkisuoja. Senja ei tykännyt ja yritti heilutella takajalkaa mahan alla. Laitoin kypärän varmuuden vuoksi päähän. Martingaalin jätin pois koska ei jatkanut toista tuntia perään. Oltiin pari minuuttia myöhässä maneesissa ja siellä ei taas onnistunut ohjien nosto pään yli takaisin kaulalle. En ymmärrä tuota hevosta.

Selkäännousussa oli taas vähän säpsynä mutta tasoittui nopeasti. Ovikulmaa ei katsottu tänään juuri yhtään mutta kieli lerppui taas lähes koko alkuverkan suusta. Mentiin vain oikeaan kierrokseen. Lopulta otin vasenta laukkaa kierroksen verran vastalaukkana.

Kuvio aloitettiin kolmikaarisella katsomopäädystä oikeassa kierroksessa ravissa. Kaarilla piti asettaa ulos ja unohdin sen heti. Vasta-asetuksen kanssa kääntäminen oli yllättävän hankalaa eikä meinattu pysyä keskikaarella. Jokusen kierroksen jälkeen tultiin laukassa. Piti pysyä oikeassa laukassa ja siinä oli taas meille haastetta. Oikeasta ohjasta piti hellittää ja kääntää perää muistaakseni vasemmalla pohkeella oikealle. Tällaiset suunnat eivät itseltäni vielä luonnistu automaattisesti. Lopulta tehtiin vähän loivempi kaari ja saatiin se onnistumaan.

Vasempaan kierrokseen laukassa sujui paremmin. Toki siihenkin suuntaan tuli ainakin yksi vaihto. Vasta lopuksi tuli vinkkejä että oikea ohja kevyeksi. En taas itse keksinyt että kumpi mihinkin suuntaan.

Huilattiin hetki ja sitten vaihdettiin kuviota. Päätyihin ympyrät ja välillä kolmikaarisella toiseen päätyyn. Toinen pitkä sivu uraa pitkin. Ympyrällä oltiin tötsien sisäpuolella. Aina tötsän kohdalla väistätettiin takaosaa muutama askel sisään, sitten taivutettiin ympyrän kaarelle ja taas uusi väistö. Kolmikaarisella mentiin ensimmäinen kaari pientä käyntiä pitkällä ohjalla matalana, keskimmäinen kaari isommin eteen alas pitkällä ohjalla ja viimeinen kaari eteen ylös. Itselleni jäi epäselväksi että miten niska olisi kuulunut nostaa ylös. Lyhensin vain ohjia mutta ei tullut kovin hyvää. Enkä saanut kysyttyä.

Hetki käynnissä, sitten ravissa. Ei tullut ravissakaan kovin hyvää ja Senja oli tyytymättömän oloinen. Yritin kovasti mutta lähinnä teki mieli pyydellä hevoselta anteeksi etten osaa ratsastaa tämän paremmin. Onneksi loppua kohti lähti paranemaan. Ope vinkkasi ympyrällä asettamaan jatkuvasti ulos ja siitä lähti tasoittumaan.

Lopulta päätyyn nostettiin laukassa ympyrä, melko kootusti. Tyhjä pitkä sivu mentiin keskilaukkaa ja toiseen päätyyn taas koottiin. Kolmikaarinen yhä ravissa. Keskilaukat lähtivät kivasti. Olisi voinut tulla vielä nopeammin takaisin. Vasen laukka tuli myös kivan kevyeksi ja odottavaksi.

Lopuksi vaihdettiin vielä suuntaa ja tehtiin hetki oikeaan. Melko nopeasti laukat mukaan. Keskilaukkaan en saanut Senjaa ihan suoraksi eikä lähtenyt yhtä pontevasti kuin toiseen suuntaan. Ope kaipasi vielä enemmän kokoamista ja ympyrällä piti jatkaa samaa työtä. Väistä ja taivuta. Tämän olin ihan unohtanut toiseen suuntaan. Tuli kivoja pätkiä ja ope kehui. Senjakin oli paljon, paljon parempi.

Sitten olikin jo loppuhölkkien aika. Vähän pidempää ohjaa, ei nykimistä. Ei ihan herkästi kuulolla mutta ok.

