Sunnuntaina pääsin taas mukaan maneesille Hempan kanssa. Nyt kuskattiin jälkimmäisen porukan ratsut paikalle keltaisella autolla ja kuskit siinä sivussa. Nyt mentiin iltapäivävuoroon eli aurinko oli laskenut pois paistamasta kun päästiin maneesille. Ratsukoita meidän tunnilla oli 4.
Taas alkuun talutin maneesin ympäri. Puhina oli paljon vähäisempää kuin viimeksi. Alkuverkassa oli yllättävän asiallinen ja tasainen. Ja kun ope toivoi pyöreämpää muotoa niin puolessa ympyrässä sain toiveen välitettyä Hempalle. Laukat meni ok, peruskelpoa ja ope kommentoi hyvää.
Verkassa tultiin ensin kolmen maapuomin (minikavaletin) yli, 4 laukkaa väleihin. Nämä nousivat kavalettikorkeudelle. Hemppa säätyi hyvin ja pääosin oli suht tasaista. Turpa suoraan eteen, onneksi peilistä näki vähän. Muualla oli sellainen olo että vasenta lapaa piti saada kohotettua.
Päivän tehtävät tultiin lähinnä kaarevilla linjoilla. Esteitä oli 3 ja kavaletit lisäksi. Tultiin monenlaisia kiemuroita. Meidän laukat vaihtuivat kovin huonosti ja Hemppa pudotteli väärät raville. Vasta viimeisellä kierroksella sisuunnuin ja kerroin ettei ravi ole ok. Hemppa vähän änkyröi vastaan mutta sen jälkeen toimi paremmin. Ensin nypin itse paikat juureen mutta Hemppa totteli hienosti. Ope käski tulla uudestaan ja ajatella esteiden olevan ysikymppisiä. Laukkasin vähän enemmän eteen ja paikat tulivat paremmin. Ei vieläkään ihan hohdokasta mutta parempi.
Esteet olivat tänään maltillisen pieniä, ehkä 60 - 70 cm. Itselleni plussat että nyt ratsastin edellisellä kerralla kiellon aiheuttaneelle portille huolella eikä edes emmitty.
Vielä loppuravien alkaessa Hemppa kyseli että onko pakko. Kun tästä päästiin yhteisymmärrykseen oli ratsu kevyt ja hyvä. Tietysti tämä neuvottelu pitäisi aina käydä jo alkumetreillä eikä tyytyä kelvolliseen. Tästä opin joka kerta lisää.
Ongelmia:
väärät laukat
pudotti väärät laukat raville
sinnepäin kelvollista muttei hyvää
Parannusta:
säätyi hyvin
kaikesta empimättä yli
kuunteli kuskin pyynnöt ponnistuspaikoista vaikka välillä tuli huonojakin päätöksiä
nykyään tasoittuu suht nopeasti hommiin kelvollisella tasolla
sunnuntai 19. marraskuuta 2017
perjantai 17. marraskuuta 2017
Älä myötää!
Jossain mielenhäiriössä menin sopimaan estetunnin Assin kanssa perjantaiaamuksi klo 07. Yllättävän vähän pahalta tämä sitten tuntui. Vettä satoi mennessä ja moottoritiellä oli lähes ruuhkaa. Riemuitsin maneesista!
Ratsu löytyi yllättäen jo pihalta ja noutoreissulla oikea kenkäni imaisi itsensä täyteen vettä. Tavarat löytyivät lopulta ja kun muutamaa minuuttia vaille tasaa vihdoin mentiin maneesiin niin ope oli siellä jo kasaamassa esteitä. Ovipäädyssä kavaletti ja keskilinjalla peräpäätä kohti jumppa: maapuomi, ristikko ja okseri.
Verkassa piti keskittyä siihen ettei ratsu kuskaa minua jo käynnissä. Paino pois reisiltä jalustimille ja tuki saappaiden väliin. Käsiä ylemmäs eikä ratsun etupainoisuuteen saa mennä mukaan. Ravissa ja laukassa samat sävelet. Eteni ok mutta himmaili yhä tarpeilleen. Laukat nousivat mutinoitta. Taisin nostaa ravista.
Ensimmäisenä tehtävänä tultiin maapuomin yli ravissa. Kuviona ellipsimäinen ympyrä. Ihan ok. Tien kanssa piti olla tarkkana. Ongelmia oli enemmän kuskin ns. väärinohjauksessa kuin ratsun ohjautuvuudessa. Molempiin kierroksiin näin, sitten laukassa. Yhä sangen tasaisesti ja näin paikat kivasti. Sekä ympyrän kaarta muuttamalla tein hienosäädön. Tämän osasin tänään yllättävän hyvin. Vasen kierros onnistui oikeaa paremmin. Toki olisin voinut olla vielä paremmin aina puomin keskellä.
Sitten pikkukavalettina. Vasen kierros ensin ja paikat olivat ehkä yhtä roikaisua lukuunottamatta aika hyvällä alueella ja meno tasaista. Oikeassa sitten alkuun oli suuria ongelmia ja loikittiin kaukaa, tultiin väärässä laukassa alas, valuttiin väärään suuntaan ja humma kiihtyi hypyn jälkeen. Useampi huonompi kierros. Sitten rupesin saamaan juonesta kiinni että kaareni ns. yläpiste tuli liian myöhään. Kun ratsastin sen tavallaan jo kavaletin eteen niin saatiin paljon paljon kauniimpia suorituksia.
Sitten tultiin jumppaa. Lyhyen sivun kautta ja käännös ennen kavalettia. Okserin jälkeen piti jatkaa suoraan mutta matkan varrella oli sen verran ongelmia että suoruus jätettiin syrjään. Saa kuulemma itse valita että tähtääkö puomille, ristikolle vai okserille. Itselleni tämä oli ihan uusi asia. Aina on käsketty tähdätä maapuomille eli ensimmäiseksi vastaan tulevalle osalle. Luontaisesti ristikko oli itselleni helpoin valinta.
Ekalla kerralla askel osui puomille ja ristikolle oikein hyvin mutten huomannut että laukka oli hidastunut kaarteessa. Assi juoksi siinä vaiheessa pystynä olleesta okserista oikealta ohi. Toisella yrityksellä tuli yhä kiemuraa mutta nyt sain ratsastettua viimeisestäkin esteestä yli. Kuski sai huutia liiasta ja välillä myös liian aikaisesta myötäämisestä. Käsky kävi etten saa myödätä yhtään. Kuulemma 130-esteille asti myötäämisekseni riittää hyppyyn mukaan meno.
Tuntui aluksi todella väärältä mutta ratsu ei ottanut nokkiinsa. Pikemminkin kantoi nokkansa paremmin. Ja omat retkahdukseni okserihypyissä tasoittuivat vähemmiksi. Ei edelleenkään siisteintä menoa mutta tultiin suht tasaisesti, suht suoraan ja Assi loikki esteet varmasti yli. Linjalla piti ottaa aina käyntiin ja vaihtaa suuntaa. Loppua kohti Assi kuumahti eli rupesi laukkaamaan enemmän paikallaan. Erityisen ryhdikästä Assista ei tässäkään tullut. Pikemminkin tarvitsin lisää pohjetta eteenratsastukseen.
