Melko pian alotettiin hypyt päivän uusilla esteillä. Kavalettikorkuinen pikkueste mäkeä ylös ja alas. Ensin ravissa, sitten laukassa. Estettä hankalampi oli tehdä kunnollinen tie ihan aidan viereen. Sitten hypättiin eilinen koffini (vika putosi), vinoesteet 3 laukalla ja hauta pari kertaa. Eka hautahyppy ravissa oli itelle tänään päivän huonoin. Sitten vielä ”tukit” eli leveämmät puunväriset okserit. Tynnyreiden päällä ollut taisi olla päivän korkein, ehkä max. 85 cm.
Hämis hyppi mukisematta. Minä yritin pitää temmon reippaana. Kommentit oli aika positiivisia. Yritin sitten itsekin keskittyä siihen että pidemmät etenemismatkat usvatin kevyessä istunnassa ja esteitä lähestyessä istuin lähemmäs ja vähän kokosin. Tai ainakin ajattelin koota.
Lopuksi hypättiin sitten vielä rata. Paljon oli muistettavaa. Hyvä laukka päälle ja sangen helposti kaikista yli. Muutama väärä laukka ja pari ponnistuspaikkaa vähän paremmaksi vielä niin sit ois ollut jo sangen loisteliasta. Vaan tosi tyytyväinen olin näinkin. Ihanaa, helppoa ja vaivatonta. Ja ihanat onnistumisen tunteet! Kannatti ehdottomasti tulla!
Ongelmia:
muutamat väärät laukat
ponnistuspaikat ei ihan aina priimaa
Parannusta:
Hämis hyppi kaikki erikoisemmat edelleen mukisematta
selvisin eilisen epävarmuuden yli, kokosin itseni ja paransin omalle tasolleni
oli ihanan vaivatonta
 |
| Esteitä takana ja kuskin päässä lamppu. |
 |
| "Eihän takana ole mitään epämääräistä taustaa?" |
 |
| Taustan ihmiset, hevoset ja autot retusoitu tunnistamattomiksi. |
Kuvista ja videoista kiitos seuraamaan tulleille sukulaisilleni sekä paikalla olleelle muulle yleisölle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora