Perjantain jälkimmäinen ratsuni oli Candy. Aikatauluni pissi jo alussa ja vaikka olin superripeä (oman mittapuuni mukaan) ratsujen vaihdossa niin Candyn kanssa oli noin vartti ratsastusaikaa. Onneksi saatiin siihen vähän jatkoaikaa.
Aloitin hommat melko pian käynnissä. Siksak-väistöjä. Ei vastustellut ja käveli aktiivisesti. Aika jees. Ravissakin löytyi aktiivinen meno tasaisella tuntumalla. Annoin olla aika matalalla kaulalla koska vasta lämmiteltiin. Ei silti tuntunut erityisen etupainoiselta. Voltteja ja lävistäjiä. Kulki Candyksi oikein kivasti eikä kiukutellut.
Laukat eivät sitten sujuneetkaan yhtä hyvin. Nosti kyllä ja piti laukan yllä mutta tuntumalle myötääminen ei napannut. Mentiin sekä kevyessä istunnassa uraa ympäri (eteni ihan ok) ja sitten työstettiin ympyröillä. Yritin pitää tasaisesti ja odottaa myötäystä. Candy tuntui ajattelevan ettei pysty. En tainnut raipata vaan käytin jalkojani. Lopulta vähän parani. Toiseen suuntaan sama homma.
Loppuraveissa oli taas ihan hyvä mutta taidettiin siinäkin vähän keskustella muodosta. Aikaraja tuli äkkiä vastaan ja loppuverkat jäivät vähän lyhkäisiksi. Tallissa olin ripeä myös poislaitossa. Tosin kaikkien suojien harjaus jäi aamuun.
Ongelmia:
laukassa myötääminen tuntumalle
Parannusta:
kiltti hoitaa (paitsi satulavyön kiristys)
ravissa yllättävän hyvä ja tasainen
lumet pysyivät maneesin katolla
perjantai 8. helmikuuta 2019
Laiskempi Lili
Riitan kommentti siitä etten ole tarpeeksi hyvä päästäkseni ratsastamaan ilmaiseksi kimpaannutti sen verran että sovin viikonlopusta Einolassa. Siellä oli hummia liian vähäisellä liikunnalla. Ja kun vähän autoin muutamassa tarhauksessa niin majoituksestakaan ei tarvinnut maksaa.
Keli oli Imatralla hyvin samankaltainen kuin Hyvinkäällä. Tolkuttomasti lunta, ehkä vielä vähän enemmänkin. 70 cm pintaan. Plussalle pudonnut keli ja tihkua. Lumet vielä maneesin katolla.
Perjantai-illalle sain kaksi ratsastettavaa: Lilin ja Candyn. Ensin Lili. Sille toivottiin noin kolmen vartin liikutusta pidemmällä kaulalla. Lilillä en ollutkaan koskaan ennen mennyt.
Hoitaessa oli kiltti mutta vähän hyöriväinen. Laitoin käytävällä kuntoon. Suitsitelineessä oli myös "kauhukahva" eli jalustinremmi kaulan ympärille. Laitoin sitten suosituksesta senkin varmuuden vuoksi. Ei tullut tarpeeseen.
En löytänyt pitkää raippaa, joten mentiin esteraipalla. Lili tuntui hyvin ratsastetulta. Kääntyi 6-vuotiaaksi ja on varsonut. Korkeutta 174 cm ja tuntuikin hoitaessa Hemppaa isommalta. Selästä tuntui ihan passelin kokoiselta.
Lili kulki nätisti tuntumalla. Välillä piti vähän muistuttaa mutta käynti ja ravi pääsääntöisesti oikein nätillä kaulalla. Tosin ravissa olisi voinut olla enemmän vauhtia. Nyt puuttui ope huutamasta että lisää. En mitään kovin ihmeitä tehnyt. Parit käyntiväistöt ja ympyröitä.
Laukka ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen juttu. Nosti ja pudotti pois. Eikä laukkaa meinannut sitten enää löytyä. Pohdin että joko ehdin uuvuttaa tamman mutta tuntui hyvin epätodennäköiseltä koomaravistamme. Huomasin myös että oma oleminen ei parantunut selässä kun laukka ei noussutkaan. Ei huojuminen kyllä yhtään auttanut. Raipan käyttö auttoi paremmin. Eikä edes tullut mitään pahempia muuveja. Vasempaan laukkaan sama juttu. Mutta lopulta saatiin laukattua sen verran kuin halusin. Tosin kaunista se ei ollut millään mittarilla.
Loppuhölkät, käynnit ja pikaisesti pois ja seuraava ratsu tilalle.
Ongelmia:
ei ollut kovin aktiivinen
laukat
pari minisäikkyä puolen askeleen verran sivulle
Parannusta:
kivan tasaiset liikkeet
kiltti hoitaa
Keli oli Imatralla hyvin samankaltainen kuin Hyvinkäällä. Tolkuttomasti lunta, ehkä vielä vähän enemmänkin. 70 cm pintaan. Plussalle pudonnut keli ja tihkua. Lumet vielä maneesin katolla.
Perjantai-illalle sain kaksi ratsastettavaa: Lilin ja Candyn. Ensin Lili. Sille toivottiin noin kolmen vartin liikutusta pidemmällä kaulalla. Lilillä en ollutkaan koskaan ennen mennyt.
Hoitaessa oli kiltti mutta vähän hyöriväinen. Laitoin käytävällä kuntoon. Suitsitelineessä oli myös "kauhukahva" eli jalustinremmi kaulan ympärille. Laitoin sitten suosituksesta senkin varmuuden vuoksi. Ei tullut tarpeeseen.
En löytänyt pitkää raippaa, joten mentiin esteraipalla. Lili tuntui hyvin ratsastetulta. Kääntyi 6-vuotiaaksi ja on varsonut. Korkeutta 174 cm ja tuntuikin hoitaessa Hemppaa isommalta. Selästä tuntui ihan passelin kokoiselta.
Lili kulki nätisti tuntumalla. Välillä piti vähän muistuttaa mutta käynti ja ravi pääsääntöisesti oikein nätillä kaulalla. Tosin ravissa olisi voinut olla enemmän vauhtia. Nyt puuttui ope huutamasta että lisää. En mitään kovin ihmeitä tehnyt. Parit käyntiväistöt ja ympyröitä.
Laukka ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen juttu. Nosti ja pudotti pois. Eikä laukkaa meinannut sitten enää löytyä. Pohdin että joko ehdin uuvuttaa tamman mutta tuntui hyvin epätodennäköiseltä koomaravistamme. Huomasin myös että oma oleminen ei parantunut selässä kun laukka ei noussutkaan. Ei huojuminen kyllä yhtään auttanut. Raipan käyttö auttoi paremmin. Eikä edes tullut mitään pahempia muuveja. Vasempaan laukkaan sama juttu. Mutta lopulta saatiin laukattua sen verran kuin halusin. Tosin kaunista se ei ollut millään mittarilla.
Loppuhölkät, käynnit ja pikaisesti pois ja seuraava ratsu tilalle.