Kertaalleen vähän rynnättiin linjalle ja tuli ahdasta. Välillä okserin jälkeen tuli pientä kiemuraa. Laskeutumislaukkoja en miettinyt yhtään. Laukasta käyntiin oli vähän venymistä kättä vasten mutta yleisesti alassiirtymämme eivät tänään olleet niin rojahtavia. Vikalla kierroksella okseri oli jotain 75 - 80 sentin nurkilla. Ihan riittävästi meille tänään.
Loppuraveissa Assilla meinasi taas olla vähän kiire. Satulavyötä löysätessäni yritti taas näykkäistä ja nappasi hihasta kiinni. Lopuksi tehtiin vielä hieman talutusharjoituksia, koska tamma meinasi hiihdellä edelleni.
Saatiin omistajalta lupa toistaiseksi hypätä säännöllisesti viikottain että hommaan tulisi jotain rutiinia. Jee!
Ongelmia:
tammalla oli huonompi päivä ja yritti näykätä pari kertaa
muutamat väärät laukat
yksi liiasta hidastumisesta tullut kielto
kavaletti taisi pudota muutaman kerran
yhä pysähtyi tarpeilleen
Parannusta:
parani loppua kohti
heppa ei puuskuttanut pahasti
Ratsu löytyi yllättäen jo pihalta ja noutoreissulla oikea kenkäni imaisi itsensä täyteen vettä. Tavarat löytyivät lopulta ja kun muutamaa minuuttia vaille tasaa vihdoin mentiin maneesiin niin ope oli siellä jo kasaamassa esteitä. Ovipäädyssä kavaletti ja keskilinjalla peräpäätä kohti jumppa: maapuomi, ristikko ja okseri.
Verkassa piti keskittyä siihen ettei ratsu kuskaa minua jo käynnissä. Paino pois reisiltä jalustimille ja tuki saappaiden väliin. Käsiä ylemmäs eikä ratsun etupainoisuuteen saa mennä mukaan. Ravissa ja laukassa samat sävelet. Eteni ok mutta himmaili yhä tarpeilleen. Laukat nousivat mutinoitta. Taisin nostaa ravista.
Ensimmäisenä tehtävänä tultiin maapuomin yli ravissa. Kuviona ellipsimäinen ympyrä. Ihan ok. Tien kanssa piti olla tarkkana. Ongelmia oli enemmän kuskin ns. väärinohjauksessa kuin ratsun ohjautuvuudessa. Molempiin kierroksiin näin, sitten laukassa. Yhä sangen tasaisesti ja näin paikat kivasti. Sekä ympyrän kaarta muuttamalla tein hienosäädön. Tämän osasin tänään yllättävän hyvin. Vasen kierros onnistui oikeaa paremmin. Toki olisin voinut olla vielä paremmin aina puomin keskellä.
Sitten pikkukavalettina. Vasen kierros ensin ja paikat olivat ehkä yhtä roikaisua lukuunottamatta aika hyvällä alueella ja meno tasaista. Oikeassa sitten alkuun oli suuria ongelmia ja loikittiin kaukaa, tultiin väärässä laukassa alas, valuttiin väärään suuntaan ja humma kiihtyi hypyn jälkeen. Useampi huonompi kierros. Sitten rupesin saamaan juonesta kiinni että kaareni ns. yläpiste tuli liian myöhään. Kun ratsastin sen tavallaan jo kavaletin eteen niin saatiin paljon paljon kauniimpia suorituksia.
Sitten tultiin jumppaa. Lyhyen sivun kautta ja käännös ennen kavalettia. Okserin jälkeen piti jatkaa suoraan mutta matkan varrella oli sen verran ongelmia että suoruus jätettiin syrjään. Saa kuulemma itse valita että tähtääkö puomille, ristikolle vai okserille. Itselleni tämä oli ihan uusi asia. Aina on käsketty tähdätä maapuomille eli ensimmäiseksi vastaan tulevalle osalle. Luontaisesti ristikko oli itselleni helpoin valinta.
Ekalla kerralla askel osui puomille ja ristikolle oikein hyvin mutten huomannut että laukka oli hidastunut kaarteessa. Assi juoksi siinä vaiheessa pystynä olleesta okserista oikealta ohi. Toisella yrityksellä tuli yhä kiemuraa mutta nyt sain ratsastettua viimeisestäkin esteestä yli. Kuski sai huutia liiasta ja välillä myös liian aikaisesta myötäämisestä. Käsky kävi etten saa myödätä yhtään. Kuulemma 130-esteille asti myötäämisekseni riittää hyppyyn mukaan meno.
Tuntui aluksi todella väärältä mutta ratsu ei ottanut nokkiinsa. Pikemminkin kantoi nokkansa paremmin. Ja omat retkahdukseni okserihypyissä tasoittuivat vähemmiksi. Ei edelleenkään siisteintä menoa mutta tultiin suht tasaisesti, suht suoraan ja Assi loikki esteet varmasti yli. Linjalla piti ottaa aina käyntiin ja vaihtaa suuntaa. Loppua kohti Assi kuumahti eli rupesi laukkaamaan enemmän paikallaan. Erityisen ryhdikästä Assista ei tässäkään tullut. Pikemminkin tarvitsin lisää pohjetta eteenratsastukseen.
Kertaalleen vähän rynnättiin linjalle ja tuli ahdasta. Välillä okserin jälkeen tuli pientä kiemuraa. Laskeutumislaukkoja en miettinyt yhtään. Laukasta käyntiin oli vähän venymistä kättä vasten mutta yleisesti alassiirtymämme eivät tänään olleet niin rojahtavia. Vikalla kierroksella okseri oli jotain 75 - 80 sentin nurkilla. Ihan riittävästi meille tänään.
Loppuraveissa Assilla meinasi taas olla vähän kiire. Satulavyötä löysätessäni yritti taas näykkäistä ja nappasi hihasta kiinni. Lopuksi tehtiin vielä hieman talutusharjoituksia, koska tamma meinasi hiihdellä edelleni.
Saatiin omistajalta lupa toistaiseksi hypätä säännöllisesti viikottain että hommaan tulisi jotain rutiinia. Jee!
Ongelmia:
tammalla oli huonompi päivä ja yritti näykätä pari kertaa
muutamat väärät laukat
yksi liiasta hidastumisesta tullut kielto
kavaletti taisi pudota muutaman kerran
yhä pysähtyi tarpeilleen
Parannusta:
parani loppua kohti
heppa ei puuskuttanut pahasti
lauantai 11. marraskuuta 2017
Maneesiestetreenit
Lauantaiaamuna pääsin mukaan maneesille ja taas oli täyden palvelun keikka kun sain Hempan varustettuna paikalle. Keli oli pari astetta plussalla mutta tiet olivat liukkaat. Aurinko paistoi juuri sen pari tuntia aamusella että välillä häikäisi maneesin ikkunoista.