Lopuksi Senja takaisin talliin ja purku. Listan mukaan hummalla oli vielä kaksi koulutuntia luvassa. Kisatiimin treenit siirtyivät maanantaille ja toinen ryhmä vaihtui kouluryhmäksi. Niihin ei Senjaa oltu merkattu.

Ongelmia:
kieli näkyi alkuverkassa
vastalaukat
todella pitkään aika epätasaista
en tajunnut mitä ohjaa ja pohjetta piti käyttää missäkin kierroksessa

Parannusta:
saatiin vastalaukat onnistumaan
keskilaukat lähtivät kivasti
parani kovasti loppua kohti

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Tutustumassa Hietasaaren maastoihin

 Haaveilin viikonlopulle maastoilusta ja sääennusteiden tiirailun jälkeen päätin kysyä maastoseuraa (opasta) sunnuntaille. Maanantai olisi ollut toinen vaihtoehto mutta näytti vielä märemmältä.

Kaveri onneksi löytyi ja iltapäivällä lähdettiin kahden ratsukon voimin tihkusateessa liikkeelle. Lämpötila pari astetta plussalla. Luvassa lähinnä käyntiä, joten pukeuduin lämpimästi. Samasta syystä en jaksanut satulavärkkäilyä vaan jatkoin koulusatulalla. Ohjat vaihdoin omistajan tuomiin sirompiin nahkaohjiin.

Lenkki meni pitkälti lumipeitteisiä kinttupolkuja. Käynti oli hyvä vaihtoehto. Kahdesti matkan varrella jalkauduin potkimaan Nellan tekemät kasat pois väylältä. (Kolmannen kasan kävin potkimassa kotimatkalla.) Nella vähän hyöri mutta homma hoitui. Selkäännousussa satula lähes lähti pyörähtämään kyljelle. Nella lähti hiihtelemään liikkeelle heti kun olin nousemassa selkään. Tässä treenin paikka.

Pääosin mentiin kaverin perässä (ja pari kertaa väisteltiin ettei jääty pakituksessa alle). Välillä mentiin myös edeltä. Nella kyllä kertoi koska ei halunnut mennä ensimmäisenä ja kiemursi kaverin taakse.

Yksi ravipätkä saatiin otettua. Vähän vyöryväistä menoa. Ehkä olisi pitänyt käynnissäkin ratsastaa vähän aktiivisemmin, nyt lähinnä matkustelin ja ratsastelin.

Ensimmäinen lenkura mentiin reilu puoleen tuntiin, joten ehdotin vielä takakautta tallille paluuta. Kierrettiinkin vähän kauempaa ja itse olin taas välillä eksyksissä.

Kertaalleen kumpikaan heppa ei halunnut mennä edeltä eikä kaverilta lainattu raippakaan auttanut motivoinnissa. Kaveri päätti sitten taluttaa ratsunsa jännän kohdan yli ja se auttoi. Itse tosiaan tohelosti unohdin ottaa raipan mukaan vaikka olen aina kaikille painottanut että maastossa raippa pitää olla varmuuden vuoksi matkassa.

Loppumatkasta keli parani ja kun palautin Nellan lenkin jälkeen tarhaan niin aurinko pilkahti. Reissuun meni noin tunti ja vartti. Matkaa tuli 6,5 km. Huippunopeus vajaa 15 km/h.

Kiva lenkki ja Nella oli edelleen ihanan perustolkku. Hempan mittojen mukaan ommeltu heijastinkorvahuppukin pysyi matkassa. Illalla tosin ompelin siihen vielä tarrakiinnityksen niskaan.

Nella sai saman sadeloimen iltapäiväksi niskaansa. Ainakin toistakseksi se oli pysynyt sisältä kuivana.

Ongelmia:
tihutti
kakkasi väylille
selkäännousun epävakaa satula ja kiireinen ratsu
muutamat jumittelut
ravissa vähän vyöryvä
maastot lähinnä pikkupolkua

Parannusta:
ei säikkyjä eikä tuijotteluja
ei nykinyt ohjia
keli parani loppua kohti
ei tullut kylmä (kuin vähän sormille lopuksi)

lauantai 3. huhtikuuta 2021

Pikavalmennus ja rauhallisempaa menoa

 Lauantaille järjestyi onneksi pikavalmennus Nellan kanssa. En tosiaan uskaltanut varata mitään ennen kuin selvisi että meillä on ratsastuskelpoinen satula. Eli eilen. Opella oli tiivis aikataulu ja meille jäi vain vartin slotti. Otin tämän kuitenkin riemumielin vastaan ja pelkäsin taas Nellan hätäistä altajuoksua.

