Tutustumassa Äimärautiolla (osa 2)

Torstaina mentiin Annen kanssa Äimikselle tutustumistunnille (vain 23 euroa). Vaan taisi käydä niin että tutustujia ei ollut meitä enempää ja meidät torpattiin sennujen kouluvalkkaan. Tutustumistunnin piti olla tasoltaan jatko 2 (helppo C - helppo B tasoisille ratsastajille, esteillä taso vähintään ristikko/60cm) ja aiheena istunta ja apujenkäyttö tai jotain siihen suuntaan.

Hepakseni sain kakkostoiveeni. Ykköstoive ois ollut edelliskerran Sissi. Nyt sain mennä edelliskerran toiseksi mielenkiintosimman oloisella ratsulla eli Lenalla, jolla Kaisa meni viimeksi. Ruunikko vuonna 2000 syntynyt tamma, nettisivujen mukaan 158 cm korkea (aika kaponen). Tallissa oli ihan asiallisesti. Ratsukoita tunnilla oli 6 ja lämmintä pihalla +4. Opena oli aiemmin Oulunsalosta ja Virpitalleilta tuttu ope, joka hatarasti muisti minutkin. Oltiin maneesissa.

Lena ei ollut ihan helpoimmasta päästä automaatti. Suht mutkaton ratsu kuitenkin, mutta pyöreäksi saaminen oli vähän houkuttelun takana. Alkuverkat mentiin itsenäisesti ja itellä meni aikaa jalustimien säätelyyn. Edellisen kuskin jäljiltä vasen oli pari reikää pidempi mutta huomasin sen vasta peilistä kun en tahtonut luottaa omiin tuntemuksiini. Ravissa vasen kierros oli hankalampi. Vasen pohje meni huonosti läpi. Tosi vähän kommenttia saatiin alkutunnista. Myöhemminkin tuntui että ope sanoi lähinnä että hyvältä näyttää.

Tehtävät alotettiin pääty-ympyröillä. Oltiin kahden muun ratsukon kanssa ensin ovipäädyssä oikeassa kierroksessa. Asetettiin sisään, sitten ulos ja pienennettiin ympyrää ulkopohkeella väistäen. Ravissa tuntui melko helpolta. Ei istuttu harjotusraviin vaan kevennettiin. Tai ei ainakaan käsketty istua alas. Pientä hienosäätöä kuulemma oli, ravin piti säilyä energisenä. Laukka nousi kivan helposti ja säätyi lyhyeksi hyvin. Myötälaukka pysyi vaikka laukassakin väliin asetettiin ulos ja pienennettiin kuviota. Tuntui kivalta ja helpolta. Ope taisi vaatia meiltä vielä vähän mutta silti tuntui että jäätiin puolitiehen. Välissä mentiin hetki käyntiä.

Vaihdettiin suuntaa ja samalla vaihtui ympyräkin. Vasen kierros oli meille vaikeampi. Hepo valui sisäpohjetta vasten sisälle. Sain olla tosi tarkkana että sain reitin säilymään. Tähän suuntaan ulos asetus ja kuvion pienentäminen kävi melko automaattisesti kun hepo valahti keskelle. Vasen laukkakin oli hankalampi. Siinäkin valuttiin helposti keskelle. Taisi tiputtaa ravillekin. Laukansäätely ei ihan yhtä hyvin toiminut tähän suuntaan. Ope käski laukata reilummin eteen. Yritin mutta aika vaisuksi jäi. Sivusilmällä huomasin että osa istui ravissa alas, itekin olin sitten pätkän harjoitusravissa.

Ympyröiden jälkeen vaihettiin kuvioksi laukkaserpentiinit. Kuulosti tosi eksoottiselta ja hetki meni tajuta mitä pitää tehdä käytännössä. Uralta sisään n. 3 metriä ja takaisin uralle. Eli hyvin loivaa kiemuraa. Ite oon vaan tottunut paljon rauhallisempiin liikkeisiin, joten aluksi ehdin tehdä yhden kaaren pitkälle sivulle. Lopulta kaksi. Aluksi kuvittelin että niitä pitäisi tehdä useita. Lena hypähteli välillä jännästi mutta aina kun tarkistin niin laukka oli oikein. Jälkimmäinen kierros oli hankalampi. Pohkeet käänsivät melko huonosti ja ehdittiin tehdä vain puolitoista kiemuraa. En meinannut saada hepoa vasemmalle. Ja ope paljasti että hypähdykset oli vaihtoja. Taisi siis tehdä ykkösiä, koska aina tarkistaessani laukka oli oikein. Noloa, etten huomannut moista.