Alkuun Hemppa oli maneesissa yllättävänkin puhiseva. Taluttelin jokusen kierroksen ja annoin haistella paikkoja. Vaikka rupesin ensimmäisenä kapuamaan kyytiin niin lopulta olin selässä kuitenkin viimeisenä.
Heti alkuun yllätyin miten paljon tunsin asioita. Takapuoleni kertoi koska ratsu lähti kiihtymään tai käänsi perää sivuun. Hemppa ei juuri vastustellut vaan toimi ihan asiallisesti. Ei tietysti ihan tasaisena alusta asti mutta opelta ei tullut parannusehdotuksia. Ratsukoita paikalla oli 4.
Tultiin ensin ravipuomeja. Vähän hitaammaksi mutta aktiivisemmaksi piti saada. Puomit oli vähän hankalasti linjattu heti kulman jälkeen. Arvelin ihan oikein että jälkimmäinen suunta on vaikeampi kohti ns. katsomopäätyä. Varsinkin kun ei oltu vielä ravattu siitä ohi. Hemppa hidastikin reilusti mutta meni kuitenkin.
Myöhemmin puomien jälkeen nostettiin laukkaa. Tätä ennen oltiin taidettu laukata toinen suunta sileällä. Hemppa otti kavereiden laukoista vähän yllättäviä kierroksia ja tuli pientä pomppua. Yritin nostaa oikeaa mutta jokusen kerran nousi vasen. Hevonen ei ollut kovin malttavainen mutta suoritettiin ihan siististi.
Verkkahypyt tultiin melko kulmissa olleilla pystyillä. Useampi hyppy putkeen ja molemmat kierrokset. Vähän tietä paremmaksi ja paikkoja lähemmäksi. Kulmakaarteet olivat itselleni vähän hankalia hahmottaa. Hemppa meni varmasti ja tasaisesti.
Tämän jälkeen tultiin 3 hypyn pätkä eli kulmapystyt ja lankkupysty perään. Pohdin että tuleeko tuijottelua mutta helposti yli. Välissä taisi kyllä pomppia taas vähän jotain omiaan. Toinen kierros meni siistimmin ja nyt rupesin näkemään paikat jo kaukaa. Plussaa että Hemppa myös reagoi pyyntöihini ja joka esteelle lähdettiin sieltä mistä päätin.
Sitten tultiin rataa. Ensin pikkukorkeudella ja meni ihan superhyvin. Näin kaikki paikat ja Hemppa kuunteli. Löytyi myötälaukatkin. Ainoa ongelma oli viimeisenä ollut porttiokseri. Okserille suoristamisen jälkeen Hemppa rupesi tuijottelemaan estettä ja hidasti ja pysähtyi ihan selkeästi. Vasta paria askelta ennen tajusin ettei olla menossa. Nyt tyssäys oli niin selvästi hepan omaa tuijottelua, että käytin raippaa saman tien. Eikä Hemppa siitäkään sanonut mitään. Odotin että uusintayrityksellä oltaisiin hypätty jättiloikalla mutta tuli ihan normaali hyppy.
Seuraavalle kierrokselle esteitä nostettiin kerralla taas n. 30 cm. Eikä mitään verkkahyppyjä alle. Sinne vaan. Hemppa hyppäsi kaikista yli vaikkei paikat olleet enää optimeja. Kuski jäätyi. Ykkösen hypyssä heilahdin kummallakin kerralla omasta mielestäni ihan tarpeettoman paljon. Mutta vikastakin päästiin nyt empimättä yli. Joku väärä laukka taisi matkalla olla. Ratsu oli välillä vähän vyöryvä eikä pidätteet menneet loppuradasta kovin hyvin läpi. Tunsin kuitenkin yhä uusia asioita selkään.
Ope käski ottaa hetkeksi raviin ja tulla sitten uudestaan. Nyt menin vähän paremmalla luotolla mutta yhä heilahdin ykkösellä. Nyt tähänkin väliin taisi tulla väärä laukka. Ehkä muuten kierros oli aavistuksen tasaisempi mutta aika kaukana vielä meidän hyvästä menosta. Ei pudotuksia eikä empimistä. Ope oli tyytyväinen. Minäkin tulin ihan onnelliseksi kuitenkin.
Loppuraveissa Hemppa oli ihan superhyvä! Aktiivinen ja yllättävän ryhdikäs. Taipuisa ja tasainen. Keventelin menemään enkä olisi millään malttanut lopettaa.
Paluumatkalle fleece niskaan ja varusteissa autoon. Käveli mukisematta ja kuivui matkalla. Tallilla hoidot ja loimi päälle pihalle. Vaikkei ulkona ollut kavereita niin jäi tyytyväisenä heinäkasalle. On se mainio elukka ja teki mut taas niin onnelliseksi!
Ongelmia:
joitakin vääriä laukkoja
hieman pomppuisa ratsu
kuski jäätyi esteiden noustua
yksi kielto erikoisemmalle okserille
Parannusta:
kivan energinen ratsu
helppoa ja tasaista
pikkukierrokset menivät kivasti
loppuraveissa oli taas tosi makea
Alkuun Hemppa oli maneesissa yllättävänkin puhiseva. Taluttelin jokusen kierroksen ja annoin haistella paikkoja. Vaikka rupesin ensimmäisenä kapuamaan kyytiin niin lopulta olin selässä kuitenkin viimeisenä.
Heti alkuun yllätyin miten paljon tunsin asioita. Takapuoleni kertoi koska ratsu lähti kiihtymään tai käänsi perää sivuun. Hemppa ei juuri vastustellut vaan toimi ihan asiallisesti. Ei tietysti ihan tasaisena alusta asti mutta opelta ei tullut parannusehdotuksia. Ratsukoita paikalla oli 4.
Tultiin ensin ravipuomeja. Vähän hitaammaksi mutta aktiivisemmaksi piti saada. Puomit oli vähän hankalasti linjattu heti kulman jälkeen. Arvelin ihan oikein että jälkimmäinen suunta on vaikeampi kohti ns. katsomopäätyä. Varsinkin kun ei oltu vielä ravattu siitä ohi. Hemppa hidastikin reilusti mutta meni kuitenkin.
Myöhemmin puomien jälkeen nostettiin laukkaa. Tätä ennen oltiin taidettu laukata toinen suunta sileällä. Hemppa otti kavereiden laukoista vähän yllättäviä kierroksia ja tuli pientä pomppua. Yritin nostaa oikeaa mutta jokusen kerran nousi vasen. Hevonen ei ollut kovin malttavainen mutta suoritettiin ihan siististi.
Verkkahypyt tultiin melko kulmissa olleilla pystyillä. Useampi hyppy putkeen ja molemmat kierrokset. Vähän tietä paremmaksi ja paikkoja lähemmäksi. Kulmakaarteet olivat itselleni vähän hankalia hahmottaa. Hemppa meni varmasti ja tasaisesti.