Ongelmia:
ei ollut kovin aktiivinen
laukat
pari minisäikkyä puolen askeleen verran sivulle
Parannusta:
kivan tasaiset liikkeet
kiltti hoitaa
torstai 7. helmikuuta 2019
Letkeästi koulutunnilla
Torstaina jatkettiin Assin kanssa koulutunnilla. Viikko-ohjelman mukaan kevyempi päivä. Keli oli lähellä nollaa ja olin kerrankin mennessä ripeä. Nyt yritin itsenäisessä alkuverkassa pitää Assin lyhyenä. Tuntui että se eteni paremmin kun oli nokka alhaalla ja kunnon tuntumalla. Heti kun turpa yritti nousta niin vauhtikin hyytyi. Ympyröitä, taivuttelua ja suoraa uraa.
Opetuksessa aloitettiin käyntisalmiakilla. Oli hidasta! Ensimmäinen ravisiirtymä taisi olla ihan ok. Jälkimmäiseen suuntaan nukahti.
Päivän tehtävänä tehtiin päätyyn ympyrä, sitten pitkä sivu joko "huonoa avoa" nokka sisään tai "huonoa väistöä" nokka seinälle. Toisesta päädystä vähän keskilinjan jälkeen pituushalkaisijalle ja siitä sitten väistö vai avo viimeiseen kirjaimeen uralle. Ensin kevyessä ravissa, sitten alas istuen. Lopulta laukassa. Kevyessä ravissa sai pyytää vähän lennokkaampaa ravia. Harjoitusravissa vauhtia olikin ihan eri lailla. Isommassa ravissa vähän pompin ja tuntui että se lisäsi vauhtia. Yritin pitää nilkoilla kiinni hevosesta, polvet irti. Reisistäni en tiedä. Mutta tässä asennossa jalat vähän kippuroituivat. Ope ohjeisti ottamaan tukea pikemminkin painamalla jalkoja alas jalustimiin. En osannut ja sillä rupesi takapuoli kevenemään satulasta.
Laukat menivät paremmin kuin viimeksi. Assi eteni itse. Ja siitä kun pyysi vähän lisää niin tuli ihan näppärä. Nyt rupesi itselläni olemaan jo hyvä tuntuma ulko-ohjan pidätteisiin kun väistettiin takaisin kohti uraa. Vasemmalle onnistui huomattavasti helpommin.
Mitään sen kummallisempia ei tehty. Huilit suuntien välissä ja lopuksi. Sitten vähän kevyttä ravia. Pari kolmikaarista ja ympyrät kaarien keskelle. Tukeutui kummassakin kierroksessa sisäohjaan mutta oli sangen hyvällä kaulalla ja rentona. Suunnanvaihdoissa olisi voinut pysyä vielä tasaisempana. Tänään niihin tuli selkeät muotorikot.
Sen pituinen se tältä päivältä. Olin samaa mieltä että tämä riitti. Lopetettiin oikein hyvissä ajoin. Satula pois, loimi selkään ja päätin kavuta takaisin selkään istumaan. Nyt olin ensimmäistä kertaa Assin kyydissä ilman satulaa. En taas tehnyt mitään, joten Assi sai ympyröidä loppukäyntejä haluamansa määrän. 13 minuuttia tänään. Yhden säikyn aiheutin sylkemällä mitä lie hevosenkarvaa suustani. Tuntui steppaajan liikkeeltä selkään. Kaikki jalat ylös ja alas. Ei onneksi mitään sivuliikkeitä ja tilanne oli ohi ennen kuin kunnolla huomasinkaan.
Nyt Assi oli vähemmän hikinen ja kuivui nopeammin. Tallireissun jälkeen kotimatkalla pientareella autoiluani katseli pörröinen ja oikein hyvässä karvassa oleva kettu.
Ongelmia:
käynti oli hidasta
Parannusta:
ope sanoi että Assi oli parempi kuin koskaan ennen
ei pukkeja eikä vastustelua
Opetuksessa aloitettiin käyntisalmiakilla. Oli hidasta! Ensimmäinen ravisiirtymä taisi olla ihan ok. Jälkimmäiseen suuntaan nukahti.
Päivän tehtävänä tehtiin päätyyn ympyrä, sitten pitkä sivu joko "huonoa avoa" nokka sisään tai "huonoa väistöä" nokka seinälle. Toisesta päädystä vähän keskilinjan jälkeen pituushalkaisijalle ja siitä sitten väistö vai avo viimeiseen kirjaimeen uralle. Ensin kevyessä ravissa, sitten alas istuen. Lopulta laukassa. Kevyessä ravissa sai pyytää vähän lennokkaampaa ravia. Harjoitusravissa vauhtia olikin ihan eri lailla. Isommassa ravissa vähän pompin ja tuntui että se lisäsi vauhtia. Yritin pitää nilkoilla kiinni hevosesta, polvet irti. Reisistäni en tiedä. Mutta tässä asennossa jalat vähän kippuroituivat. Ope ohjeisti ottamaan tukea pikemminkin painamalla jalkoja alas jalustimiin. En osannut ja sillä rupesi takapuoli kevenemään satulasta.
Laukat menivät paremmin kuin viimeksi. Assi eteni itse. Ja siitä kun pyysi vähän lisää niin tuli ihan näppärä. Nyt rupesi itselläni olemaan jo hyvä tuntuma ulko-ohjan pidätteisiin kun väistettiin takaisin kohti uraa. Vasemmalle onnistui huomattavasti helpommin.
Mitään sen kummallisempia ei tehty. Huilit suuntien välissä ja lopuksi. Sitten vähän kevyttä ravia. Pari kolmikaarista ja ympyrät kaarien keskelle. Tukeutui kummassakin kierroksessa sisäohjaan mutta oli sangen hyvällä kaulalla ja rentona. Suunnanvaihdoissa olisi voinut pysyä vielä tasaisempana. Tänään niihin tuli selkeät muotorikot.
Sen pituinen se tältä päivältä. Olin samaa mieltä että tämä riitti. Lopetettiin oikein hyvissä ajoin. Satula pois, loimi selkään ja päätin kavuta takaisin selkään istumaan. Nyt olin ensimmäistä kertaa Assin kyydissä ilman satulaa. En taas tehnyt mitään, joten Assi sai ympyröidä loppukäyntejä haluamansa määrän. 13 minuuttia tänään. Yhden säikyn aiheutin sylkemällä mitä lie hevosenkarvaa suustani. Tuntui steppaajan liikkeeltä selkään. Kaikki jalat ylös ja alas. Ei onneksi mitään sivuliikkeitä ja tilanne oli ohi ennen kuin kunnolla huomasinkaan.
Nyt Assi oli vähemmän hikinen ja kuivui nopeammin. Tallireissun jälkeen kotimatkalla pientareella autoiluani katseli pörröinen ja oikein hyvässä karvassa oleva kettu.
Ongelmia:
käynti oli hidasta
Parannusta:
ope sanoi että Assi oli parempi kuin koskaan ennen
ei pukkeja eikä vastustelua
keskiviikko 6. helmikuuta 2019
Lennokkaana estetauon jälkeen
Keskiviikkona loppui estetauko Assin kanssa kun sain uuden open houkuteltua paikalle hyppäyttämään meitä. Menin askellajit läpi ennen open saapumista. Pitkin ohjin Assi käveli ihan hyvin eteen. Nyt yritin tuntumalla keskittyä siihen että Assi pysyisi alusta asti lyhyenä. Ei ollut pahin laama muttei kyllä erityisen aktiivinenkaan. Maneesissa meidän lisäksemme oli välillä toinen ratsukko.