Tunti oli ihan ok mutta kaukana täydellisestä. Tuntuu että Lenan kanssa pitäisi mennä ehkä viitisen kertaa että harmoniat loksahtaisivat kohdilleen. Ei se onneksi ihan pystypäin koko tuntia mennyt ja laukassa oli ihan näppärä peli. Joku viimeinen silaus jäi kuitenkin puuttumaan. Tämän perusteella tykkäsin Sissistä enemmän.

Ongelmia:
ei tullut täydelliseksi

Parannusta:
laukat nousi helposti

Valmalla metristä yli!

Tämänkin keskiviikon estevalkka oli peruttu. Onneksi järjestyi niin, että tallin omistaja tuli hyppäyttämään mua ja Valmaa. Taitaa olla vähän omaakin lehmää ojassa ja ajatuksena että Valmalle tekee ihan hyvää hypätä. Satulalle hepo tänäänkin irvisteli. Pihalla oli -1. Houkuttelin Annen kuvaamaan ja samalla sain apulaisen esteiden kantoon. 21,5 metrin linja jos oikein muistan. Ja 15,4 metrin päähän maapuomi. Linjalle tuli siis punainen okseri, laine ja puomi. Ja laineelle tuli vaihtoehtoinen kaareva reitti myös lävistäjällä ollutta valkoista okseria pitkin.

Alkuverkassa laukka nousi aluksi huonosti. Sisäpohje ei ollut kunnolla läpi. Tänäänkin pukitti laukassa. Nyt tajusin itsekin saman mitä ope sanoi: eteen! Eikä sitten muistaakseni pukittanut enempää. Open ehdotuksesta sain kannukset jalkoihin. En ole Valmalla ennen kannusten kanssa hypännytkään. Laukat nousi myöhemmin paremmin, kun virtaa kertyi niin oikein hypähti laukkaan. Alkuverkassa yritettiin vähän laukansäätelyäkin. Eteen pitkällä sivulla, sai pyytää yllättävän paljon. Ja sitten kiinni. Hidastus oli vaikeampaa. Melko pian käteni väsyivät.

Hypyt alotettiin oksereiden välistä laineelle oikeassa kierroksessa. Olin nostanut esteet turvallisesti n. 55 cm korkuisiksi. Alkuun välit olivat vähän pitkiä kun olin harpponut liian isosti. Olisi pitänyt säädellä laukkaa esteeltä puomille ja toisinpäin mutta se onnistui tänään tosi huonosti. Askel ei osunut puomille ja hepo juoksi alta. Sanomista tuli kiemurtelusta. Suurin osa meidän ongelmista oli semmoisia, joista ope ei sanonut ääneen. Totesin opelle että kiemurrellaan edelleen eikä päästä esteen jälkeen suoraan. Lainetta ei kytännyt tänään yhtään. Mutta pudotteli sitä sitten senkin edestä. Osasta saan taas syyttää itseäni kun lähestyttiin laakana ja puolipidätteet vähän unohtui. Kuusi laukkaa laineen ja okserin väliin oli aika työlästä saada. Puomin ja laineen väli piti mennä ensin neljällä, sitten viidellä.

Toiseen suuntaan (oikealle) okserin ja laineen väliin kaivattiin viittä enkä osannut ratsastaa tarpeeksi eteen. Laineelle hypättiin joka kerta tosi kaukaa ja sen jälkeen oli jarrut hukassa. Laineelta puomille olisi pitänyt saada 4 laukkaa mutta juostiin lähinnä kolmella. Kun vihdoin sain laukan isommaksi niin sitten lähti laine matkaan. Puomi otettiin perästä pois ja hepo piti pysäyttää ennen seinää. Käytännössä jarrutettiin aina nurkkaan. Esteitä nostettiin ja joko pudoteltiin tai kolisteltiin.

Sitten taas vasempaan kierrokseen mutta nyt tultiin laineen jälkeen kaareva linja valkoiselle okserille. Kaarre oli aika reipas ja hitusen hallitsematon. Jo ekalla kerralla hyppy okserille tuntui valtavalta. Video kavaltaa että aika korkealta mentiinkin. Laine oli jotain ysikympin kieppeillä ja keilattiin se alas lähes joka hypyllä. Okseri nousi ja siitä päästiin hyvin yli.