Ennen tuntia sovitettiin omistajan kanssa satulavyö yleispenkkiin ja punnittiin Nella painomittanauhalla: 530 kg. Sain myös puuttuneet jalustinkumit.

Ohje oli mennä hyvissä ajoin keventelemään ja oltiin maneesissa noin varttia ennen omaa aikaamme. Kapusin selkään ja kävelin kunnes ope käski ravata ja verkkailla kuten olen tottunut tekemään. Tässä vaiheessa tuntui vähän hassulta kommentilta, sillä emme ole vielä näiden neljän aiemman kerran aikana rutinoituneet verkkaamaan jollakin tietyllä tavalla.

Huomasin kuitenkin jo siinä kun otin ohjat käynnissä tuntumalle että Nella oli paljon eilistä rauhallisempi. En tiedä auttoiko eilinen vai rupesiko humma vihdoin tottumaan minuun. Siitä lähdimme onnistuneesti suht rauhalliseen kevyeen raviin. Ope ohjeisti lyhentämään ohjia ja istumaan pystympänä (pois etukenosta). Nämä kai auttoivat.

Opetuksessa jäätiin hetkeksi ympyrälle ravissa. Ohjia piti taas lyhentää. Sitten ulko-ohjalla pidäte aina kun istun alas. Samalla piti käyttää myös sisäpohjetta. Nella kulki edestä kivan tasaisena eikä yrittänytkään nyhtää ohjia tai kiihdytellä. Sitten asetus. Johdin ensin ja ohje oli johtamisen sijaan siirtää sisäkyynärpäätä pari senttiä taaemmas. Eikä tehdä liian isoja myötäyksiä. Kehua hevosta ja höllätä paine kun tekee oikein. Sekä muistaa ulko-ohjan pidätteet.

Tehtiin sama myös toiseen suuntaan ja olin ihan ällistynyt kuinka paljon rauhallisempi ja tasaisempi Nella tänään olikaan. Ratsastin kuulemma vähän turhan varovaisesti enkä sitä epäilekään.

Hurauteltiin vielä liuta kolmikaarisia ja näissäkin oli järkeä. Parhaimmillaan tehtiin oikein täsmälliset suoristuksetkin. Ope kuvasi muutaman pätkän ja kyseli miltä tuntuu. Herkästi menin yhä vähän etukenoiseksi ja Nella putosi turhan matalaksi. Ulko-ohjaa ylöspäin ja ulkopohjetta nostamaan ratsua. Kuski ryhtiin. Päästiin tasaiseen alku- ja loppuverkkamuotoon. Mutta kuulemma turhan etupainoista pidemmän päälle. Tästäkin olin samaa mieltä. Mutta sitä en ihan allekirjoita että Nellan rauhallisuus olisi löytynyt kuskin pystymmän istunnan ja lyhyempien ohjien takia. Tuskin niistä haittaakaan oli. Käsky kävi jutella hepalle sekä taputtaa sitä kunnolla. Juttelen niin hiljaa etten ole varma kuuleeko heppakaan. Taputtamisen sijaan minut on opetettu rapsuttelemaan.

Aika loppui nopeasti (vartissa) ja otettiin vielä laukkaa ympyrällä kun ope teki lähtöä. Vautsi! Hallittua ja tasapainoista, vauhtia ehkä puolet eilisestä. Onnistui vieläpä molempiin suuntiin!

En halunnut lopettaa ihan näin lyhyeen, joten keventelin vielä hetken. Open lähdettyä vauhtia oli vähän enemmän muttei oltu vielä vyörymisessä. Halusin nyt tilaisuuden tullen testata myös Nellan tuumailut maneesiin yksin jäämiseen kun toinen heppa teki lähtöä. Kommenttina oli että saattaa huolestua. En ottanut käyntiin vaan ravailtiin kuvioita ja tein puolipidätteitä. Tuntuu ettei Nella edes huomannut että kaveri lähti ja jäätiin keskenämme! Ei mitään herpaantumisia.