Ope kasasi kolme estettä. Alkuun ylitettiin niitä puomeina. Vasemmassa kierroksessa Assi tuntui vielä aika hitaalta ja taisi pudotella raviin. Tulikohan 9 laukkaa kaarevalle linjalle. Luulin jo että hidas päivä luvassa. Mutta kun vaihdettiin suunta toiseksi niin Assi innostui ja viipotti menemään. Välillä taisi jo tässä loikkia aika kaukaa puomien yli.
Sitten tultiin samoja esteitä ensin puomeina apupuomien kanssa, pikkuhiljaa ristikkoina ja pikkupystyinä 3 - 4 esteen pätkissä. Eniten ongelmia aiheutti ovipääty, jota Assi vähän kartteli. Kummasti myös hidasti aina kohti ensimmäistä estettä (esteestä riippumatta) ja sen jälkeen pikkuhiljaa kiihtyi. Kaareva linja tultiin alun haparoinnin jälkeen oikein siististi aina 8 askeleella. Alkuun tosiaan jos paikka ei osunut niin en osannut täsmällisesti päättää mitä tehdään ja Assi yleensä ratkaisi tilanteet kaukaa. Vaikken ollut näissä hypyissä ihan mukana niin sain silti oltua kyydissä ihan asiallisesti. Sanoisin että meidän hyppytaukomme näkyi eniten näissä.
Vaikka puhuin kavalettitreenistä niin silti ope nosti esteet lopuksi noin 70 senttiin. En katsonut mittaviivoja. Mutta ylityksiä ei tullut hirveästi, joten ehkä Assi kesti. Innolla ainakin imi esteille. Tämän päivän erikoisuus oli ilmavat pukit, joita tuli useampi. Ehkä jopa 4? Ensin pari kertaa kun esteellä laukka ei vaihtunutkaan vasemmasta oikeaksi niin vaihtoi pukin kautta. Lopuksi kun pudotti niin pukitti siitä. En kuitenkaan näistä säikkynyt. Omistaja epäili että maanantain hieronta aiheutti. Tulivat tosiaan vain kun suunta vaihtui vasemmasta oikeaksi.
Eniten lähdettiin viilaamaan kunnon laukkaa kohti ensimmäistä estettä. Käskettiin tulla vaikka vähän liian lujaa ensin. Ensin loikattiin 3 estettä. Loppupäästä rupesi paranemaan, joten seuraavalla kierroksella 2 ja sitten enää vain pelkkä ensimmäinen este. Ei ihan priimaa mutta parani. Lähestymisissä ope antoi olla kevyessä istunnassa. Alkutunnista tein molempia mutta kevyt istunta oli tänään itselleni helpompi.
Ope oli kivan positiivinen. Kehui Assin olevan oikein hyvässä kunnossa ja sanoi että on tyytyväinen näkemäänsä. Katsotaan millaista piiperrystä ja viilausta on luvassa kunhan oppii tietämään mitä meiltä kannattaa vaatia. Maanantaina jatketaan.
Ongelmia:
Assi kartteli ovipäätyä
pukitteli ilmavasti
kaikki laukat eivät vaihtuneet
ainakin yksi pudotus
hyppäsi muutaman kerran sangen kaukaa
hidasti kohti ekaa estettä (esteestä riippumatta)
suupieli oli (taas) tunnin jälkeen vähän hiertynyt
Parannusta:
heräsi liikkeelle
löytyi myös myötälaukkoja ja vaihtoja
empimättä ja kiemurtamatta kaikki esteet
Ope kasasi kolme estettä. Alkuun ylitettiin niitä puomeina. Vasemmassa kierroksessa Assi tuntui vielä aika hitaalta ja taisi pudotella raviin. Tulikohan 9 laukkaa kaarevalle linjalle. Luulin jo että hidas päivä luvassa. Mutta kun vaihdettiin suunta toiseksi niin Assi innostui ja viipotti menemään. Välillä taisi jo tässä loikkia aika kaukaa puomien yli.
Sitten tultiin samoja esteitä ensin puomeina apupuomien kanssa, pikkuhiljaa ristikkoina ja pikkupystyinä 3 - 4 esteen pätkissä. Eniten ongelmia aiheutti ovipääty, jota Assi vähän kartteli. Kummasti myös hidasti aina kohti ensimmäistä estettä (esteestä riippumatta) ja sen jälkeen pikkuhiljaa kiihtyi. Kaareva linja tultiin alun haparoinnin jälkeen oikein siististi aina 8 askeleella. Alkuun tosiaan jos paikka ei osunut niin en osannut täsmällisesti päättää mitä tehdään ja Assi yleensä ratkaisi tilanteet kaukaa. Vaikken ollut näissä hypyissä ihan mukana niin sain silti oltua kyydissä ihan asiallisesti. Sanoisin että meidän hyppytaukomme näkyi eniten näissä.
Vaikka puhuin kavalettitreenistä niin silti ope nosti esteet lopuksi noin 70 senttiin. En katsonut mittaviivoja. Mutta ylityksiä ei tullut hirveästi, joten ehkä Assi kesti. Innolla ainakin imi esteille. Tämän päivän erikoisuus oli ilmavat pukit, joita tuli useampi. Ehkä jopa 4? Ensin pari kertaa kun esteellä laukka ei vaihtunutkaan vasemmasta oikeaksi niin vaihtoi pukin kautta. Lopuksi kun pudotti niin pukitti siitä. En kuitenkaan näistä säikkynyt. Omistaja epäili että maanantain hieronta aiheutti. Tulivat tosiaan vain kun suunta vaihtui vasemmasta oikeaksi.
Eniten lähdettiin viilaamaan kunnon laukkaa kohti ensimmäistä estettä. Käskettiin tulla vaikka vähän liian lujaa ensin. Ensin loikattiin 3 estettä. Loppupäästä rupesi paranemaan, joten seuraavalla kierroksella 2 ja sitten enää vain pelkkä ensimmäinen este. Ei ihan priimaa mutta parani. Lähestymisissä ope antoi olla kevyessä istunnassa. Alkutunnista tein molempia mutta kevyt istunta oli tänään itselleni helpompi.
Ope oli kivan positiivinen. Kehui Assin olevan oikein hyvässä kunnossa ja sanoi että on tyytyväinen näkemäänsä. Katsotaan millaista piiperrystä ja viilausta on luvassa kunhan oppii tietämään mitä meiltä kannattaa vaatia. Maanantaina jatketaan.
Ongelmia:
Assi kartteli ovipäätyä
pukitteli ilmavasti
kaikki laukat eivät vaihtuneet
ainakin yksi pudotus
hyppäsi muutaman kerran sangen kaukaa
hidasti kohti ekaa estettä (esteestä riippumatta)
suupieli oli (taas) tunnin jälkeen vähän hiertynyt
Parannusta:
heräsi liikkeelle
löytyi myös myötälaukkoja ja vaihtoja
empimättä ja kiemurtamatta kaikki esteet
Taas paljon eilistä paremmin
Keskiviikkona jatkettiin kouluratsastusharjoituksia Sakun kanssa. Jo eilen tuli juonipaljastuksena että tehdään tänään samaa tehtävää. Turpahihna jätettiin hiertymien takia pois. Hassusti Saku näytti mielestäni sirommalta ja somemmalta ilman sitä. Ratsain en huomannut eroa. Ratsukoita tuli tunnille vain 2.