Tämän jälkeen tultiin 3 hypyn pätkä eli kulmapystyt ja lankkupysty perään. Pohdin että tuleeko tuijottelua mutta helposti yli. Välissä taisi kyllä pomppia taas vähän jotain omiaan. Toinen kierros meni siistimmin ja nyt rupesin näkemään paikat jo kaukaa. Plussaa että Hemppa myös reagoi pyyntöihini ja joka esteelle lähdettiin sieltä mistä päätin.
Sitten tultiin rataa. Ensin pikkukorkeudella ja meni ihan superhyvin. Näin kaikki paikat ja Hemppa kuunteli. Löytyi myötälaukatkin. Ainoa ongelma oli viimeisenä ollut porttiokseri. Okserille suoristamisen jälkeen Hemppa rupesi tuijottelemaan estettä ja hidasti ja pysähtyi ihan selkeästi. Vasta paria askelta ennen tajusin ettei olla menossa. Nyt tyssäys oli niin selvästi hepan omaa tuijottelua, että käytin raippaa saman tien. Eikä Hemppa siitäkään sanonut mitään. Odotin että uusintayrityksellä oltaisiin hypätty jättiloikalla mutta tuli ihan normaali hyppy.
Seuraavalle kierrokselle esteitä nostettiin kerralla taas n. 30 cm. Eikä mitään verkkahyppyjä alle. Sinne vaan. Hemppa hyppäsi kaikista yli vaikkei paikat olleet enää optimeja. Kuski jäätyi. Ykkösen hypyssä heilahdin kummallakin kerralla omasta mielestäni ihan tarpeettoman paljon. Mutta vikastakin päästiin nyt empimättä yli. Joku väärä laukka taisi matkalla olla. Ratsu oli välillä vähän vyöryvä eikä pidätteet menneet loppuradasta kovin hyvin läpi. Tunsin kuitenkin yhä uusia asioita selkään.
Ope käski ottaa hetkeksi raviin ja tulla sitten uudestaan. Nyt menin vähän paremmalla luotolla mutta yhä heilahdin ykkösellä. Nyt tähänkin väliin taisi tulla väärä laukka. Ehkä muuten kierros oli aavistuksen tasaisempi mutta aika kaukana vielä meidän hyvästä menosta. Ei pudotuksia eikä empimistä. Ope oli tyytyväinen. Minäkin tulin ihan onnelliseksi kuitenkin.
Loppuraveissa Hemppa oli ihan superhyvä! Aktiivinen ja yllättävän ryhdikäs. Taipuisa ja tasainen. Keventelin menemään enkä olisi millään malttanut lopettaa.
Paluumatkalle fleece niskaan ja varusteissa autoon. Käveli mukisematta ja kuivui matkalla. Tallilla hoidot ja loimi päälle pihalle. Vaikkei ulkona ollut kavereita niin jäi tyytyväisenä heinäkasalle. On se mainio elukka ja teki mut taas niin onnelliseksi!
Ongelmia:
joitakin vääriä laukkoja
hieman pomppuisa ratsu
kuski jäätyi esteiden noustua
yksi kielto erikoisemmalle okserille
Parannusta:
kivan energinen ratsu
helppoa ja tasaista
pikkukierrokset menivät kivasti
loppuraveissa oli taas tosi makea
keskiviikko 8. marraskuuta 2017
Takapuoli penkkiin, ei etunojaa ja laukkaongelmia
Keskiviikkona oli toinen kouluvalkkani Assin kanssa. Samalla neljäs kerta tamman kyydissä. Nyt oli sen verran pimeää että ratsu löytyi tarhasta lähes käsikopelolla. Onneksi tarhakaverilla oli hyvin näkyvät päämerkit. Tavarat löytyivät tänään jo melko hyvin ja laitoin hepan lisäruoat (mössön) ensimmäistä kertaa itse.
Yhä tamma oli ihan asiallisesti hoitaessa ja varustaessa. Pihalla maneesiin mennessä otti nelijalkahätkähdyksen. Aika iso reaktio mutta ihanasti pysyi aloillaan.
Ennen open saapumista ei ehditty kuin kävellä. Aloitettiin sitten opetuksessakin taas käynnissä. Alkutunnista tuli sanomista kyynärkulmista. Ravissa ja laukassa etukenosta. Ja nyt etunojan aste oli sellainen etten monesti huomannut itse mitään.
Mitään kovin ihmeellisiä ei tänäänkään tehty. Uutena asiana ravivoltit. Tamman keskittymiskyky vähän rakoili kun ovella oli liikennettä. Muuten tuntui tänään aiempaa kankeammalta ja vetristymiseen meni aikaa. Huolellinen valmistelu ennen voltteja, nyt meinattiin vähän kaatua alut. Keventäessä tuli sanomista etten saa painaa jalkoja niin alas vaan päkiöiden pitää levätä jalustimilla.
Harjoitusravissa sain noin puolen kierroksen verran hyvää pätkää kun ratsu oli kevyellä tuntumalla ja sain pidettyä kädet rentoina.
Laukat yritettiin aloittaa suoraan välikäyntien jälkeen. Monta kierrosta meni suurissa ongelmissa ja vasta kun annoin tamman pysähtyä tarpeilleen niin menohalut palasivat. Käynnistä nosto taisi silti olla vaikeaa. Ehkä. Ensimmäinen kierros eli ollut mikään kovin erityinen mutta jälkimmäinen jo sujui. Ope arveli ettei niinkään ollut suunnasta kuin vertymisestä kiinni. Jälkimmäinen suunta taisi olla vasen.
Laukan jälkeen puuskutti yllättävän paljon. Kuulemma rakenteellista, sanoi omistaja. Kävelin sitten pätkän ja hölkkäsin vielä pienen hetken itsenäistä loppuverkkaa. Sen jälkeen kävelin oikein pitkän kaavan kautta pois.
Ongelmia:
en aina huomannut mokiani
ratsu pysähtyi useasti tarpeilleen
hirveästi hienosäädön tarvetta
laukat nousivat huonosti
laukkasi todella etupainoisena
en juuri huomannut vasemmalle puskemista vaikka sitä kuulemma tapahtui
tamman keskittyminen rakoili kun ovella oli liikennettä
Parannusta:
puolikas kierros ravissa meni oikein kivasti hyvällä tuntumalla
sain korjattua virheitäni
Yhä tamma oli ihan asiallisesti hoitaessa ja varustaessa. Pihalla maneesiin mennessä otti nelijalkahätkähdyksen. Aika iso reaktio mutta ihanasti pysyi aloillaan.
Ennen open saapumista ei ehditty kuin kävellä. Aloitettiin sitten opetuksessakin taas käynnissä. Alkutunnista tuli sanomista kyynärkulmista. Ravissa ja laukassa etukenosta. Ja nyt etunojan aste oli sellainen etten monesti huomannut itse mitään.
Mitään kovin ihmeellisiä ei tänäänkään tehty. Uutena asiana ravivoltit. Tamman keskittymiskyky vähän rakoili kun ovella oli liikennettä. Muuten tuntui tänään aiempaa kankeammalta ja vetristymiseen meni aikaa. Huolellinen valmistelu ennen voltteja, nyt meinattiin vähän kaatua alut. Keventäessä tuli sanomista etten saa painaa jalkoja niin alas vaan päkiöiden pitää levätä jalustimilla.