Lopulta keräsin taas kasamme ja avasin oven. Sieltä tulivatkin seuraavat sisälle kun oltiin lähdössä ulos. Käytiin taas kävelemässä loppukäynnit tietä pitkin maastossa. Nella ei hätkähtänyt lintubongareiden laumasta, polkupyöristä tai sähkömoposta. Ihanan tolkku eläin!

Mittasin tunnin jälkeen vielä Nellan lämmön. Nyt näytti eilistä vähemmän: 37,4°C. Vein hepan takaisin pihalle, putsasin ja rasvasin suitset sekä korjasin loimesta vielä palkeenkielen. Kivempi kaikille kun varusteet ovat ehyet!

Ongelmia:
liian pitkät ohjat ja etukenottava kuski
ratsastin kuulemma liian varovaisesti

Parannusta:
alusta asti paljon rauhallisempi
hommassa oli jo paljon järkeä
ravi ja laukka olivat ihanan rauhallisia
ei kiskonut ohjia
ei hermostunut kun jäi yksin maneesiin
maastolenkillä ei tuijotellut mitään

Pätkiä menostamme:

Herätellen pikkurataa

 Lauantai alkoi taas Äimiskän tunnilla. Tosin tänään tuntia myöhemmin. Puomien sijaan olikin esteitä. Ratsukoita silti vain 6. Keli oli nollissa ja sain taas yllätysratsun: Wanni. Kolmas kerta sillä.

Wanni löytyi tarhasta ja antoi nätisti kiinni. Karsinassa laitoin kiinni ja niin tosiaan luki ohjeissa. Söi Eemelin heiniä ja irvisteli kaverille aika pahalla naamalla. Vähän huoletti itseänikin. Parempi oli antaa heinien olla tarjolla.

Wanninkin ohjeissa puhuttiin kylkisuojasta jos haluaa laittaa kannukset. En halunnut enkä löytänyt suojaakaan. Karvapeite näytti ihan siistiltä. Muuten ihanan nopea varustus. Etusuojat, satula ja suitset. Lopulta kävin vielä vaihtamassa esteraippani pidempään koulumalliin.

Esteet olivat maneesissa valmiina, joten kyytiin vain. Wanni oli yhä aika unelias. Reipas käynti puuttui ja pyynnöstä tuli ravia. Ravissa ei löytynyt kunnon kiitoa, laukassa oli parempi lisähönkä. Tosin nopeasti loppuikin vauhti. Ratsun muoto ei ollut kovin mairitteleva vaan kulki aika pitkulana.

Turvajalustimien reunaputkikumit eivät pysyneet paikoillaan. Laitoin ne n. 15 kertaa takaisin paikoilleen ja yritin jopa viritellä letityskuminauhaa avuksi. Irtoilivat silti. Ehkä jalkani heiluivat sen verran jalustimen ulkosyrjille? Ope sanoi että muilla ei ole ollut ongelmia. Aika häiritsevää tämä oli. Onneksi tasapainoni ei ole jalustimista kiinni.

Ensin hypättiin viiden laukan linjaa ravilähestymisellä ja 6 laukalla. Livahti seitsemäs. Raipan avulla päästiin kuuteen. Sitten tultiin laukassa ja luulin että vauhti riittäisi viiteen. Tuli kuudes. Taas piti ottaa raippa apuun jotta venyttiin viiteen. Oikea laukka ei säilynyt vaan vaihteli matkalla. Tästä ei onneksi tullut huutia. Toki aina korjasin lopuksi.

Tultiin myös toisesta suunnasta ja sarja perään. Nyt ruvettiin pääsemään oikeisiin askelmääriin ilman kamalaa usutusta. Sarjalta löytyi jopa pyynnöstä vaihto oikeaan laukkaan.

Sitten hypättiin rata ensin pienempänä ja toiselle kierrokselle meille nostettiin 70 senttiin. Noloa tunnustaa mutten ollut huomannut ratapiirrosta hevoslistan yläpuolelta. Sama putkinäkö pelastaa minut huomaamasta sotkuja kotona. Tunnin jälkeen tarkistin ja ainakin silloin ratapiirros oli tosiaan ovessa.

Herättelin Wannin liikkeelle ja suihkittiin rata. Miinusta putoilevista jalustimista. Plussaa vaihdoista esteillä ja oikeista askelmääristä. Päädyt vähän kanttailtiin. Jälkimmäisellä kierroksella putosi ehkä joku. Muuten oli aika samanlaista menoa molemmilla radoilla. Menihän se mutta aika työlästä oli kaikesta huolimatta. Selässä tuli kuuma. Siihen nähden jännä että sykemittari sanoi tunnin huippusykkeeksi vain 146.