Pakkanen oli salakavalasti kiristynyt, -9°C mennessä. Käytännössä siis napakammalla tuntumalla välikausihanskoissa näpeistäni oli alkutunnista lähdössä hyvää vauhtia tunto. Tänään kelpasi open ehdotus laittaa sen rukkaset hetkeksi omien hanskojeni päälle. En saanut ohjia pidettyä rukkasten kanssa kunnolla käsissä ja lyhentäminen oli hankalaa. Ratsastus kärsi heti. Onneksi olivat tehokkaat ja muutaman kierroksen jälkeen näpit olivat lämmenneet niin että pärjäsin lopputunnin omilla hanskoillani.
Tänäänkin aloitettiin keskiympyrältä. Tarpeeksi lyhyet ohjat. Nytkin oli raippa alusta asti mukana. Nyt tuntui että sain alusta asti paremman otteen Sakuun. Lyheni ja keskittyi hommiinsa. Oli taas läpi tunnin entistä tasaisempi. Kuunteli alkutunnista puolipidätteet eilistä paremmin. Sitten ravissa sama homma. Aktiivisuus oli parempi eikä jännittynyt niin herkästi. Oikea kierros oli taas parempi. Vasemmassa vähän juoksi alta rukkascasen ajan. Taivuta kunnolla myös kropasta, ei pelkkää kaulaa.
Eilisestä poiketen tänään tehtiin myös muutamat raviväistöt keskilinjalta uralle. Sekä ravivoltteja. Oikea kierros oli helpompi, vasen hankala. Oikea parani ja lopulta vasempaankin lakkasi kaatumasta volttien lopulla sisään ja kiirehtimästä. Sangen näppärää menoa. Väistöissä ope kaipasi isompaa ristiastuntaa. Päästiin paremmin sivulle mutta taisin samalla jäädä suuhun kiinni, sillä tässä oli kuulemma suu auki. Tunnin jälkeen vasta muistin että mitä mahtoi taas ulkopohje hääräillä väistöissä. Ei luultavasti mitään. Asetuksen kanssa meinasi tulla kiire. Nyt tuli kivasti toistoja, vielä olisin voinut tehdä jokusen lisää.
Laukannostot tehtiin omaan tahtiin keskiympyrältä käynnistä. Ensin oikea kierros. Pari ensimmäistä oli huonompaa mutta sitten keksin aktivoida Sakun käynnissä paremmin. Ope hiillosti tuntikaveria, joten sain tehdä tämän aika rauhassa omaan tahtiin. Nostot paranivat näppäriksi ja oikea laukka oli oikein kepeää ja lyhyttä. Suoraan laukasta käyntiin ei päästy mutta suht nopeasti kuitenkin. Odotin että vasen kierros on hankalampi, olisin voinut vaihtaa suuntaa jo vähän aiemminkin.
Ennen nostoa avustava pohkeenväistö tehdään tilanteen mukaan eri puolille. Vasemmassa kierroksessa ope kommentoi että Saku voisi olla paremmin oikean takasen päällä (eli astua oikealla takasella paremmin alle), eli ennemmin oikean pohkeen väistö. Itse olin ajatellut enemmän pois vasemman pohkeen päältä. Kuten arvattua niin vasen oli voimattomampi kierros. Kyllä niistä silti ihan tunnistettavia nostoja tuli ja nämäkin paranivat. Mutta laukassa muoto oli avoimempi. Kivan hyvin kyllä reagoi pois vasemman pohkeen päältä kun sitä laukassa pyysi. Käyntiin tuli oikeaa kierrosta huonommin. Mutta huomattavasti paremmin kuin eilen.
Loppuverkassa oli taas kivan tuntuinen. Kevyt ja kuulolla. Kuskinkin sormet lämpiminä. Näemmä tämä kaksi päivää putkeen samoja asioita ja humma itseni jäljiltä auttaa. Taas meni eilistä paremmin. Rupeaa tuntumaan siltä että rupean taas saamaan uusista juonista kiinni. Yksi sellainen on, että nykyään yhden tunnin aikana voi keskittyä jo aika moneen asiaan ja näitä myös muistuu mieleen.
Ope kommentoi ratsastustyyliäni aktiiviseksi. Siksi harjoittelen Sakun kanssa, jotta pääsen harjoittelemaan ratsun rentoutta. Aktivismissa kun riskinä on se, että hevonen jännittyy herkästi.
Ongelmia:
sormeni jäätyivät alkutunnista
Saku äkäili vatsan alta harjausta (ei ollut eka kerta)
välillä tuntui taas vähän etunojaiselta
selkälihaksissa tuntui (vähän eilistä vähemmän) tämänkin tunnin jälkeen
yksi raviväistö meni Sakun suu auki
Parannusta:
turpahihnan puuttumista ei huomannut selkään
vasemman kierroksen ravivoltit paranivat
laukat olivat tänään sangen näppäriä, varsinkin oikea
oli useamman kerran edestä kevyt
ei ollut kiinni vasemmassa ohjassa
sain omat käteni pidettyä sangen rauhassa
lähtiessä ei ollut pilkkopimeää
Pakkanen oli salakavalasti kiristynyt, -9°C mennessä. Käytännössä siis napakammalla tuntumalla välikausihanskoissa näpeistäni oli alkutunnista lähdössä hyvää vauhtia tunto. Tänään kelpasi open ehdotus laittaa sen rukkaset hetkeksi omien hanskojeni päälle. En saanut ohjia pidettyä rukkasten kanssa kunnolla käsissä ja lyhentäminen oli hankalaa. Ratsastus kärsi heti. Onneksi olivat tehokkaat ja muutaman kierroksen jälkeen näpit olivat lämmenneet niin että pärjäsin lopputunnin omilla hanskoillani.
Tänäänkin aloitettiin keskiympyrältä. Tarpeeksi lyhyet ohjat. Nytkin oli raippa alusta asti mukana. Nyt tuntui että sain alusta asti paremman otteen Sakuun. Lyheni ja keskittyi hommiinsa. Oli taas läpi tunnin entistä tasaisempi. Kuunteli alkutunnista puolipidätteet eilistä paremmin. Sitten ravissa sama homma. Aktiivisuus oli parempi eikä jännittynyt niin herkästi. Oikea kierros oli taas parempi. Vasemmassa vähän juoksi alta rukkascasen ajan. Taivuta kunnolla myös kropasta, ei pelkkää kaulaa.
Eilisestä poiketen tänään tehtiin myös muutamat raviväistöt keskilinjalta uralle. Sekä ravivoltteja. Oikea kierros oli helpompi, vasen hankala. Oikea parani ja lopulta vasempaankin lakkasi kaatumasta volttien lopulla sisään ja kiirehtimästä. Sangen näppärää menoa. Väistöissä ope kaipasi isompaa ristiastuntaa. Päästiin paremmin sivulle mutta taisin samalla jäädä suuhun kiinni, sillä tässä oli kuulemma suu auki. Tunnin jälkeen vasta muistin että mitä mahtoi taas ulkopohje hääräillä väistöissä. Ei luultavasti mitään. Asetuksen kanssa meinasi tulla kiire. Nyt tuli kivasti toistoja, vielä olisin voinut tehdä jokusen lisää.