Videosta kaapattu kuva kavaltaa että korkealta mennään
myös punaisesta okserista. Este tässä n. 85 cm.

Sitten tultiin pientä rataa. Laineelta suoraan punaiselle okserille, päädyn kautta valkoiselle okserille ja siitä kaareva linja laineelle. Ekalla kierroksella korkeus oli n. 85 - 90. Tuntui jo siinä että hypyissä heilahdin etukenoon ja jalat taakse. Toisella kierroksella korkeus oli 90 - 100. Kun esteitä nostettiin niin kuskia rupesi jännittämään. Lainetta lähestyessä päässä pyöri vain kääk, kääk, kääk! Ei ollut mitään hajua miten Valma menee isommista yli vai meneekö. Tultiin sitten laineelle tosi juureen kun askel ei sopinut ja rämmittiin yli (ei pudonnut). En halunnut siitä jatkaa vaan käänsin pois. Ope totesi että hyvä ratkaisu.

Uusi yritys. Laine putosi mutta siitä sujuvat 5 laukkaa punaiselle okserille (100 cm), josta koskematta yli. Päätyyn tehtiin voltti kun näytti ettei laine ole vielä kasassa. Valkoinen okseri (95 cm) ylittyi nätisti mutta välissä joko unohdin ratsastaa kaarteen tai hepo puski oikeaa pohjetta vasten. Oikaistiin, tiestä tuli huono, tultiin vinosti, ponnistus jäi lähelle lainetta ja se putosi taas. Sakkona viimeinen linja uudestaan. Okseriin vähän kolahti tällä kertaa mutta kaari oli hyvä ja laineesta mentiin koskematta yli.

Siihen riitti meidän hypyt tältä kertaa. Olin aivan mielissäni. Metrin okseri! Eikä Valma edes meinannut kieltää. Videota katsellessa muikistelin vielä enemmän. Oma heilahtelu hypyissä ei onneksi näytä niin pahalta kuin tuntui. Toisaalta hepan hyppytyyli roikkojaloin kolistellen ei povaa kisamenestystä mutta pomppua ainakin löytyy.

Anne kuvasi meidän hyppelöt. Kiitos.

Ongelmia:
laukan säätelyn puute
esteiden pudottelu
en saanut askelia osumaan
oma etuheilahtelu, jalkojen lento taakse isommilla esteillä
kiemurtelu
väärät laukat

Parannusta:
Valma ei edes meinannut kieltää
ei kytännyt laineita
metri meni helpon näkösesti
okserit hyppäsi hyvin

Huomisesta tämä mussukka tulee sitten mulle puoliylläpitoon :D

Kisaratsun kuriinlaitto

Annen kanssa yllytimme toisemme estekisoihin ABC:lle. Treenaus oli kummallakin hieman vajaavaista, joten open suosituksesta otettiin luokaksi 60 cm. Ratsuksi tunneilla umpivarma Aapo, joka hyppää tasaisen varmasti. Hepalla on kisattu 110-luokkia, joten korkeus oli sille naurettava. Lähtölistan mukaan Anne oli ekana vuorossa ja minä seuraavassa verkkaryhmässä. Kolmatta kisaajaa ei tullutkaan.

Käytiin hakemassa ratsut sisään ja puunattiin heppa kuntoon. Hokkeja sillä ei ollut, joten piti lumella (-3°C) taluttaa varovasti. Aamulla oli kuulemma riehunut menomatkalla tarhaan. Oma tavoite oli pysyä kyydissä ja saada hyväksytty suoritus. Ei osannut jännittää yhtään kun oli noin pieni luokka. Rata käytiin kävelemässä ristikkona ja ennen oman luokan alkua vielä tiirailtiin mistä esteistä oli tullut oksereita. Ei yhtään erikoisesteitä ja kaikki välit 24 metriä.

Annen ottama kuva ratapiirroksesta.