Harjoitusravissa sain noin puolen kierroksen verran hyvää pätkää kun ratsu oli kevyellä tuntumalla ja sain pidettyä kädet rentoina.
Laukat yritettiin aloittaa suoraan välikäyntien jälkeen. Monta kierrosta meni suurissa ongelmissa ja vasta kun annoin tamman pysähtyä tarpeilleen niin menohalut palasivat. Käynnistä nosto taisi silti olla vaikeaa. Ehkä. Ensimmäinen kierros eli ollut mikään kovin erityinen mutta jälkimmäinen jo sujui. Ope arveli ettei niinkään ollut suunnasta kuin vertymisestä kiinni. Jälkimmäinen suunta taisi olla vasen.
Laukan jälkeen puuskutti yllättävän paljon. Kuulemma rakenteellista, sanoi omistaja. Kävelin sitten pätkän ja hölkkäsin vielä pienen hetken itsenäistä loppuverkkaa. Sen jälkeen kävelin oikein pitkän kaavan kautta pois.
Ongelmia:
en aina huomannut mokiani
ratsu pysähtyi useasti tarpeilleen
hirveästi hienosäädön tarvetta
laukat nousivat huonosti
laukkasi todella etupainoisena
en juuri huomannut vasemmalle puskemista vaikka sitä kuulemma tapahtui
tamman keskittyminen rakoili kun ovella oli liikennettä
Parannusta:
puolikas kierros ravissa meni oikein kivasti hyvällä tuntumalla
sain korjattua virheitäni
lauantai 4. marraskuuta 2017
Opetuksessa herkkistammalla
Lauantaina menin toisen kerran kokeilemaan Hyvinkään vuokrakokelastammaa. Hummalla oli kengitys vielä menossa eikä ollut erityisen yhteistyöhalukkaalla tuulella. Kuulemma epätavallista. Varustusohje oli laittaa suitset ensin päähän. Pelkäsin että siinä hyöriessään jää ohjista kiinni oven reunaan. Ihan näin ei käynyt vaan saikin nykäistyä turpahihnansa poikki. Vaikka yritin vahtia. Mutta riskit oli olemassa. Ei kuitenkaan hyörinyt ylitseni.
Sama häsläily jatkui kun menin selkään. Matka kentälle tepasteltiin osin ravissa kun heppa ei olisi malttanut pysyä käynnissä. Kentällä sama homma jatkui. Oli hyvin haastavaa kiristää satulavyötä ja säätää jalustimia kun hepo salakavalasti kiihdytti raviin. En siis ehtinyt verkkailla alle ennen open tuloa. Mutta oltiin kuitenkin kävelty.
Open kanssa ei suinkaan aloitettu heti hommilla vaan turistiin taustatiedot ja tavoitteet selville. Ratsu oli opelle jo ennalta tuttu. Siitä sitten pikkuhiljaa kevyeen raviin. Alkuun ympyrät päätyihin, sitten voltit. Satula tuntui valuvan vuoroin puolelle ja toiselle ja lopulta kenotti niin paljon että häiritsi ratsastusta. Olihan se vyö löysällä. Nyt tamma oli rauhoittunut sen verran että malttoi seistä kiristyksen ajan aloillaan. Helpotti kummasti. Ympyröillä tuli sanomista etten saa kääntää päätäni esteratsastustyyliin (pyörii kuin pöllöllä) ja että pääni jäykistyy vasemmalle.
Tehtiin pääty-ympyrän pienennystä ja suurennusta. Kuski sai paljon hyviä ohjeita hartialinjasta, käsistä ja jaloista. Ratsun takasia piti vahtia ettei liiraa liikaa sisälle ja tule kulmaa ulkolapaan.
Tehtiin myös käyntiväistöt keskilinjalta uralle ja sitten sama ravissa. Sain parannettua tätäkin suoremmaksi ohjeilla ja olin tyytyväinen itseeni. Raviväistöstä suoraan laukannosto. Ekalla kerralla ei noussut. Aloitettiin heti vaikealla vasemmalla. Unohdin tehdä puolipidätteen, kaikki muu oli kuulemma kunnossa. Otettiin väistö uudestaan ja nyt laukka nousi nätisti. Vautsi! Eikä ollut heti pudottamassa sitä pois vaan päästiinkö kenttä ympäri ja pari kierrosta pääty-ympyrällä ennen kuin putosi pois.
Toinen nosto otettiin ympyrällä ravista. Nousi taas nätisti ja rullasi ok mutta yhä ehti pudottaa pois ennen kuin pyysin. Kolmas nosto otettiin käynnistä. Taas nousi heti ensimmäisestä pyynnöstä. Ja nyt humma ei pudottanut sitä pois vaan sain itse siirrettyä raviin. Tosin aika töks lähes seis. Itse laukassa ohjeiksi tuli käyttää vatsalihaksia ja kallistua jopa vähän eteenpäin. Jalat rennoiksi. Ensimmäinen raville pudotus tuli siitä kun jännitin vahingossa pakaroitani. Mutta aikamoinen työvoitto oli saada vasen laukka nousemaan näin hyvin! En ole sittenkään ihan toivoton!
Toinen kierros tehtiin samoin eli raviväistö alle ja siitä nosto. Nousi hyvin mutta rullasi paljon nahkeammin. Ei pudottanut pois muttei oikein edennytkään. Yksi laukka tähän suuntaan riitti ja sitten otettiin loppuverkat. Heti tuntui että lähti menemään huonompaan suuntaan kun ohjeet loppuivat. Yhä vauhti meinasi välillä hiipua. Kommentoi ope sen verran että saan kuljetettua ratsua kivasti ja että sovimme toisillemme. Itse olin riemuissani siitä että tajusin pyytää open paikalle!
Loppukäynnit käytiin sitten vielä omistajan vanavedessä pihan ympäri. Ei mitään kummallista.
Tallissa oli kaveri ensin paikalla kun palattiin tunnin jälkeen. Humma oli yhä vähän hyörivä. Mutta kun kaveri yhtäkkiä katosi pihalle niin meinasin jäädä hevosen ja seinän väliin kun kunnon hyrräys alkoi. En tiedä kuinka pahalta näytti mutta omistaja tuli hoitamaan kavioiden putsauksen loppuun. Eikä haitannut yhtään kun humma yhä pörräsi ympäri karsinaa.
Lopulta päädyin kuitenkin sanomaan ei. Tämän päivän karsinakäytös toi listaani yhden miinuksen lisää. Vaikkei kuulemma yleensä ole ihan tällainen. Ei tämä mikään ihan selkeä päätös ollut. Tottahan se oli että tämän kanssa oppisin ratsastamaan. Hevonen oli ihan ok ja kivan lähellä. Opesta tykkäsin.
