Menestyksekkäät estekisat

Sunnuntaina kahden festaripäivän jälkeen oli kotiestekisat. Ei onneksi ihan aamusta ja omat startit vasta reilusti iltapäivän puolella. Keli taas lähempänä kolmeakymppiä. Meillä luvassa 90 ja 100 cm.

Hain Hempan laitumelta talliin. Maustamaton vesi ei uponnut suuresti. Harjasin ensin ja varustin 80-luokan loputtua. Ysikympissä oli kaksi verkkaryhmää, joten ehdin kävellä pihalla ponien verkatessa ja hypätessä. Totesin jo siinä että verkka tulee jäämään vähän turhan lyhyeksi. Rupesin käynnissä vähän taivuttelemaan.

Ratapiirros. Lopulta metrissä oli sama rata.

Verkassa Hemppa tuntui taas ravissa huonolta. Otin vähän käyntiä väliin ja kävin näyttämässä esteitä. Aika monessa oli porttia, lankkua tai täytettä. Ravi ei siitä harmikseni parantunut eikä ollut juuri aikaa pyöritellä ravissa. Pakko oli sitten ottaa laukalle kun muut rupesivat hyppäämään. Alkuun vähän tuijotteli puskan puolella ollutta valokuvaajaa ja kentän laidan härpäkkeitä. Eteen ja kiinni. Verkkahypyt menivät ihan asiallisesti. Pikkuisena taidettiin tulla kahdesti, sitten ehkä kerran kisakorkeudessa. Okseri kerran vai kaksi. 5 vai 6 verkkahyppyä.

Verkkahyppy.
©Kiira

©Kiira

Meidän piti olla luokan vikoina mutta kun suokki jäi rakon tyhjennykselle niin mentiinkin ennen niitä. Näin saatiin myös hieman pidempi hengähdystauko ratojemme väliin.

Sukellus yli.
©Kiira

©Kiira

Rata oli kivan looginen. 367.4 eli 5 + 6 estettä. Eikä tarvinnut muistella mihin suuntaan mennä. Tosin vasta juuri ennen seiskaa muistin että tässähän piti ratsastaa aikaa ja tein aika ison reitin linjalle. Kasin jälkeen käänsin vitosen sisältä ja hyppäsin ysin vähän vinoon. Näin kympillekin mentiin oikoreittiä. Reipas nolla. Kakkoselle hyppäsin ennen hevosta ja ennen vitosta oli väärä laukka. Muuten oikein siististi ja tasaisesti.

Kuski jäi kuvasta.
©Kiira

90-rata, Anne kuvasi:


Ratsukoita luokassa oli vain 5. Mutta sekunnin kaulalla voitettiin. Olipa mukava yllätys! Eikä Hemppa edes poukkoillut kunniakierroksella. Vähän vain tuntui viritetyltä.

©Kiira

Metriin ei tullut muita kisaajia kuin me. Eikä sille ollut omaa ratapiirrostakaan. Ope ehdotti että loikkisin koko radan eli 11 estettä. Mikäs siinä. Arvosteluna A.0.0 eli ehkä vähän pitkä siihen tarkoitukseen.

©Kiira

©Kiira

Ennen verkkaa olin vähän hyytynyt ja Hemppakin jo ihan märkä. Onneksi vesihörpyt auttoivat.

©Kiira

Verkkahypyt eivät nyt sujuneet kuten tahdoin. Ei otettu pienempiä esteitä alle enää. Ensimmäinen lähelle. Sitten pudotus. Yritin huutaa varakoutsia apuun koska meidät oli jätetty kentälle keskenämme. Ei tullut koutsia vaan vähän huutelua kulmasta. Kolmas hyppy oli hyvä. Hemppa korjasi itse. Okserille venytti pitkänä ja hypyssä oli aavistuksen vaikea olla mukana. Se kuitenkin riitti.

Liputtaja valmiina.
©Kiira

Ei saatu lähtömerkkiä enkä tehnyt ympyrää alle. Mutta skarppasin kaikki esteet. En kyllä antanut rauhaa kohti esteitä vaan erikseen ratsastin jokaisesta yli. Oltiin kaikissa hypyissä yhdessä. Kutosen jälkeen väärä laukka eikä vaihtunut, mentiin sitten väärässä seiskalle. Pienesti sisään mutta venyi helposti neljään. Ei tiukkoja teitä vaan kiersin ysille ja kympille ulkokautta. Terävänä vielä vika ja nollarata! Tuuletukset maalin jälkeen, jes!

Anne kuvasi myös metrin radan:


Näin saatiin ensimmäinen ruusukkeemme metristä. Ensimmäinen oma tältä tasolta. Ja näin siistillä ja tasaisella radalla. Yritin vain olla miettimättä että esteet ovat isoja. Ajattelin vain että niistä mennään yli. Ja Hemppa oli onneksi samaa mieltä.

Onnelliset ruusukkeiden kanssa.
©Kiira

Sen verran kuuma oli, että kun vein ratsun talliin mehulle niin tippui hikeä mahan alta. En muista Hemppaa ennen näin hikisenä nähneeni. Elektrolyyttiä (ostin itse) ja kunnon vesipesu. Sitten pihattoon kavereiden kanssa. Samalla myös loman loppu eli ratsun vapautus taas tuntikäyttöön. Snif!

Nyt tuntui että reilu 3 viikon treeni vei meitä eteenpäin. Rupesin saamaan vasemmasta lavasta kiinni. Vielä kun saisi alkuravinkin tuntumaan normaalilta.