Kun Anne oli nousemassa ratsaille niin Aapo hyöri ärsyttävästi ympäriinsä. Pohdin että rauhottuu varmaan kun pääsee liikkeelle. Vähän huonostihan siinä kävi, tarkemmin voitte lukea Annen blogista. Minä päädyin ratsaille heti Annen putoamisen jälkeen. Ope kommentoi ettei heppaa voi jättää näin. Kävin ravaamassa muutaman kierroksen radalla ympäri. Asenne oli laittaa sikaileva ratsu ruotuun eikä se sitten mitään yrittänytkään. Ope kysyi että tahdonko hypätä Aapolla. Vastasin etten ainakaan vielä ole luovuttamassa. Hepo oli tosiaan tuolla ekaa kertaa kisoissa eikä kellään ollut tietoa sen kisakäytöksestä.

Käveltiin pitkin ohjin ja vähän kevenneltiin verkka-alueella luokan jatkuessa. Open ohjeiden mukaan kun oman ryhmän verkka alkoi niin otin pari kierrosta laukkaa kumpaankin suuntaan hiljenneellä verkka-alueella. Radan puolelle tulin vasta kun ponit olivat enimmäkseen jo ekan suunnan verkkahyppynsä ottaneet. Sitten laukka päälle ja hyvin hallitusti kaksi hyppyä pystylle (este 1 väärään suuntaan). Ei hallintaongelmia. Toiseen suuntaan taas ponit meni ensin ja sitten hypättiin okseria (este 2). Ei lähtenyt ponnistamaan mistä pyysin, joten eka hyppy oli aika ruma kun hyppäsin ennen heppaa. Yli mentiin kuitenkin. Ihana että ope oli neuvomassa.

Kun päästiin takaisin verkan puolelle niin ope kysyi että onko mulla kylmä vai jännittääkö niin pahasti että tärisen. En tunnustanut kumpaakaan. Käveltiin pitkin ohjin ja vähän ravattin. Ihan hirmuisesti ei jännittänyt mutta nyt jo enemmän kuin aamulla.

Oman vuoron koittaessa radalla otin hepan takaisin käyntiin kun se itsekseen päätti lähteä laukkaamaan. Pidin laukan lyhyenä ja tein alle vielä voltin (kuten myös ope huuteli). Sitten suljin ulkopuoliset häiriöt pois ja aloitettiin. Heti kohti ykköstä Aapon laukka vähän venyi. Ponnistuspaikka ei osunut mutta hepo loikkasi kuitenkin yli. Pidättelin vauhtia takaisin ja ekalle linjalle tuli 7 laukkaa. Pitkä tie uralta asti ja hyvin hepo lukittui kohti kolmosta. Laukka vaihtui. Nelosen ja vitosen väli mentiin kuudella, vitoselle hypättiin melko kaukaa. Sitten pidättelin niin hyvin että meno putosi raville. Laukka takaisin päälle ja kutoselle. Sen jälkeen meinasi taas kiihtyä. Kaarre hidasti kivasti ja seiskallekin päästiin hyvin. Laukka vaihtui taas hypyssä. En lähtenyt riskeeraamaan tiukalla tiellä kasille. Arvelen että ei olisi kääntynyt. Käsky oli tehdä rauhallinen rata.

Ratsastin siis pitkän tien kasille. Siinä ei vaihtunut laukka ja mentiin kaarre ysille väärässä laukassa. Noin viisi laukkaa väliin ja taas ei askel sopinut ysille. Vähän kolisteltiinkin siihen. Kympillekin tultiin lähelle. Nyt en enää pidätellyt niin tosissani. Kuusi sujuvaa laukkaa vikaan väliin ja nollatulos. Pari sekuntia jäätiin palkintosijoista (meidän aika 25,05 sek.) ja tulos oli seitsemäs kolmestatoista. Korkeus ei ollut ongelma vaan laukansäätely, ponnistuspaikat ja hepan aiempi sikailu. En pidä ihan mahdottomana ajatusta että hyppäisin Aapolla joskus uudestaankin kisoissa.

Kaisa kuvasi meidän radan. Kiitos.

Kaarevia estelinjoja

Perjantain tunnilla oli ohjelman mukaisesti esteitä. Tarkemmin kaarevaa linjaa. Oma ope oli estynyt ja tunnin piti kesäinen punapää. Arvelin ettei mitään kovin haastavia mennä mutta pieleen meni. Ratsukseni oli onneksi merkattu taas Valma. Tallissa louskutti tälläkin kertaa satulalle. Suitset meni ok. Esteet oli maneesissa valmiina. Keskilinjan molemmin puolin 2 pystyä ja okseri, vähän epämääräisillä väleillä ja teillä omaan silmään. Ensilumi tuli viimeyönä ja pihalla oli valkoista, -3. Ratsukoita oli tunnilla kivasti vain 5. Tänään Valma ei pullistellut kovin pahasti.