Laukannostot tehtiin omaan tahtiin keskiympyrältä käynnistä. Ensin oikea kierros. Pari ensimmäistä oli huonompaa mutta sitten keksin aktivoida Sakun käynnissä paremmin. Ope hiillosti tuntikaveria, joten sain tehdä tämän aika rauhassa omaan tahtiin. Nostot paranivat näppäriksi ja oikea laukka oli oikein kepeää ja lyhyttä. Suoraan laukasta käyntiin ei päästy mutta suht nopeasti kuitenkin. Odotin että vasen kierros on hankalampi, olisin voinut vaihtaa suuntaa jo vähän aiemminkin.
Ennen nostoa avustava pohkeenväistö tehdään tilanteen mukaan eri puolille. Vasemmassa kierroksessa ope kommentoi että Saku voisi olla paremmin oikean takasen päällä (eli astua oikealla takasella paremmin alle), eli ennemmin oikean pohkeen väistö. Itse olin ajatellut enemmän pois vasemman pohkeen päältä. Kuten arvattua niin vasen oli voimattomampi kierros. Kyllä niistä silti ihan tunnistettavia nostoja tuli ja nämäkin paranivat. Mutta laukassa muoto oli avoimempi. Kivan hyvin kyllä reagoi pois vasemman pohkeen päältä kun sitä laukassa pyysi. Käyntiin tuli oikeaa kierrosta huonommin. Mutta huomattavasti paremmin kuin eilen.
Loppuverkassa oli taas kivan tuntuinen. Kevyt ja kuulolla. Kuskinkin sormet lämpiminä. Näemmä tämä kaksi päivää putkeen samoja asioita ja humma itseni jäljiltä auttaa. Taas meni eilistä paremmin. Rupeaa tuntumaan siltä että rupean taas saamaan uusista juonista kiinni. Yksi sellainen on, että nykyään yhden tunnin aikana voi keskittyä jo aika moneen asiaan ja näitä myös muistuu mieleen.
Ope kommentoi ratsastustyyliäni aktiiviseksi. Siksi harjoittelen Sakun kanssa, jotta pääsen harjoittelemaan ratsun rentoutta. Aktivismissa kun riskinä on se, että hevonen jännittyy herkästi.
Ongelmia:
sormeni jäätyivät alkutunnista
Saku äkäili vatsan alta harjausta (ei ollut eka kerta)
välillä tuntui taas vähän etunojaiselta
selkälihaksissa tuntui (vähän eilistä vähemmän) tämänkin tunnin jälkeen
yksi raviväistö meni Sakun suu auki
Parannusta:
turpahihnan puuttumista ei huomannut selkään
vasemman kierroksen ravivoltit paranivat
laukat olivat tänään sangen näppäriä, varsinkin oikea
oli useamman kerran edestä kevyt
ei ollut kiinni vasemmassa ohjassa
sain omat käteni pidettyä sangen rauhassa
lähtiessä ei ollut pilkkopimeää
tiistai 5. helmikuuta 2019
Vakaan tuntuman harjoittelua
Tiistaina keli oli taas niukasti pakkasella ja satoi lisää lunta (Hyvinkää 62 cm). Kiva oli päästä maneesin suojiin ratsastamaan. Harjoitukset jatkuivat Sakulla. Varustaessa tökkäsin itseäni turpahihnan soljen kielellä kynnen alle ja siitä tuli verta. Samat 3 ratsukkoa kuin viime aikoina tiistaisin. Nyt otin raipan alusta asti mukaan matkaan.
Tänään palattiin taas perusasioihin ja puhuttiin vakaasta tuntumasta. Se oli myös koko tunnin aihe. Tarpeeksi lyhyet ohjat. Raamit hevoselle. Pidetään ohjalla vastaan kunnes humma myötää. Siitä myödätään heti palkinnoksi. Mutta ei heitetä kaikkea tuntumaa pois. Eikä pitoa saa odotellessa vahvistaa. Aktivoidaan pohkeella. Eikä pitäisi mennä kierrostolkulla että jotain tapahtuu. Eikä nykimisestä saa vapautta, keskivartalolla pidetään vastaan. Ope kävi vähän apuna ohjissa. Tämän pitäisi olla vain nyrkkien jännittämistä ja rentouttamista, ei suurta veivausta.
Tätä ajatellen aloitettiin käynnissä keskiympyrällä. Sitten kevyessä ravissa ympyrällä ja ympyräkahdeksikolla. Samalla piti myös taivutella (käskettiin taivuttaa paremmin) sekä tehdä testit että reagoi pohkeista sivulle ja aktivoituu eteenkin. Sakulle kaivattiin lisää aktiivisuutta. Alkutunnista toteutin sitä vähän nihkeästi kun tuntui ettei kuuntele pidätteitä pienemmästäkään ravista. Aktiivisemmalla menolla pyöristi niskaa paremmin.
Vasemmassa kierroksessa tuntui vähän kaatuvan sisään, varsinkin katsomon edessä. Pientä säätelyä. Tunnustan että kun ope oli hetken hiljaa niin puksuttelin menemään ilman kovin aktiivista muutostarvetta. Saku kuitenkin oli mielestäni tavallista tasaisemmin pyöreänä. Alkuun meinasi tuntua käsissä raskaalta mutta helpotti. Piti muistutella itselleni etten saa jäädä vetämään. Yritin keskittyä myös kantamaan käteni, pitämään nyrkit pystyssä sekä kädet lähellä toisiaan.
Sitten jatkettiin suoraa uraa pitkin. Saku vähän jolkotteli alta. Pyysin eteen, tein puolipidätteitä ja pyysin odottamaan. Vasemmassa kierroksessa ensin aavistuksen kanttasi ovikulmaa sisään (0,5 m) mutta parani. Oikeassa kierroksessa humma tuli lopulta kuulolle ja hidasti pienistä pyynnöistä. Pysyi paremmin tasapainossa. Pahimmillaan piti kiskoa että sain reaktioita.
Laukat otettiin ohimennen keskiympyrällä. Sai nostaa kummalta sivulta tahtoi ja laukata puolikkaan ympyrän tai vähän enemmän. Tänään ajatus muiden tukkeena olemisesta aiheutti tähän itselleni vähän tarpeetonta hoppua. Ihan ok, mutta siirtymiä varsinkin alas olisin voinut valmistella paremmin. Pahimmillaan vyöryi pidätteistäni läpi. Tapahtui pari kertaa molempiin kierroksiin. Kunnon valmistelulla tuli paljon parempia siirtymiä. Vasemmassa laukassa tuntui yhä vähän kaatuvan sisään. Ja vaikka jo valmiiksi mietin laukassa painavasti takana istumista niin silti ope sanoi samasta asiasta.
Loppuraveissa reagoi ihanan hyvin pohkeesta eteen ja tuntui muutenkin aika kivalta. Yhä oikea kierros meni paremmin kuin vasen. Tunnin aikana yritin kurkkia menoamme peileistä ja ylipäänsä tänään näytti pysyvän tasaisemmassa muodossa läpi tunnin.
