Estetunti testissä Kiwigolla

Lauantaina oli Kiwigon estetunnin vuoro. Talliympäristö oli valoisalla ihan eri näkönen. Listasta löytyi hepakseni Masa. Heppa oli vielä tarhassa, mutta onneksi sain opastusta että kuka ja missä. Nätisti lähti mukaan. Tallilla hepat laitetaan käytävällä kuntoon mutta koska kaikki käytäväpaikat pesaria myöten oli varattu niin suositeltiin sitten omassa karsinassa varustamista. Pistin hepan kiinni mutta käyttäytyi hyvin. Este- taikka yleissatulaa ei ollut niin menin koulupenkillä. Hintaa tälläkin tunnilla 27e.

Pakkasta oli ehkä viitisentoista astetta ja tuntui plussakelien jälkeen tosi kylmältä. Vasta tallilla tajusin jättäneeni kypärämyssyni ja paksummat hanskani kämpille. Ei käynyt edes mielessä ottaa niitä mukaan. Onneksi oli sen verran huhkimista ettei tullut vilu. Jalassa oli uudet talviratsihousut ja näidenkin kanssa kyytiin pääseminen oli hyvin kankeaa. Onneksi Masa oli Leksaa pienempi. Tällä kertaa otin kannukset mukaan kentän laidalle. Nyt oltiin toisella kentällä. Yhtä pieni tämäkin. Ratsukoita tunnilla taas 6, osa pieniäkin poneja.

Hyvin pian tuli kannuksia ikävä. En saanut heppaa kunnolla liikkeelle. Jotain vähän samantyyppistä kuin Saaralla Hessun kanssa. Ope sitten viritteli kannukset ja kommentoi että kengän alle tulevan remmin pitäisi olla pidempi että kannuksen nuppia saisi vähän ylemmäs. Nyt ovat hepansuoja-asennossa. Kannusten kanssa Masa liikkui sitten jo jotenkuten. Alkuverkkana tuli taas toisen jalustimen tiputusta pois ja keventelyä ja laukkailua yhdellä jalustimella toinen käsi ylhäällä. Kevyessä istunnassa olemista ja muuta estejuttua. Masa vähän säikähti ohi mennyttä mönkijää/moottorikelkkaa (en enää muista kumpi) ja spurttasi eteen. Kuski oli mielissään että jes, hepo liikkuu. Harmi vaan että siihen se kunnolla liikkuminen jäi.

Esteet oli kentän pohjan kunnon mukaan tänään pieniä. Ristikkoa alkuun. Ja taas sain hirveästi kommenttia, aina oli jotain korjattavaa. Minä kun kuvittelin että estetunnilla olisin ollut hyvä. Hepo oli löysä, tultiin liian pitkänä tai vinossa, askel ei sopinut jne. Myös omassa istunnassani oli korjattavaa. Keskikroppa jänteväksi, myötää paremmin, katse eteen. Alkuun tultiin ravilähestymisillä, sitten laukassa. Sitten jo vähän ratsastelin. Yksi hyppy otettiin myös ilman toista jalustinta.

Tämän jälkeen ristikon perään lisättiin pieni portti. Taidettiin se kertaalleen keilatakin. Sitten hypättiin suhteutettua, väliin tuli 1 tai 2 laukkaa, en enää muista. Sitten sen perään ristikko. Kovin pitkiä tehtäviä ei täälläkään ollut, muutama este kerrallaan. Koulusatula rupesi sattumaan oikeaan polveeni ihan tosissaan. Eipä siis pysy jalka alhaalla. Pelkäsin jo että nahka menee polvesta puhki mutta selvisin mustelmalla.

Lopuksi saatiin hypätä ristikkoa vähän isompana. Oisko ollut lähemmäs 80 cm. Helposti Masa siitä yli loikkasi. Yllättävän paljon ehdittiin tunnilla hypätä vaikka ponit kieltelikin.

En osaa ratsastaa laiskoja ratsuja liikkeelle ilman että ne menee lujaa. Pitäisi saada säpäkäksi eikä vauhtia. Lopputunnista vasta huomasin että multa vaadittiin paljon enemmän kuin muilta. Olisin kyllä mieluusti ottanut välillä vähän päähäntaputteluakin. Nyt nimittäin tuli taas vaan semmonen olo etten osaa. Muita kehuttiin enemmän. Tunnin lopuksi totesin että Masalla ois pitänyt alottaa hommat viilettämällä ensin pellolla täysiä.

Onnelliseksi en tullut tälläkään tunnilla. Ope on ihan pätevä ja löytää tosiaan hirmuisesti korjattavaa. Kummastakaan hepastani en taas juurikaan tykännyt. Ehkä palaan tuonne vielä kevään tultua. Keskiviikoista tuli siis vapaailtoja, pah!

Ongelmia:
tuntui ettei mikään kelpaa
koulusatula rikkoi nousevan polveni
tallin ratsukalusto ei oikein vakuuta

Parannusta:
kivan paljon ehdittiin hypätä
hepat saa ulkoilla paljon