Wanni jatkoi hommia seuraavalle tunnille. Minä houkuttelin ihmisiä tuomani tippumiskakun pariin.

Ongelmia:
alkutunnista ylimääräisiä askeleita väleihin
ei menty kovin kauniissa muodossa
humma oli heräteltävää mallia
vääriä laukkoja
turvajalustimet eivät pysyneet kiinni (eivätkä siksi jaloissa)

Parannusta:
vaihdot tulivat esteillä näppärästi kun muistin pyytää
70 cm rata helposti
heräsi paremmin liikkeelle

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Neljännellä kerralla vihdoin vähän nappuloita

 Perjantaina kävin rataharkkojen jälkeen kotona syömässä ja olin sen jälkeen ihan veto pois. Päädyin siksi menemään Nellan luo autolla. Tunteja ei illasta ollut vaan 16 jälkeen maneesi vapaana. En ihan neljäksi saanut aikaiseksi vaan omaan tapaani aikatauluni venähti.

Tallilla meni aikaa vielä varustesäätöön. Sain karvaromaanin onneksi lainakäyttöön ja sulloin sinne palat sisään. Vaihdoin kuolaimetkin sensitive bitistä rolleriin.

Tänään saatiin olla maneesissa keskenämme. Lähdin työstämään saamieni vinkkien perusteella eli ei saa päästää yhtään vyörymään. Ensimmäiset 22 minuuttia menikin siihen että otin käynnistä seis aina kun lähti kiihtymään. Eli melko jatkuvasti. Käyntiä, seis, käyntiä, seis. Myötäsin pysähdyksiin kunnolla ja välillä Nella kiskoi perään loputkin ohjat käsistä ja kuskin kaulalle.

Skarppasin etten vetäisi ohjista ja keksin että johtamalla saan Nellan myötäämään. Tosin painui aika matalaksi ja yleensä raskaaksi kädelle.

Ravissa ei päästy kovin pitkälle. Siinäkin otin käyntiin tai pysäytin jos lähti liikaa kiihtymään. Eli lähes jatkuvasti. Tuli onneksi parempiakin pätkiä. Välikäyntien jälkeen tosin aloitettiin taas alusta. Tehtiin muutamat väistötkin käynnissä ja ravissa. Paremmin kuin odotin.

Halusin ottaa laukkaakin mutta pidettiin laukat tänään aika minimissä. Noin ympyrällinen suuntaansa. Aika reippaastihan ne menivät mutta pudotti kuitenkin nätisti pyynnöstä raviin.

Ennen loppuverkkojamme pihalle tuli kaveri. Nellan keskittyminen rakoili pahasti ja kertaalleen vähän spurttasikin omiaan. Saatiin kuitenkin loppuverkkailut tehtyä. Kun rupesin keräilemään kasoja niin piha oli tyhjennyt. Siivoamista oli taas useamman läjän verran.


Treenin jälkeen pihalla.
©minä

Kello oli sen verran paljon etten vienyt Nellaa enää ulos. Tämän päivän treenistä ei tullut edes hiki. Sai mash-mehunsa ja sitten korjasin vielä loimen etusoljen.

Ongelmia:
yhä liikaa vauhtia
kiskoi kuskia etukenoon
vähän hätääntyi kaverin äänistä pihalla

Parannusta:
meillä on ratsastuskelpoinen satula
hummalle ei tullut hiki

Kaksi rauhallista rataa rataharkoissa

 Perjantaina Äimiskällä oli aamupäivästä esterataharjoitukset. Koska Senjalle ei tullut muita kuskeja niin sain mennä 80 ja 90 cm. Kaikissa korkeuksissa oli onneksi sama ratapohja. Tällä kertaa ratakin löytyi näkyville jo edellisenä iltana, joten oli hyvin aikaa opetella se. Aamulla kävelin sen radan rakennuksen jälkeen ensimmäisen kerran.

Keli oli aamulla nollissa mutta lämpeni siitä lähes seitsemään asteeseen iltapäiväksi. Omat hyppyvuoroni olivat tosiaan vasta puolen päivän jälkeen.