Ongelmia:
ei ollut sellainen olo että liikkui jalasta eteen
yhä oli hieman epätasainen
välillä ei keskittynyt hommiin vaan huuteli kaverille
satoi hetkittäin vettä vaikkei pitänyt
kuskin istuntavirheet
Parannusta:
vasen laukka nousi
liikkui ihan nätisti suurimman osan ajasta
kenttä oli hyvässä kunnossa ja meitä varten lanattu
Miinukset:
ei maneesia
hyrrä hoitaessa
vähän liikaa kaverin perään
Plussat:
kiltti hevonen
melko lyhyt tallimatka
opettaja sai homman pelaamaan
Sama häsläily jatkui kun menin selkään. Matka kentälle tepasteltiin osin ravissa kun heppa ei olisi malttanut pysyä käynnissä. Kentällä sama homma jatkui. Oli hyvin haastavaa kiristää satulavyötä ja säätää jalustimia kun hepo salakavalasti kiihdytti raviin. En siis ehtinyt verkkailla alle ennen open tuloa. Mutta oltiin kuitenkin kävelty.
Open kanssa ei suinkaan aloitettu heti hommilla vaan turistiin taustatiedot ja tavoitteet selville. Ratsu oli opelle jo ennalta tuttu. Siitä sitten pikkuhiljaa kevyeen raviin. Alkuun ympyrät päätyihin, sitten voltit. Satula tuntui valuvan vuoroin puolelle ja toiselle ja lopulta kenotti niin paljon että häiritsi ratsastusta. Olihan se vyö löysällä. Nyt tamma oli rauhoittunut sen verran että malttoi seistä kiristyksen ajan aloillaan. Helpotti kummasti. Ympyröillä tuli sanomista etten saa kääntää päätäni esteratsastustyyliin (pyörii kuin pöllöllä) ja että pääni jäykistyy vasemmalle.
Tehtiin pääty-ympyrän pienennystä ja suurennusta. Kuski sai paljon hyviä ohjeita hartialinjasta, käsistä ja jaloista. Ratsun takasia piti vahtia ettei liiraa liikaa sisälle ja tule kulmaa ulkolapaan.
Tehtiin myös käyntiväistöt keskilinjalta uralle ja sitten sama ravissa. Sain parannettua tätäkin suoremmaksi ohjeilla ja olin tyytyväinen itseeni. Raviväistöstä suoraan laukannosto. Ekalla kerralla ei noussut. Aloitettiin heti vaikealla vasemmalla. Unohdin tehdä puolipidätteen, kaikki muu oli kuulemma kunnossa. Otettiin väistö uudestaan ja nyt laukka nousi nätisti. Vautsi! Eikä ollut heti pudottamassa sitä pois vaan päästiinkö kenttä ympäri ja pari kierrosta pääty-ympyrällä ennen kuin putosi pois.
Toinen nosto otettiin ympyrällä ravista. Nousi taas nätisti ja rullasi ok mutta yhä ehti pudottaa pois ennen kuin pyysin. Kolmas nosto otettiin käynnistä. Taas nousi heti ensimmäisestä pyynnöstä. Ja nyt humma ei pudottanut sitä pois vaan sain itse siirrettyä raviin. Tosin aika töks lähes seis. Itse laukassa ohjeiksi tuli käyttää vatsalihaksia ja kallistua jopa vähän eteenpäin. Jalat rennoiksi. Ensimmäinen raville pudotus tuli siitä kun jännitin vahingossa pakaroitani. Mutta aikamoinen työvoitto oli saada vasen laukka nousemaan näin hyvin! En ole sittenkään ihan toivoton!
Toinen kierros tehtiin samoin eli raviväistö alle ja siitä nosto. Nousi hyvin mutta rullasi paljon nahkeammin. Ei pudottanut pois muttei oikein edennytkään. Yksi laukka tähän suuntaan riitti ja sitten otettiin loppuverkat. Heti tuntui että lähti menemään huonompaan suuntaan kun ohjeet loppuivat. Yhä vauhti meinasi välillä hiipua. Kommentoi ope sen verran että saan kuljetettua ratsua kivasti ja että sovimme toisillemme. Itse olin riemuissani siitä että tajusin pyytää open paikalle!
Loppukäynnit käytiin sitten vielä omistajan vanavedessä pihan ympäri. Ei mitään kummallista.
Tallissa oli kaveri ensin paikalla kun palattiin tunnin jälkeen. Humma oli yhä vähän hyörivä. Mutta kun kaveri yhtäkkiä katosi pihalle niin meinasin jäädä hevosen ja seinän väliin kun kunnon hyrräys alkoi. En tiedä kuinka pahalta näytti mutta omistaja tuli hoitamaan kavioiden putsauksen loppuun. Eikä haitannut yhtään kun humma yhä pörräsi ympäri karsinaa.
Lopulta päädyin kuitenkin sanomaan ei. Tämän päivän karsinakäytös toi listaani yhden miinuksen lisää. Vaikkei kuulemma yleensä ole ihan tällainen. Ei tämä mikään ihan selkeä päätös ollut. Tottahan se oli että tämän kanssa oppisin ratsastamaan. Hevonen oli ihan ok ja kivan lähellä. Opesta tykkäsin.
Ongelmia:
ei ollut sellainen olo että liikkui jalasta eteen
yhä oli hieman epätasainen
välillä ei keskittynyt hommiin vaan huuteli kaverille
satoi hetkittäin vettä vaikkei pitänyt
kuskin istuntavirheet
Parannusta:
vasen laukka nousi
liikkui ihan nätisti suurimman osan ajasta
kenttä oli hyvässä kunnossa ja meitä varten lanattu
Miinukset:
ei maneesia
hyrrä hoitaessa
vähän liikaa kaverin perään
Plussat:
kiltti hevonen
melko lyhyt tallimatka
opettaja sai homman pelaamaan
torstai 2. marraskuuta 2017
Ensimmäinen hyppykerta yllättävän rauhallisesti
Torstaina pääsin vihdoin hyppäämään Assilla. Heppa oli saanut uudet kengät alle iltapäivästä ja odotteli sisällä. Taas oli hoitaessa kiltisti. Estesatula ja eri suitset. Klippauksen takia villaviltti päälle alkukäynneiksi. Kävelin ihan hetken selästä ja sitten rupesin kasailemaan tolppia keskelle. Ope tuli paikalle ja sanoi hoitavansa loput eli minä selkään verkkailemaan. Ratsukoita oli maneesissa aluksi 3 muuta, melko pian oltiin vain me.
Ihan hetken otin ratsua käynnissä tuntumalle ja sitten menin perinteisen kaavan mukaan kevyttä ravia. Ajattelin että pidän ravipätkän ihan lyhyenä ennen laukkaa mutta ope kaipasi siinä parempaa hallintaa kääntymisissä ja vauhdinsäätelyssä. Laukassa istuin kevyessä istunnassa ja heppa oli aika pitkä. Jokusen kerran pudotteli laukkoja pois.