Alkuverkassa Valma kertaalleen säikähti kohti laukkaavaa Ediä. Open ohje oli että ratsasta vain rohkeasti eteenpäin. Nyykähdin taas etukenoon kauhistelemaan.

Hypyt aloitettiin oikeaan kierrokseen ympyrällä ristikosta. Omat reitit (ympyrän kaari) oli vähän mitä sattuu mutta yli päästiin. Sitten vasempaan kierrokseen sama pystynä. Tämän jälkeen alotettiinkin jo tehtävä. Aluksi jokaisen esteen jälkeen tehtiin voltti maapuomin yli. Meillä oli vähän sisäpohje- ja liirausongelmia. Puomeille ja esteille kuitenkin osuttiin vaikka yksi voltti ekalla kierroksella pullistuikin okserin ympäri. Tätä ehdittiin mennä muistaakseni kolmesti. Esteet oli turvallisen pieniä.

Sitten lisää haastetta ja pelkkä linja kaarevilla teillä. Jokaisella esteellä piti vaihtaa laukka. Esteetkin vähän nousi. Lopulta hypättiin n. 80 cm. Ope kyseli että paljonko olen Valman kanssa hypännyt. Vastaus oli että enempi tekniikkaa ja pieniä. Eka kierros oli omasta mielestäni meidän paras. Tultiin yhteensä kolmesti. Hyppytauko painaa taas kun kasikympin okseri näytti isolta. Osa sai hypätä korkeampaakin. Jokunen este keilattiin kun unohdin puolipidätteet. Kertaalleen meinasi myös lähteä vikan jälkeen kiihdyttelemään.

Etukäteen povailin ongelmia mutta taas selvittiin kaikista yli ilman pahempaa kaahausta ja paljon paremmin kuin olisin uskonut. Tunnin jälkeen parkkiksella auto ajoi aavistuksen turhan lujaa melko läheltä meitä mutta Valma oli ihan rauhallinen.

Ongelmia:
etukenotin
oikea kantapää ei pysy alhaalla
keilattiin jokunen kun puolipidätteet unohtu
pohkeet ei muista olla kiinni

Parannusta:
ei kieltoja
ei säikkynyt autoa pihalla

Anne oli kuvaamassa meidän hyppyjä. Kiitos.

Rästimässä perjantaita Valmalla, tehtävät haastavimmasta päästä

Keskiviikkona menin rästimään edellisperjantain tuntini. Estevalkka oli tältä päivältä peruttu. Tunnilla piti olla esteitä mutta syysloman takia hypyt olikin siirretty ensi viikkoon. Menin silti ja ratsukseni sain Valman. Tallissa tamma näytti selvästi että satula ei ole kiva juttu ja louskautti sille. Ehdinpä harjata hepalta harjan ja hännänkin. Muut kuskit olivat melko nuoria. Ratsukoita tunnilla oli n. 7 ja pihalla oli +2. Valma oli saanut etusiinsa hokit. Takakenkiä sillä ei ole.

Treeniaiheet oli tänään meille melko haastavia. Alkuverkkojen jälkeen jäätiin ympyröille. Me oltiin takapäädyssä Vapun ja Aksun kanssa. Ensin käynnissä takaosan väistätystä ulos, sitten laukansäätelyä. Vasen pohje oli vähän vaikeampi saada läpi mutten huomannut suurta eroa. Yllättävän hyvin väisti kumpaankin suuntaan. Ainakin opelta tuli melko paljon kehuja. Omasta mielestäni ei menty ihan niin hyvin.

Laukassa säätely toimi aika huonosti. Eteen löytyi lisää vauhtia mutta hidastusta sai ope vaatia meiltä aika monesti. Valma myös innostui/hermostui ja pukitti muutaman kerran. Siitä tuli kehuja miten reagoin nopeasti kun oli tiputtamassa raville. Itseäni jännitti eniten viereisen ympyrän kohti laukkaavat ponit. Oiottiin vähän keskeltä ja siitä tuli sanomista. Mutta ei säikkynyt kertaakaan tai yrittänyt vastaantulevia pakoon.