Senja oli saanut varustukseensa vielä kylkisuojan. Oikeaan kylkeen ja satulan alle on hiutunut karvattomia kohtia. Piti pyytää ope näyttämään asennus. Satulan alle, tarra mahan alle ja remmit eteenpäin. Yläklipsit satulan kauhukahvalenkkeihin, sivutarrat satulavyön ympärille. Kuulemma ei ollut sanonut siitä mitään ratsastaessa.


©Ella S.

Vaikka yritin olla ajoissa niin olin taas aikataulustani myöhässä. Ehdin vain niukasti selkään ennen rataan tutustumista. Senja oli tässä vaiheessa kumman säpsynä.


Ratapiirros faceryhmästä. Vitosena trippeli, kutosena vesimatto ja ysin alla täytteitä.
Ei lankkuja, johteita tai muita härpäkkeitä.
Kolmoselta suoraan vitoselle ei mahtunut järkevästi kuin uran kautta.


Radassa oli 9 estettä ja ysin jälkeen sai halutessaan hypätä perään vielä esteet: 1, 2, 3, 5, 6 ja 7. Ajanottajia tai liputtajia ei ollut.

Pohdin reittivalintoja ja päätin lähteä tekemään tänään pienemmät tiet. Kutoselta kolmosen sisäpuolelta seiskalle ja siitä vitosen sisäpuolelta kasille. Päädyistä en lähtenyt nipistämään tarpeettomasti.


©Ella S.

Muutama kisaaja oli jäänyt pois, joten verkkaryhmämme vikoina oltiin samalla muistaakseni kolmansina. Aika ripeästi siis verkkaamaan. Senja oli onneksi tasoittunut säpsyilystään mutta ei ollut parhaiten kuulolla. Kielikin taisi näkyä. Verkassa oli onneksi sen verran väljää että mahtui laukkaamaan toiseenkin suuntaan.


©Ella S.

Verkkahypyt eivät olleet ihan parasta menoamme. Paikat olivat vähän hukassa. Nyt kävin näyttämässä verkan vesimaton etukäteen muttei Senja tuntunut edes huomaavan sitä. Eikä siitä kyllä välittänytkään. Huonojen paikkojen takia verkkahyppyjä taisi tulla noin 3 kullekin esteelle. Empimättä kuitenkin yli vaikka heti toiselle ristikkohypylle kuski taisi jäätyä ja jättää ratkaisematta. Vääriä laukkojakin taisi olla.


Kuski ei ihan mukana.
©Ella S.

Lopulta meillä oli vielä viimeinen hyppy ottamatta kun huudeltiin jo radalle. Ei siis ehditty sinne yhden suorituksen ajaksi ihmettelemään. Itselleni plussat että tuossa tilanteessa keskityin vielä tekemään hyvän verkkahypyn ennen kuin lähes laukattiin radalle. Käynnissä toki väliaidan toiselle puolelle. Ei ollut porttiakaan.


©Ella S.

Ravattiin rauhassa alue ympäri molempiin suuntiin sekä näytin vesimaton ja ysin täytteet. Sitten vielä laukassa molempiin suuntiin ympäri ennen kuin aloitettiin. Sen verran näemmä polkaisin kaasua päädyssä että Senja meinasi imeytyä väärälle esteelle. Sain estettyä ja sitten aloitettiin kuten pitikin.

©Ella S.

©Ella S.

Paikat olivat radalla paljon verkkaa paremmat. Ykkönen ok, kakkosen ja kolmosen väliin rauhalliset 4 askelta ja päädyn kautta sarjalle. Sarja ok. Sen jälkeen oli vähän kiire trippelille ja Senja päätti läheä kaukaa. En ollut hypyssä mukana mutta Senja ei suuttunut tai jäänyt kierroksille. Sen jälkeen tajusin laittaa jalat kiinni ja pitää ohjat käsissä. Kutonen näppärästi, kaarre oikein asiallisesti. Seiskalle ehdin suoristaa ja sen jälkeen oltiin taas menossa yhdessä. Hyvin kääntyi kasille ja päästiin päädyn kautta ysille. Siitä sitten jatkettiin loput esteet. 17 metrin linja meni nytkin hyvin. Ovella saattoi vähän jotakin katsella. Nyt tuli päivän paras hyppy trippelille ja viimeiset käännökset nekin näppärästi.


©Ella S.