Tehtävät aloitettiin ravipuomeilta. Assi ei sanonut puomeista mitään. Kuski tapansa mukaan käänteli kaarteet vähän ulospullahtaviksi. Näitä molemmista suunnista. Sitten tultiin puomikasaa laukassa. Ei aina ihan paikat osuneet mutta yli mentiin. Molemmista suunnista. Sitten pienellä pystyllä sama. Ongelmat pysyivät aika samoina. Assi loikkasi mieluummin kaukaa ja kuski ei silloin ollut ihan kauniisti alastuloissa. Mutta sen sijaan että olisin antanut näissä tilanteissa pitkät ohjat niin pidin ne kädessä ja ope sanoi että todellakin pitää pitää. Eikä käskenyt minua yhtään kevyempään istuntaan vaikka mieleni vähän teki. Paino jalustimille.
Este muuttui okseriksi ja yhä helposti yli. Assia ei haitannut. Kuskin haasteet oli säilyttää tasainen laukka ja kunnollinen tie. Tuli niitä hyviäkin ponnistuspaikkoja ja siten helppoja hyppyjä muutama.
Lopuksi tultiin ensin pysty lävistäjällä pari kertaa yksin ja sitten molemmat esteet putkeen. Välissä Assi vähän hätäili. Takapuoli penkkiin ja ota kiinni. Ihan hallittua siitä tuli. Yllättävän vähän hummalla oli kiire vaikkei sillä ole hetkeen hypätty. Aavistuksen kuumahti loppua kohti mutta edelleen lähestyttiin esteitä ihan rauhassa. Myötälaukatkin hoiti itse.
Ei hypätty hirmuisesti ihan hevosta säästääksemme. Mutta ihan riittävästi tuli toistoja näinkin. Esteet ei nousseet jäteiksi mutta n. 70 - 80 cm korkeuteen mikä oli itselleni ihan riittävä.
Loppuverkassa Assilla sitten meinasi olla kiire. Oikeassa kierroksessa malttoi paremmin mutta vasemmassa kipitti. Mutta rupesi siitä kuuntelemaan paremmin.
Ope sanoi että oikein kiva hevonen. Minäkin tykkäsin. Ihanan mutkaton. Pakkohan tällä on saada jatkaa.
Ongelmia:
hyppyjen jälkeen vähän valahdettiin kohti seinää
ponnistuspaikat ja tasaisuus
laukan säätely
Parannusta:
kaikesta mukisematta yli
hoiti itse myötälaukat
sopivan reipas mutta kuuliainen
Ihan hetken otin ratsua käynnissä tuntumalle ja sitten menin perinteisen kaavan mukaan kevyttä ravia. Ajattelin että pidän ravipätkän ihan lyhyenä ennen laukkaa mutta ope kaipasi siinä parempaa hallintaa kääntymisissä ja vauhdinsäätelyssä. Laukassa istuin kevyessä istunnassa ja heppa oli aika pitkä. Jokusen kerran pudotteli laukkoja pois.
Tehtävät aloitettiin ravipuomeilta. Assi ei sanonut puomeista mitään. Kuski tapansa mukaan käänteli kaarteet vähän ulospullahtaviksi. Näitä molemmista suunnista. Sitten tultiin puomikasaa laukassa. Ei aina ihan paikat osuneet mutta yli mentiin. Molemmista suunnista. Sitten pienellä pystyllä sama. Ongelmat pysyivät aika samoina. Assi loikkasi mieluummin kaukaa ja kuski ei silloin ollut ihan kauniisti alastuloissa. Mutta sen sijaan että olisin antanut näissä tilanteissa pitkät ohjat niin pidin ne kädessä ja ope sanoi että todellakin pitää pitää. Eikä käskenyt minua yhtään kevyempään istuntaan vaikka mieleni vähän teki. Paino jalustimille.
Este muuttui okseriksi ja yhä helposti yli. Assia ei haitannut. Kuskin haasteet oli säilyttää tasainen laukka ja kunnollinen tie. Tuli niitä hyviäkin ponnistuspaikkoja ja siten helppoja hyppyjä muutama.
Lopuksi tultiin ensin pysty lävistäjällä pari kertaa yksin ja sitten molemmat esteet putkeen. Välissä Assi vähän hätäili. Takapuoli penkkiin ja ota kiinni. Ihan hallittua siitä tuli. Yllättävän vähän hummalla oli kiire vaikkei sillä ole hetkeen hypätty. Aavistuksen kuumahti loppua kohti mutta edelleen lähestyttiin esteitä ihan rauhassa. Myötälaukatkin hoiti itse.
Ei hypätty hirmuisesti ihan hevosta säästääksemme. Mutta ihan riittävästi tuli toistoja näinkin. Esteet ei nousseet jäteiksi mutta n. 70 - 80 cm korkeuteen mikä oli itselleni ihan riittävä.
Loppuverkassa Assilla sitten meinasi olla kiire. Oikeassa kierroksessa malttoi paremmin mutta vasemmassa kipitti. Mutta rupesi siitä kuuntelemaan paremmin.
Ope sanoi että oikein kiva hevonen. Minäkin tykkäsin. Ihanan mutkaton. Pakkohan tällä on saada jatkaa.
Ongelmia:
hyppyjen jälkeen vähän valahdettiin kohti seinää
ponnistuspaikat ja tasaisuus
laukan säätely
Parannusta:
kaikesta mukisematta yli
hoiti itse myötälaukat
sopivan reipas mutta kuuliainen
keskiviikko 1. marraskuuta 2017
Uusi yritys Nurmijärven ratsastuskoululla omien tallikavereiden kanssa
Keskiviikkona lähdimme kimppakyydillä Hyvinkäältä Nurmijärvelle. Luvassa koulutunti Nurmijärven ratsastuskoululla. Kävin tuolla tunnilla jo nelisen vuotta sitten kertaalleen, joten jotakin oli muistissa. Sekä tietysti tuttu paikka kisareissuilta Lidan kanssa.
Tunnille tuli 6 ratsukkoa, joka täällä lienee poikkeuksellisen paljon. Ratsukseni sain ison rautiaan Villen. Heppa oli karsinassa oikein utelias ja tuttavallinen. Suitsiessa nosti päätä taivaisiin eikä pelkkä houkuttelu auttanut. Ohjat niskan takana sen sijaan riitti eikä päätä tarvinnut vetää alas.
Pihalla kyytiin ja hetki kävelyä siinä. Maneesissakin vielä tovi pitkin ohjin. Ope antoi yleisiä alkuohjeita ja kertoi miten täällä on tapana hoitaa itsenäinen verkka. Askellajit ensin läpi ilman pahempaa prässäilyä. Se osuus meni kyllä ohi että kuinka pitkät ohjat tässä piti pitää. Sitten välikäynnit (joita oli ehkä viidet tai kuudet yhteensä) ja sitten siirtymiä ja sivuttaisliikkeitä. Sivuliikkeisiin asti en päässyt vaan unohdin koko jutun. Aika vähän opelta tuli kommentteja. Ja kun niitä tuli niin en monesti tiennyt että puhuuko vielä minulle vai jollekin muulle.
Villeä ei saanut jäädä puristamaan. Ja laukassa piti edetä reippaammin. Alkutunnin jälkeen ope sanoi muutaman kerran että ohjien pitäisi olla lyhemmät. Heppa oli edestä sangen herkkä ja jännittyi lähes kaikista ohjasotteista. Itselleni oli helpompaa pitää käsiä huonommin rennompina. Eli kyynärkulma turhan suorana ja kädet vähän matalalla levällään. Yritin skarppailla mutta alitajunta harasi vastaan.
