Elämän ensimmäinen vikellys

Erittäin mieluisana lauantain lisäohjelmana päädyin vikeltämään. Kaverin polttareilla oli siis vikellystä ohjelmana ja tilaa oli passelisti vielä yhdelle osallistujalle. Ohjeistus oli että tehkää hyvä alkuverkka. Siellä sitten juostiin alkuun sukkasillamme maneesissa (oli aika kylmä pohja) ja jumppailtiin. Pohja oli myös märkä, joten sukat kastui.

Itse vikellys alotettiin suoraan hevosen kanssa. Vikellysheppana toimi Late. Mentiin alkuun turvallisesti käyntiä. Kaveri punttasi kyytiin polvesta ja nilkasta nostaen. Ite piti ponnistaa oikealla jalalla ja auttaa käsillä. Itelle taas käsittämättömän vaikeaa oli saada oikean jalan liikerataa yhtään taakse- ja ylöspäin. Mutta kyytiin päästiin kuitenkin. Ilman kypärää. Kääk! Nyt on sekin tullut koettua.

Alkuun mentiin lyhyempiä kierroksia eikä kovin ihmeitä kyydissä tehty. Polvilleen, kyykkyyn, seisomaan. Hyvin uskalsin irrottaa kädetkin sivuille. Tykkäsin siitä että ope (joka siis juoksutti heppaa) käskytti ojennuksetkin kuntoon. Sormet yhteen, kädet ylemmäs ja ojennus nilkkoihin. Totesi että olen ennenkin seissyt hevosen selässä. Vastasin että en ole.

Mentiin myös maailmanympärimatkaa. Sille oli joku hienompi nimi (mylly). Oltiin neidossa (toisella sivulla jalat auki), tehtiin polviasennosta vaakaa, toinen jalka taakse suoraksi ja toinen käsi eteen suoraksi. Oltiin polvillaan kädet sivuilla myös naama häntää kohti. Lopulta päästiin myös kaksi kerrallaan kyytiin. Ensin kaveri tuli taakse ja nousi takanani seisomaan. Sitten vaihdettiin selässä paikkoja (oli muuten aika hankalaa) ja minä nousin takana seisomaan.

Sitten pitikin lähteä kesken pois koska trail-kurssi odotti. Muut pääsivät vielä akrobaattisempiin temppuihin ja tekemään liikkeitä ravissa ja laukassakin (vähän kade). Mutta oli tosi huippua! Paljon kivempaa kuin odotin. Vaikeinta oli päästä kyytiin. Ja kaikki pysyivät selässä. Tätä ehdottomasti joskus lisää!

Vuorotellen kuvattiin toisiamme ja tällaista oli meikäläisen meno.