Tutustumassa Äimärautiolla (osa 2)

Torstaina mentiin Annen kanssa Äimikselle tutustumistunnille (vain 23 euroa). Vaan taisi käydä niin että tutustujia ei ollut meitä enempää ja meidät torpattiin sennujen kouluvalkkaan. Tutustumistunnin piti olla tasoltaan jatko 2 (helppo C - helppo B tasoisille ratsastajille, esteillä taso vähintään ristikko/60cm) ja aiheena istunta ja apujenkäyttö tai jotain siihen suuntaan.

Hepakseni sain kakkostoiveeni. Ykköstoive ois ollut edelliskerran Sissi. Nyt sain mennä edelliskerran toiseksi mielenkiintosimman oloisella ratsulla eli Lenalla, jolla Kaisa meni viimeksi. Ruunikko vuonna 2000 syntynyt tamma, nettisivujen mukaan 158 cm korkea (aika kaponen). Tallissa oli ihan asiallisesti. Ratsukoita tunnilla oli 6 ja lämmintä pihalla +4. Opena oli aiemmin Oulunsalosta ja Virpitalleilta tuttu ope, joka hatarasti muisti minutkin. Oltiin maneesissa.

Lena ei ollut ihan helpoimmasta päästä automaatti. Suht mutkaton ratsu kuitenkin, mutta pyöreäksi saaminen oli vähän houkuttelun takana. Alkuverkat mentiin itsenäisesti ja itellä meni aikaa jalustimien säätelyyn. Edellisen kuskin jäljiltä vasen oli pari reikää pidempi mutta huomasin sen vasta peilistä kun en tahtonut luottaa omiin tuntemuksiini. Ravissa vasen kierros oli hankalampi. Vasen pohje meni huonosti läpi. Tosi vähän kommenttia saatiin alkutunnista. Myöhemminkin tuntui että ope sanoi lähinnä että hyvältä näyttää.

Tehtävät alotettiin pääty-ympyröillä. Oltiin kahden muun ratsukon kanssa ensin ovipäädyssä oikeassa kierroksessa. Asetettiin sisään, sitten ulos ja pienennettiin ympyrää ulkopohkeella väistäen. Ravissa tuntui melko helpolta. Ei istuttu harjotusraviin vaan kevennettiin. Tai ei ainakaan käsketty istua alas. Pientä hienosäätöä kuulemma oli, ravin piti säilyä energisenä. Laukka nousi kivan helposti ja säätyi lyhyeksi hyvin. Myötälaukka pysyi vaikka laukassakin väliin asetettiin ulos ja pienennettiin kuviota. Tuntui kivalta ja helpolta. Ope taisi vaatia meiltä vielä vähän mutta silti tuntui että jäätiin puolitiehen. Välissä mentiin hetki käyntiä.

Vaihdettiin suuntaa ja samalla vaihtui ympyräkin. Vasen kierros oli meille vaikeampi. Hepo valui sisäpohjetta vasten sisälle. Sain olla tosi tarkkana että sain reitin säilymään. Tähän suuntaan ulos asetus ja kuvion pienentäminen kävi melko automaattisesti kun hepo valahti keskelle. Vasen laukkakin oli hankalampi. Siinäkin valuttiin helposti keskelle. Taisi tiputtaa ravillekin. Laukansäätely ei ihan yhtä hyvin toiminut tähän suuntaan. Ope käski laukata reilummin eteen. Yritin mutta aika vaisuksi jäi. Sivusilmällä huomasin että osa istui ravissa alas, itekin olin sitten pätkän harjoitusravissa.

Ympyröiden jälkeen vaihettiin kuvioksi laukkaserpentiinit. Kuulosti tosi eksoottiselta ja hetki meni tajuta mitä pitää tehdä käytännössä. Uralta sisään n. 3 metriä ja takaisin uralle. Eli hyvin loivaa kiemuraa. Ite oon vaan tottunut paljon rauhallisempiin liikkeisiin, joten aluksi ehdin tehdä yhden kaaren pitkälle sivulle. Lopulta kaksi. Aluksi kuvittelin että niitä pitäisi tehdä useita. Lena hypähteli välillä jännästi mutta aina kun tarkistin niin laukka oli oikein. Jälkimmäinen kierros oli hankalampi. Pohkeet käänsivät melko huonosti ja ehdittiin tehdä vain puolitoista kiemuraa. En meinannut saada hepoa vasemmalle. Ja ope paljasti että hypähdykset oli vaihtoja. Taisi siis tehdä ykkösiä, koska aina tarkistaessani laukka oli oikein. Noloa, etten huomannut moista.

Tunti oli ihan ok mutta kaukana täydellisestä. Tuntuu että Lenan kanssa pitäisi mennä ehkä viitisen kertaa että harmoniat loksahtaisivat kohdilleen. Ei se onneksi ihan pystypäin koko tuntia mennyt ja laukassa oli ihan näppärä peli. Joku viimeinen silaus jäi kuitenkin puuttumaan. Tämän perusteella tykkäsin Sissistä enemmän.

Ongelmia:
ei tullut täydelliseksi

Parannusta:
laukat nousi helposti