Päivän tehtävänä tehtiin temponmuutoksia. Ensin pieni hetki käynnissä, sitten ravissa. Suorakaide ainakin metri uran sisällä. Oikeassa kierroksessa hidastettiin hetkeksi sivujen keskelle. Sen jälkeen piti ratsastaa eteen. Tämän istuin alas ja humma kuunteli ihan mukavasti. Mutta muilla oli paljon enemmän vauhtia ja vaikka yritin käännellä radan poikki niin silti takana oli ruuhkaa. Välikäyntien jälkeen vasemmassa kierroksessa hidastettiin lyhyet sivut ja pitkillä ratsastettiin eteen. Kevensin suosiolla eteenratsastukset niin Ville pysyi rennompana. Kertaalleen ope pääsi sanomaan että ensin suoristus ja sitten vasta eteen. Tunnustan hutiloineeni.
Lopuksi välikäyntien jälkeen otettiin vielä laukkaa. Kuviona kahdeksikko eli pääty-ympyrät. Keskeltä kenttää nosto ja puolisen kierrosta laukkaa ja sitten etenevää ravia. Laukat nousivat hyvin mutta hepo ei halunnut himmailla raviin. Alkuun otin ohjalla mutta tässä kuoli kaikki vauhtikin. Open ohje oli ajatella raviin. Toimi hitaahkosti mutta siirtymistä tuli paljon parempia. Laukassa muistin myös ratsastaa eteen. Yhä hetkittäin oli ahdasta kun osa suhaili eksoottisesti. Mutta olipa omakin ennakointikykyni ruostunut.
En erityisemmin lämmennyt ratsuun. Eihän se automaatti ollut vaan jännittyi herkästi. Mutta kuitenkin niin tasainen etten syttynyt. Tunnin tehtävätkin tuntuivat siltä että toistettiin samaa kierrostolkulla. Ahdastakin oli. Plussaa kuitenkin maneesista ja peileistä. 40 euroa tästä oli silti mielestäni ihan liikaa. En tiedä millä angstimielellä olin liikkeellä mutta eivät tunnin muutkaan hepat näyttäneet niin kivoilta että olisin hinkunut kokeilemaan.
Ongelmia:
ratsu oli tasainen ja siksi itselleni vähän tylsä
jännittyi helposti edestä jos käytti yhtään ohjaa
aikamoista suhailua
laukattiin liian hitaasti
ohjat olivat liian pitkät
en saanut tunnista hirveästi mitään irti
Parannusta:
suoritettiin tehtävät ihan hyvin
nosti laukat näppärästi
käynnissä pyöristyi tuntumalle
säätyi ok
Tunnille tuli 6 ratsukkoa, joka täällä lienee poikkeuksellisen paljon. Ratsukseni sain ison rautiaan Villen. Heppa oli karsinassa oikein utelias ja tuttavallinen. Suitsiessa nosti päätä taivaisiin eikä pelkkä houkuttelu auttanut. Ohjat niskan takana sen sijaan riitti eikä päätä tarvinnut vetää alas.
Pihalla kyytiin ja hetki kävelyä siinä. Maneesissakin vielä tovi pitkin ohjin. Ope antoi yleisiä alkuohjeita ja kertoi miten täällä on tapana hoitaa itsenäinen verkka. Askellajit ensin läpi ilman pahempaa prässäilyä. Se osuus meni kyllä ohi että kuinka pitkät ohjat tässä piti pitää. Sitten välikäynnit (joita oli ehkä viidet tai kuudet yhteensä) ja sitten siirtymiä ja sivuttaisliikkeitä. Sivuliikkeisiin asti en päässyt vaan unohdin koko jutun. Aika vähän opelta tuli kommentteja. Ja kun niitä tuli niin en monesti tiennyt että puhuuko vielä minulle vai jollekin muulle.
Villeä ei saanut jäädä puristamaan. Ja laukassa piti edetä reippaammin. Alkutunnin jälkeen ope sanoi muutaman kerran että ohjien pitäisi olla lyhemmät. Heppa oli edestä sangen herkkä ja jännittyi lähes kaikista ohjasotteista. Itselleni oli helpompaa pitää käsiä huonommin rennompina. Eli kyynärkulma turhan suorana ja kädet vähän matalalla levällään. Yritin skarppailla mutta alitajunta harasi vastaan.
Päivän tehtävänä tehtiin temponmuutoksia. Ensin pieni hetki käynnissä, sitten ravissa. Suorakaide ainakin metri uran sisällä. Oikeassa kierroksessa hidastettiin hetkeksi sivujen keskelle. Sen jälkeen piti ratsastaa eteen. Tämän istuin alas ja humma kuunteli ihan mukavasti. Mutta muilla oli paljon enemmän vauhtia ja vaikka yritin käännellä radan poikki niin silti takana oli ruuhkaa. Välikäyntien jälkeen vasemmassa kierroksessa hidastettiin lyhyet sivut ja pitkillä ratsastettiin eteen. Kevensin suosiolla eteenratsastukset niin Ville pysyi rennompana. Kertaalleen ope pääsi sanomaan että ensin suoristus ja sitten vasta eteen. Tunnustan hutiloineeni.
Lopuksi välikäyntien jälkeen otettiin vielä laukkaa. Kuviona kahdeksikko eli pääty-ympyrät. Keskeltä kenttää nosto ja puolisen kierrosta laukkaa ja sitten etenevää ravia. Laukat nousivat hyvin mutta hepo ei halunnut himmailla raviin. Alkuun otin ohjalla mutta tässä kuoli kaikki vauhtikin. Open ohje oli ajatella raviin. Toimi hitaahkosti mutta siirtymistä tuli paljon parempia. Laukassa muistin myös ratsastaa eteen. Yhä hetkittäin oli ahdasta kun osa suhaili eksoottisesti. Mutta olipa omakin ennakointikykyni ruostunut.
En erityisemmin lämmennyt ratsuun. Eihän se automaatti ollut vaan jännittyi herkästi. Mutta kuitenkin niin tasainen etten syttynyt. Tunnin tehtävätkin tuntuivat siltä että toistettiin samaa kierrostolkulla. Ahdastakin oli. Plussaa kuitenkin maneesista ja peileistä. 40 euroa tästä oli silti mielestäni ihan liikaa. En tiedä millä angstimielellä olin liikkeellä mutta eivät tunnin muutkaan hepat näyttäneet niin kivoilta että olisin hinkunut kokeilemaan.
Ongelmia:
ratsu oli tasainen ja siksi itselleni vähän tylsä
jännittyi helposti edestä jos käytti yhtään ohjaa
aikamoista suhailua
laukattiin liian hitaasti
ohjat olivat liian pitkät
en saanut tunnista hirveästi mitään irti
Parannusta:
suoritettiin tehtävät ihan hyvin
nosti laukat näppärästi
käynnissä pyöristyi tuntumalle
säätyi ok
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)