Tunnin lopuksi ope puhui siitä, miten hyvin mennessä pitäisi muistaa kehua itseään ja miettiä sitä tunnetta. Myöhemmin kun menee huonosti niin siihen samaan tunteeseen ja kehumiseen palaamalla kroppa jotenkin asennoituu siihen aiempaan hyvin menemiseen ja se auttaa. Jotenkin noin. Ja muutenkin että mielikuvaharjoittelu auttaa.
Ongelmia:
välillä tuntui vähän juoksevan alta
oikea ohjani halusi yhä hölläillä liikaa
selkälihaksissa tuntui tunnin jälkeen
Sakun suupielet hiertyivät (turpahihna liian matalalla)
Parannusta:
oli tasaisemmassa muodossa läpi tunnin
oli tasaisemmin kahden ohjan tuntumalla
huputtomuutta ei huomannut enää yhtään
satulavyö meni tiukemmalle ja laukassa satula pyöri vähemmän
meni sangen asiallisesti kulmiin ja pysyi katsomon edessä uralla (tosin siitä ei laukattu ohi)
Tänään palattiin taas perusasioihin ja puhuttiin vakaasta tuntumasta. Se oli myös koko tunnin aihe. Tarpeeksi lyhyet ohjat. Raamit hevoselle. Pidetään ohjalla vastaan kunnes humma myötää. Siitä myödätään heti palkinnoksi. Mutta ei heitetä kaikkea tuntumaa pois. Eikä pitoa saa odotellessa vahvistaa. Aktivoidaan pohkeella. Eikä pitäisi mennä kierrostolkulla että jotain tapahtuu. Eikä nykimisestä saa vapautta, keskivartalolla pidetään vastaan. Ope kävi vähän apuna ohjissa. Tämän pitäisi olla vain nyrkkien jännittämistä ja rentouttamista, ei suurta veivausta.
Tätä ajatellen aloitettiin käynnissä keskiympyrällä. Sitten kevyessä ravissa ympyrällä ja ympyräkahdeksikolla. Samalla piti myös taivutella (käskettiin taivuttaa paremmin) sekä tehdä testit että reagoi pohkeista sivulle ja aktivoituu eteenkin. Sakulle kaivattiin lisää aktiivisuutta. Alkutunnista toteutin sitä vähän nihkeästi kun tuntui ettei kuuntele pidätteitä pienemmästäkään ravista. Aktiivisemmalla menolla pyöristi niskaa paremmin.
Vasemmassa kierroksessa tuntui vähän kaatuvan sisään, varsinkin katsomon edessä. Pientä säätelyä. Tunnustan että kun ope oli hetken hiljaa niin puksuttelin menemään ilman kovin aktiivista muutostarvetta. Saku kuitenkin oli mielestäni tavallista tasaisemmin pyöreänä. Alkuun meinasi tuntua käsissä raskaalta mutta helpotti. Piti muistutella itselleni etten saa jäädä vetämään. Yritin keskittyä myös kantamaan käteni, pitämään nyrkit pystyssä sekä kädet lähellä toisiaan.
Sitten jatkettiin suoraa uraa pitkin. Saku vähän jolkotteli alta. Pyysin eteen, tein puolipidätteitä ja pyysin odottamaan. Vasemmassa kierroksessa ensin aavistuksen kanttasi ovikulmaa sisään (0,5 m) mutta parani. Oikeassa kierroksessa humma tuli lopulta kuulolle ja hidasti pienistä pyynnöistä. Pysyi paremmin tasapainossa. Pahimmillaan piti kiskoa että sain reaktioita.
Laukat otettiin ohimennen keskiympyrällä. Sai nostaa kummalta sivulta tahtoi ja laukata puolikkaan ympyrän tai vähän enemmän. Tänään ajatus muiden tukkeena olemisesta aiheutti tähän itselleni vähän tarpeetonta hoppua. Ihan ok, mutta siirtymiä varsinkin alas olisin voinut valmistella paremmin. Pahimmillaan vyöryi pidätteistäni läpi. Tapahtui pari kertaa molempiin kierroksiin. Kunnon valmistelulla tuli paljon parempia siirtymiä. Vasemmassa laukassa tuntui yhä vähän kaatuvan sisään. Ja vaikka jo valmiiksi mietin laukassa painavasti takana istumista niin silti ope sanoi samasta asiasta.
Loppuraveissa reagoi ihanan hyvin pohkeesta eteen ja tuntui muutenkin aika kivalta. Yhä oikea kierros meni paremmin kuin vasen. Tunnin aikana yritin kurkkia menoamme peileistä ja ylipäänsä tänään näytti pysyvän tasaisemmassa muodossa läpi tunnin.
Tunnin lopuksi ope puhui siitä, miten hyvin mennessä pitäisi muistaa kehua itseään ja miettiä sitä tunnetta. Myöhemmin kun menee huonosti niin siihen samaan tunteeseen ja kehumiseen palaamalla kroppa jotenkin asennoituu siihen aiempaan hyvin menemiseen ja se auttaa. Jotenkin noin. Ja muutenkin että mielikuvaharjoittelu auttaa.
Ongelmia:
välillä tuntui vähän juoksevan alta
oikea ohjani halusi yhä hölläillä liikaa
selkälihaksissa tuntui tunnin jälkeen
Sakun suupielet hiertyivät (turpahihna liian matalalla)
Parannusta:
oli tasaisemmassa muodossa läpi tunnin
oli tasaisemmin kahden ohjan tuntumalla
huputtomuutta ei huomannut enää yhtään
satulavyö meni tiukemmalle ja laukassa satula pyöri vähemmän
meni sangen asiallisesti kulmiin ja pysyi katsomon edessä uralla (tosin siitä ei laukattu ohi)
lauantai 2. helmikuuta 2019
Ensimmäiset ratatreenit Assilla
Lauantaina Assin kotitallilla oli rataharkat. Itselläni ei ollut mitään akuuttia viikonloppumenoa, joten vihdoin päästiin Assin kanssa "aitoihin". Tosin kouluaitoja ei ollut vaan kenttä rajattiin päädystä puomeilla ja ratsastettiin koko maneesin leveydeltä eli vähän väljemmin kuin virallisesti.
Toivoin meille vähän pidempää verkka-aikaa mutta se ei onnistunut. Lähtöjärjestyksen mukaan oltiin toisiksi viimeisiä mutta viimeinen jäi lopulta tulematta eli jäätiin vikoiksi. Kaksi edellistä meni myös helppoa B:tä mutta me ainoina KN. Omistaja oli onneksi apuna oikeastaan kaikessa. Talutti Assia pihalla ennen kuin päästiin verkkaan. Pakkasta -5°C ja tuli taas lisää lunta. Itse olin osan matkaa kävelyseurana, kunnes oli aika lähteä viimeisen jännäpissan kautta pukemaan kypärä ja riisumaan loput toppavaatteet. Aikataulu oli maneesiin pääsyyn aika täsmällinen.