Vauhtia oli tänään melko paljon ja loppuraveissa baanattiin monta kierrosta ennen kuin meno rauhottui. Mutta rauhottui lopulta. Ope sanoi että pitäisi käyttää kannuksia että sisäpohkeen saisi paremmin läpi. Sisäinen kukkahattuni jätti turpahihnan tänään vähän löysemmälle. Tuntui ettei ollut jarruja. Ei siis kannata. Kädet kipeytyi. Tunnin jälkeen pihalla testailin talutustottelevaisuutta. Eteenpäin ihan ok. Peruutti vähän pelästyen.

Valma hikosi taas märäksi. Tallissa nakkasin loimen niskaan. Siitäkään ei tykännyt. Mutta rapsuteltavana seisoi mielellään. Kun lopetin niin se koiratyyliin törkki että lisää. On se ihana.

Ongelmia:
väistöt (omasta mielestäni)
laukansäätely
tasainen ohjastuntuma
3 pukkia laukassa

Parannusta:
istuin kuulemma paremmin eikä nousevat jalat tänään haitanneet opea
ei säikkynyt
meni paremmin kuin olisin arvellut

Keravalla ison kimon kyydissä

Helsingin (HIHS) reissulla päädyin tietysti tallille. Tällä kertaa ihan uuteen paikkaan Keravalle. Yhden leiriläisen nykyiseen ratsastuspaikkaan. Anne oli helppo houkutella mukaan. Estetunnista haaveiltiin mutta oli vissiin ylipäänsä hyvä että mahduttiin kummatkin samalle tunnille. Tunnin tasosta tai tarkemmasta ohjelmasta ei oikein saanut tietoa etukäteen.

Tallin kaikki hevostunnit ovat 5 hengen pienryhmätunteja. Tallille löydettiin julkisilla helposti mutta matkaan meni aikaa ja rahaa (7 € kertalippu). Tunnista maksettiin kaverillemme 42 € (jonka kortilla siellä käytiin). Heppalista löytyi seinältä ja muut tuntilaiset oli ihanan avuliaita. Talli oli pienehkö eikä karsinatkaan hirmu suuria olleet. Ratsukseni osui kimo Merlot ja Anne sai Wichitan, joka oli yksi etukäteen haaveilemistani. Itellä siis isojen kimojen putki jatkui, Merlotilla säkää oli jotain 170 sentin hujakoilla. Kaikki tuntimme ratsut oli ihan hevosen kokoisia. Tallissa hepo oli aavistuksen äkäinen muttei tehnyt mitään. Kuntoonlaitto onnistui hyvin.

Maneesi oli kentän takana, vähän tuli kävelymatkaa pihalla. Keli oli harmaa +10. Toinen puoli maneesista oli remontissa mutta hyvin mahdottiin puolikkaalle. Ope esittäytyi Piiaksi. Merlot on nettivivujen mukaan 6v. Hepo oli edestä raskas ja vähän hidas reagoimaan. Alkuun meni tovi että sain sen kunnolla liikkeelle. Alotettiin käynnissä ratsastamalla pitkillä sivuilla eteen ja lyhentämällä lyhyillä sivuilla. Takaisin tuleminen onnistui eteenratsastusta paremmin. Suht pian hepo nyökkäsi pyöreäksi. Tämäkin toimi niin että jos pohkeet olivat irti niin turpa nousi.

Ravissa ratsastettiin pääty-ympyröitä. Sanomista tuli taas samoista tutuista ongelmistani. Jalat rennoiksi ja semmosta. Kyynärkulmasta taisi tulla vain yksi huomautus tunnin aikana. Pääty-ympyröillä tehtiin myös muutama laukannosto oikeassa kierroksessa. Ekalla kerralla nousi huonosti, myöhemmät paremmin. Tuli aikamoinen alkeismoka kun ohjaus vähän petti ja juostiin yksi kartio kumoon. Ei enää tällä tasolla!