Rento ja rauhallinen nolla, maalissa! Miinuksena matkalla oli vähän vääriä laukkoja mutta Senja hoiti ne hyvin itse pois. Johtamisia en muistanut ajatella. Mutta omaan ratsastukseeni olin muuten tyytyväinen. Samoin Senjan rentouteen ja rauhallisuuteen. Sekä siihen ettei tuijoteltu mitään!

Mia videoi ratamme katsomosta:

Sama 80-rata Hannan kuvaamana toisesta päädystä:

Käveltiin ratojen välissä melko pitkään. Lopulta ravailin vähän ja taas vasta edellisen lähdettyä ysikympin radalle havahduin siihen että pitäisi ottaa verkkahypyt. Yhä samat paikkaongelmat olivat läsnä verkassa. Nyt tein sentään päätökset paremmin. Ristikko kerran vai kahdesti alle ja pysty pari kertaa ja okseri olikohan kolmesti. En taas halunnut jättää huonoon hyppyyn. Huomasin itse laittavani nyt enemmän painetta ratsuun.


©Ella S.

Radalla oltiin taas keskenämme. Ei tainnut muillakaan olla valmistautuvaa samaan aikaan aidoissa. En näyttänyt esteitä uudestaan vaan kierrettiin vaan alue ympäri molempiin suuntiin. Ennen lähtöä Senja vielä säikähti tervehdyksen heilahdusta ratamestarilta. Tehtiin sitten vielä ylimääräinen ympyrä sen takia. Sitten aloitus. Nyt ei meinattu livetä vääriin paikkoihin.


©Ella S.

Ykkönen ok. Sen jälkeen otin ehkä jo vähän liikaa kiinni ja kolmoselta tuli puomi. Esteen jälkeen Senja lähti viettämään sivuun vasemmalle ja sarja tuli melko äkkiä vastaan. Päästiin siitä suht asiallisesti yli mutta pudotin toisen jalustimeni. Lähestyminen trippelille tuntui arpomiselta että mennäänkö vasemmalle vai oikealle ja vauhtia oli liikaa. Päädyin ottamaan seis ja totean että se oli hyvä ratkaisu. Kisoissa voltti olisi ollut tähän väliin hyvä veto.


©Ella S.

Koska kyse oli harkkakisoista niin käsky kävi tulla sarja uudestaan. Näin teimme ja nyt meni paremmin. Toki taas kaarteessa oli kiire ja mentiin trippeli aika kaukaa yli eikä kuski ollut ihan mukana. Päädyssä trippelin jälkeen oltiin ehkä eniten epätasapainossa näillä radoillamme. Hetken epäilytti että pysytäänkö oikealla puolella aitoja.


©Ella S.

Sain tilanteen kuitenkin haltuun ja kutosen jälkeen kurvailin taas pienemmät kaarteet ja hyvin sujui. Ysin jälkeen Senja meinasi lähteä vyörymään mutta sain kunnon pidätteellä takaisin kuulolle.


©Ella S.

Kakkoskierros loppuun meni sangen kivasti. Tosin Senja hätkähti heti jos radalla oli ylimääräistä ihmisten liikettä. Trippeli oli paljon helpompi este ilman sarjaa pohjille. Sekä tiukahko kurvi vesimatolta okserille sujui vielä neljännelläkin kerralla. Jäätiin vähän lähelle mutta pienellä lisäpaineella helposti yli. Väärässä laukassa taas alas mutta vaihtui se lopulta lennosta.

Mia kuvasi myös 90-ratamme:

Tämäkin rata oli kivasti rennompi ja rauhallisempi kuin aiempamme. Omasta mielestäni kasikymppi oli parempi mutta ei tämäkään huono ollut. Hassu juttu vaan miten tekee mieli laittaa lisää painetta esteiden noustessa. Vääriä laukkoja oli tälläkin radalla mutta eipä tehty pikakäännöksiä alastuloista.


©Ella S.

Kaikki postauksen valokuvat Ella Strid.

torstai 1. huhtikuuta 2021

Nellan pikaliikutus ja satuloiden sovitusta

 Torstaina oli vihdoin ensimmäinen päivä kun yp-heppani Nellan hoito ja liikutus oli omalla vastuullani. Onneksi sain satuloiden sovituksen sovittua heti tälle päivälle. Sekä onneksi sain vielä mennä tallikaverin lainakoulusatulalla pohjille, jotta sain Nellaa vähän liikutettua. Samalla satulalla siis, jolla Nella on viime ajat muutenkin liikkunut.