Jokaista ratsukkoa varten oli varattu vartti suoritusaikaa. Kaksi seuraavaa sai olla maneesissa verkkaamassa. Erillistä verkkatilaa ei ollut vaan verkattiin suorittajaa varoen. 3 ratsukkoa kerrallaan maneesissa siis. Lähtömerkki seuraavalle tuli ennen kun oltiin ehditty purkaa Assi loimesta.
Omistaja patisteli meidät alusta asti kunnolla hommiin. Lyhennä ohjaa, aktiivisemmin eteen. Lyhennä, puolipidäte, käännä ulkoavuilla. Osasin varautua tähän, joten hymyilin, en pingottanut liikaa ja yritin parhaani. Taustamusiikki oli sen verran kovalla että kuulin ehkä kolmanneksen ohjeista. Mutta tekemistä oli niin paljon etten ehtinyt juuri miettiä. Noin vartin jälkeen kun pidettiin ensimmäinen käyntitauko niin olin ihan puhki. Huohotin useamman kierroksen. Mutta Assi heräsi liikkeelle.
Sitten tein vielä niitä aikomiani reittejä ja siirtymiä. Jalasta heti eteen ja jos ei reagoi niin raippa. Tänään tosiaan muistin ne pidemmät kannuksetkin. Kovin paljon en istunut ravia alas vaan ennen omaa vuoroa vielä kevensin reippaasti eteen. Raipan sai pitää mukana. Kaikki laukat nousivat verkassa kuten pitikin.
Verkatessa Assi jännitti tuomaripäätyä eikä ensin halunnut kovin lähelle. Onneksi kahden edellisen ratsukon aikana päästiin pikkuhiljaa hivuttautumaan lähemmäs ja lähemmäs ja lopulta päätyyn asti. Ennen oman suorituksen alkua testasin vielä keskilinjan kohti tuomaria ja voltin kautta vaihdoin suunnan aloituksen mukaiseksi eli oikeaksi. Kun lähtömerkkiä ei tullutkaan heti niin otin vielä laukkaympyrän pätkää päätyyn. Siitä sitten lähdettiin aktiivisesti liikkeelle.
Assi eteni reippaasti. Enempi oli juoksemassa alta kuin hyytymässä. Ei kiemurrellut eikä tuijotellut omiaan. Sain ohjattua reitit kuten halusin. Välillä kulmissa vähän vänkäsi vastaan eikä taipunut sisäpohkeen ympäri. Keskiravi lähti oikein lennokkaasti (Assiksi). Huomasin kyllä että pääsi siinä vähän pitkäksi. Muistin tehdä voltit! Jälkimmäisellä lävistäjällä pelkäsin ettei lähde käynnistä raviin niin rupesin hoputtamaan jo vähän ennen. Tuomari sanoi että käyntiä tuli vain 2 askelta, videolta laskin 4. Mutta lähti säpäkästi.
Pahin stiplu tuli käyntipätkällä kun Assi rupesi ehdottelemaan ravia. Siitä 5,5. Pysähdys oli nokka pitkällä. Ravia lähdin pyytämään jo vähän ennen B:tä ja sehän nousi heti. Laukannosto täsmällisesti ilman mitään jumeja tai jukurointeja, jes! Ympyrä rullasi ja lävistäjällä laukka pysyi loppuun asti. Ravipätkä pysyttiin ravissa ja toinenkin laukka nousi täsmällisesti mistä pitikin. Eikä ollut pahasti lähdössä väärään suuntaan. Jälkimmäisellä lävistäjällä jarrutti enemmän ja kun paria hetkeä liian aikaisin ajattelin käyntiä niin pudotti raviin. Ravia tuli väliin muutama askel enemmän kuin tarpeellista. Lopun käveli ihan hyvin ja etupeilistä katsottuna oli lopputervehdyksessä ihan suora. Olin hyvin tyytyväinen!
Julia videoi ratamme, kiitos!
Vedettiin hetki henkeä ja sitten saatiin tuomarilta suullinen palaute. Ei tarvitse hätäillä, ole enemmän yhdessä hevosen kanssa jokaisella raviaskeleella. Maaliin ehtii kyllä. Tuli oikein hyviä kommentteja. Aloitin kertomalla että yleensä Assi on hidas eikä meinaa edetä. Jutteli muutakin mutta eihän se kaikki tarttunut mieleen. Ehdotti että mentäisiin raviohjelma uudestaan, nyt keventäen ja rauhassa askeleisiin istuen. Ja jos siltä tuntuu niin voi hurauttaa vaikka koko ohjelman loppuun. Puhuikohan laskettelusta läpi tms.
Käynnistysvoltin kautta lähdettiin siis uudelle kierrokselle. Jätin alkutervehdyksen pois ja yritin ajatella vähän rennompaa menoa. Ei hoputusta. Meni tasaisemmin. Tosin kun rupesin juttelemaan takaisin niin nyt meinasin unohtaa sen jälkimmäisen ravivoltin. Siinä sitten vähän sovellettiin ja niitä tuli 1,5. Lopulta menin sitten koko ohjelman loppuun asti. Laukassa tiet eivät mielestäni olleet ihan yhtä priimaa kuin ekalla kerralla. Taisi tulla myös radan aikana lisää vinkkejä. Ne unohdin jo. Laukkalävistäjältä käyntiin tuli nyt oikein nätisti. 1 - 2 askelta vain ravia. Selkään tuntui lähes suoralta siirtymältä käyntiin.
Tuli kehuja että parempi. Harmi että tämä ei tullut enää talteen. Mutta varmasti oma osansa oli sillä että sain keventää.
Assin kanssa oltiin molemmat ihan hikimärkiä. Talutin hetken maneesissa ja sain paperimme nähtäväksi. Olipa kiltisti arvosteltu! Laukkaympyrästä 8!
Tallissa huomasin että viimeinen numero eli oikeiden teiden ratsastaminen puuttui. Hilpaisin takaisin tuomarin luo. Tuomari katsoi paperia. "Tässähän lukee että erittäin täsmällistä, laitetaan kasi. Eikä kun laitetaan sittenkin ysi." Ja suttasi kasin ja laittoi ysin tilalle. Arvelen että jos numero olisi tullut heti radan jälkeen niin ei olisi tullut ysiä. Mutta aika huikeaa! Sen jälkeen vielä kertoi, kuinka hienosti tehtiin jälkimmäinen laukka. Nosto, suoraan ja kulma, suoraan ja kulma, ympyrä kuten pitääkin ja sitten taas suoraan ja kulma. Kylläpä lämmitti mieltä!
Assi pääsi taas solariumiin kuivumaan. Harjasin humman ja omistaja hoiti tavarat pois. Hieno Assi! Etukäteen pelkäsin että jumitellaan ja häpeän. Pitäisi vain luottaa siihen että hanskaan nämä kyllä. Tämä meni yli odotusten. Kotona laskin pisteet ja prosenteiksi tuli 66,800.
Toivoin meille vähän pidempää verkka-aikaa mutta se ei onnistunut. Lähtöjärjestyksen mukaan oltiin toisiksi viimeisiä mutta viimeinen jäi lopulta tulematta eli jäätiin vikoiksi. Kaksi edellistä meni myös helppoa B:tä mutta me ainoina KN. Omistaja oli onneksi apuna oikeastaan kaikessa. Talutti Assia pihalla ennen kuin päästiin verkkaan. Pakkasta -5°C ja tuli taas lisää lunta. Itse olin osan matkaa kävelyseurana, kunnes oli aika lähteä viimeisen jännäpissan kautta pukemaan kypärä ja riisumaan loput toppavaatteet. Aikataulu oli maneesiin pääsyyn aika täsmällinen.