Tämän jälkeen mentiin kolmikaarista oikeasta kierroksesta. Keskilinjalla oli tötsät, joiden välistä piti tähdätä. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Sai istua alas tai keventää. Menin harjoitusravia niin ei tarvinnut murehtia kevennyksen vaihtoja. Tässä vaiheessa hepo painui kuolaimen alle ja jotain muutakin pientä oli pielessä. Ehdin jo mielessäni paheksua opea kun ei sano mitään. Mutta sitten sainkin huomautuksia juuri näistä asioista. Sittenkin tarkkasilmäinen. Sen jälkeen ravissa ruvettiin tekemään käyntiin siirtymät tötsien välissä. Aika hitaasti Merlot tuli käyntiin ja jatkoi vähän tahmeasti takaisin ravillekin. Tulipa kertaalleen vähän tarpeettomankin napakasti muistutettua raipalla että ravia, hoi!

Toiseen suuntaan aloitettiin kolmikaarista heti ravissa. Suht pian ruvettiin tulemaan keskimmäinen kaarre laukassa. Laukat nousi ihan ok mutta ohjauksen täsmällisyydestä tuli sanomista. Ei taidettu tulla laukassa ihan suoraan keskilinjan yli. Ravi laukan jälkeen oli vähän vyörymistä.

Lopuksi tultiin vielä kumpaankin suuntaan ravissa kaartoja radan poikki ja keskilinjalla käyntiin. Siitä piti vielä päästä takaisin raviin ennen käännöstä pitkälle sivulle. Merlot toimi edelleen hitaasti. Jarrutuksen sai aloittaa heti käännöksen jälkeen. Opelle tuskailin että hepo ei hidasta istunnalla vaan joudun vetämään. Ope totesi että olen vasta ekaa kertaa sen kyydissä ja se menee jo sangen hyvin. Eli ihan mahdottomia ei kannata edes toivoa. Kai se oli lohduttavaa. Ite tahtoisin sinne täydellisyyteen.

Sitten vielä vähän ravailua ja loppukäynnit pitkin ohjin. Heppa jatkoi hommia seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
heppa reagoi vähän hitaasti
istunnassa samat vanhat
pohkeet liian takana
ei laukattu kuin lyhyitä pätkiä kerrallaan eikä vasenta laukkaa ollenkaan

Parannusta:
liikkui ihan nätisti

Kadonneen motivaation metsästys tuotti tulosta

Tiistaina Easy käyttäytyi kummallisesti niin en ratsastanut vaan talutin. Ekaa kertaa se ei antanut tarhasta tavalliseen tapaan kiinni. Houkuttelin sen porkkanalla portille, siinä teki kuitenkin u-käännöksen ja singahti keskelle tarhaa kuopimaan. Tänään hepo oli karsinassakin vähän levoton. Pihalla satoi vettä, +6 ja pimeää. Motivaatio oli nollissa. Ohjeiden mukaan kuitenkin menin ratsastamaan. Kuulemma huomaan jos jokin on vialla.

Easy liikkui tänään kivasti ite eteen. Alkuverkassa tehtiin myötä- ja vasta-asetuksia. Tänään en suvainnut lusmuilua. Oikea kierros oli hankalampi. Nyt kuitenkin jo tiesin miltä hyvin liikkuva Easy tuntuu. Siihen ei ihan päästy.

Välikäyntien jälkeen tehtiin siirtymiä. Vasempaan kierrokseen pyöristyi hyvin. Vasen laukka oli taas hankalaa ja kumpaankin suuntaan laukassa viskoi päätään. En tiedä mitä Mintin kanssa teen paremmin ja miksi sillon onnistuu ja yksin ei. Kenttä oli märkä enkä kovin lujaa uskaltanut mennä. Laukkakin rupesi olemaan siinä rajoilla kun meinasi kiihtyä. Kovin pitkiä pätkiä ei laukattu. Peruutukset onnistui yllättävän hyvin. Tänään hepo malttoi seistä turpa alhaalla ja siitä tuli tasaisia peruutuksia ilman että turpa pahasti nousi. Ehkä meidän parhaat peruutukset tähän asti.

Loppuverkassa ravasin kahdeksikkoa niin kauan että hepo rupesi pysymään tasaisen rentona. Käynnissä meinasi taas purra kuolaimeen. Hyvin katosi oma keljutus ratsastaessa. Hepo tuntui normaalilta. Ei haitannut pimeys, tihku eikä märkä kenttä.

Ongelmia:
keli
kentän kunto
heppa oli kummallinen tarhassa ja tallissa

Parannusta:
ratsastus meni mukavasti
peruutti hyvin
vasemman kierroksen siirtymät oli hyviä