Tämän päivän ratsastus jäi taas vähän lyhyeksi kun rehujen ja varusteiden kanssa oli säätämistä. Kannoin testattavat satulatkin etukäteen maneesiin. Siinä niitä nostaessani jotenkin nitkautin selkäni. Se vihoitteli illallakin muttei onneksi haitannut ratsastusta.

Kolmen jälkeen kuitenkin mentiin Nellan kanssa maneesiin. Hetki saatiin olla keskenämme, sitten tuli poni seuraksi. Nella tohotti taas menemään eikä meno ollut juuri aiempaa ihanampaa. Jäi herkästi kiinni vasempaan ohjaan eikä oikein taipunut. Paitsi käynnissä sentään vähäsen. Siinä painui sitten herkästi liian matalaksi.

Ravissa ja laukassa oli lähinnä tohotusta. Kuunteli kyllä pidätteet mutta heti perään lähti taas kiihdyttelemään. Ei tehty mitään erikoista. Ympyröitä ja suoraa uraa. Joitakin siirtymiä.

Ohjat tuntumalla käynnistä Nella kiihdytteli itsekseen raville. Yhden ohjan pysäytys ei tainnut olla tuttu, sillä pää mutkallakin hölkkäsi miniympyrällä tovin ravia ennen kuin malttoi hidastaa. Jokusen kerran jarrutin myös seiniin. Yllättäen ei siis ollut kovin taitava olo selässä. Kun yritin tehdä hidastukset istunnalla (ja ohjalla) niin tuntui että piti ottaa aika kovasti. Ei kiva.

Ehdin mennä askellajit molempiin suuntiin läpi ja etsiä sen jälkeen rauhallista ravia kun satulansovittaja saapui.

Aikaa oli sen verran niukasti, joten vaihdettiin testipenkki 1 ja sitten toinen selkään. Nämä siis Nellan omat ja mukana tulleet satulat. Tosin käytössä ei kumpikaan ollut ollut hetkeen. Talutin tarkastelijan ohi ja tunnusteli miten satula istuu. Yleissatulassa kävin istumassa ja käveltiin pieni lenkki. Ei minun mielestäni yhtään niin paha istua kuin mitä kaikki sanovat. Koulusatulassa istuminen piti hoitaa tallin pihalla kun aika loppui. Pelkäsin onneksi suotta eikä tämä koulusatula ollut itselleni hankala istua. Nellakin tuntui tämän kanssa kapoisemmalta kuin hienolla lainapenkillä.

Saatiin onneksi vielä tallikaverilta Mattesin karvaromaania lainaan. Tuomio oli että kummatkin satulat ovat käyttökelpoisia edestä kohottavan romaanin kanssa. Koulusatula pitää topata ja sen jälkeen se on ihan hyvä. Yleissatulalla pääsemme alkuun mutta jos meinaan ruveta hyppyhommiin niin on hommattava estesatula. Yleissatula kuulemma kipeyttää Nellan pidemmän päälle.

En tehnyt Nellan kanssa enempää vaan tämä jäi aika kevyeksi päiväksi. Sovittiin vielä omistajan kanssa hommat kuntoon ja laitettiin nimet papereihin. Nyt se on sitten virallista ja Nella minulla ylläpidossa.

Hoidin Nellan pois ja humma pääsi vielä hetkeksi takaisin pihalle. Ensin tosin lisäsin puuttuvan hokin ja kiristin muutkin. Nyt on omat työkalut moiseen! Takakenkien naulat olivat huomiota herättävästi koholla.

Selvisi vielä liuta puuttuvia tavaroita. Mm. jalustinkumit ja satulavyö koulusatulaan. Onneksi omistaja lupasi tutkia jemmojaan. Minä yritän haalia karvaromaanin.

Tein Nellan ruoat ja aika paljon pikkupuuhastelua jäi vielä tekemättä. Varusteita voisi putsata. Järjestelin vähän kaappia ja vein harjakassin kotiin ehostettavaksi. Nelisen tuntia meni tallireissussa.

Ongelmia:
ratsastaessa yhä toho päällä
unohdin kerätä kasamme maneesista

Parannusta:
kiltti hoitaa