Jokaista ratsukkoa varten oli varattu vartti suoritusaikaa. Kaksi seuraavaa sai olla maneesissa verkkaamassa. Erillistä verkkatilaa ei ollut vaan verkattiin suorittajaa varoen. 3 ratsukkoa kerrallaan maneesissa siis. Lähtömerkki seuraavalle tuli ennen kun oltiin ehditty purkaa Assi loimesta.
Omistaja patisteli meidät alusta asti kunnolla hommiin. Lyhennä ohjaa, aktiivisemmin eteen. Lyhennä, puolipidäte, käännä ulkoavuilla. Osasin varautua tähän, joten hymyilin, en pingottanut liikaa ja yritin parhaani. Taustamusiikki oli sen verran kovalla että kuulin ehkä kolmanneksen ohjeista. Mutta tekemistä oli niin paljon etten ehtinyt juuri miettiä. Noin vartin jälkeen kun pidettiin ensimmäinen käyntitauko niin olin ihan puhki. Huohotin useamman kierroksen. Mutta Assi heräsi liikkeelle.
Sitten tein vielä niitä aikomiani reittejä ja siirtymiä. Jalasta heti eteen ja jos ei reagoi niin raippa. Tänään tosiaan muistin ne pidemmät kannuksetkin. Kovin paljon en istunut ravia alas vaan ennen omaa vuoroa vielä kevensin reippaasti eteen. Raipan sai pitää mukana. Kaikki laukat nousivat verkassa kuten pitikin.
Verkatessa Assi jännitti tuomaripäätyä eikä ensin halunnut kovin lähelle. Onneksi kahden edellisen ratsukon aikana päästiin pikkuhiljaa hivuttautumaan lähemmäs ja lähemmäs ja lopulta päätyyn asti. Ennen oman suorituksen alkua testasin vielä keskilinjan kohti tuomaria ja voltin kautta vaihdoin suunnan aloituksen mukaiseksi eli oikeaksi. Kun lähtömerkkiä ei tullutkaan heti niin otin vielä laukkaympyrän pätkää päätyyn. Siitä sitten lähdettiin aktiivisesti liikkeelle.
Assi eteni reippaasti. Enempi oli juoksemassa alta kuin hyytymässä. Ei kiemurrellut eikä tuijotellut omiaan. Sain ohjattua reitit kuten halusin. Välillä kulmissa vähän vänkäsi vastaan eikä taipunut sisäpohkeen ympäri. Keskiravi lähti oikein lennokkaasti (Assiksi). Huomasin kyllä että pääsi siinä vähän pitkäksi. Muistin tehdä voltit! Jälkimmäisellä lävistäjällä pelkäsin ettei lähde käynnistä raviin niin rupesin hoputtamaan jo vähän ennen. Tuomari sanoi että käyntiä tuli vain 2 askelta, videolta laskin 4. Mutta lähti säpäkästi.
Pahin stiplu tuli käyntipätkällä kun Assi rupesi ehdottelemaan ravia. Siitä 5,5. Pysähdys oli nokka pitkällä. Ravia lähdin pyytämään jo vähän ennen B:tä ja sehän nousi heti. Laukannosto täsmällisesti ilman mitään jumeja tai jukurointeja, jes! Ympyrä rullasi ja lävistäjällä laukka pysyi loppuun asti. Ravipätkä pysyttiin ravissa ja toinenkin laukka nousi täsmällisesti mistä pitikin. Eikä ollut pahasti lähdössä väärään suuntaan. Jälkimmäisellä lävistäjällä jarrutti enemmän ja kun paria hetkeä liian aikaisin ajattelin käyntiä niin pudotti raviin. Ravia tuli väliin muutama askel enemmän kuin tarpeellista. Lopun käveli ihan hyvin ja etupeilistä katsottuna oli lopputervehdyksessä ihan suora. Olin hyvin tyytyväinen!
Julia videoi ratamme, kiitos!
Vedettiin hetki henkeä ja sitten saatiin tuomarilta suullinen palaute. Ei tarvitse hätäillä, ole enemmän yhdessä hevosen kanssa jokaisella raviaskeleella. Maaliin ehtii kyllä. Tuli oikein hyviä kommentteja. Aloitin kertomalla että yleensä Assi on hidas eikä meinaa edetä. Jutteli muutakin mutta eihän se kaikki tarttunut mieleen. Ehdotti että mentäisiin raviohjelma uudestaan, nyt keventäen ja rauhassa askeleisiin istuen. Ja jos siltä tuntuu niin voi hurauttaa vaikka koko ohjelman loppuun. Puhuikohan laskettelusta läpi tms.
Käynnistysvoltin kautta lähdettiin siis uudelle kierrokselle. Jätin alkutervehdyksen pois ja yritin ajatella vähän rennompaa menoa. Ei hoputusta. Meni tasaisemmin. Tosin kun rupesin juttelemaan takaisin niin nyt meinasin unohtaa sen jälkimmäisen ravivoltin. Siinä sitten vähän sovellettiin ja niitä tuli 1,5. Lopulta menin sitten koko ohjelman loppuun asti. Laukassa tiet eivät mielestäni olleet ihan yhtä priimaa kuin ekalla kerralla. Taisi tulla myös radan aikana lisää vinkkejä. Ne unohdin jo. Laukkalävistäjältä käyntiin tuli nyt oikein nätisti. 1 - 2 askelta vain ravia. Selkään tuntui lähes suoralta siirtymältä käyntiin.
Tuli kehuja että parempi. Harmi että tämä ei tullut enää talteen. Mutta varmasti oma osansa oli sillä että sain keventää.
Assin kanssa oltiin molemmat ihan hikimärkiä. Talutin hetken maneesissa ja sain paperimme nähtäväksi. Olipa kiltisti arvosteltu! Laukkaympyrästä 8!
Tallissa huomasin että viimeinen numero eli oikeiden teiden ratsastaminen puuttui. Hilpaisin takaisin tuomarin luo. Tuomari katsoi paperia. "Tässähän lukee että erittäin täsmällistä, laitetaan kasi. Eikä kun laitetaan sittenkin ysi." Ja suttasi kasin ja laittoi ysin tilalle. Arvelen että jos numero olisi tullut heti radan jälkeen niin ei olisi tullut ysiä. Mutta aika huikeaa! Sen jälkeen vielä kertoi, kuinka hienosti tehtiin jälkimmäinen laukka. Nosto, suoraan ja kulma, suoraan ja kulma, ympyrä kuten pitääkin ja sitten taas suoraan ja kulma. Kylläpä lämmitti mieltä!
Assi pääsi taas solariumiin kuivumaan. Harjasin humman ja omistaja hoiti tavarat pois. Hieno Assi! Etukäteen pelkäsin että jumitellaan ja häpeän. Pitäisi vain luottaa siihen että hanskaan nämä kyllä. Tämä meni yli odotusten. Kotona laskin pisteet ja prosenteiksi tuli 66,800.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)