Alunperin kun kyselin alkuviikoksi tuntia niin vastaus oli että tiistaina voin mennä itsenäisesti. Seuraava ehdotus oli että jos saan muutaman kaverin mukaan niin omistaja voi hyppyyttää meitä. Tämä kuulosti hyvältä ja ensimmäinen kaveri oli samantien mukana. Kolmatta etsittiin tovi mutta onneksi löytyi.
Tallille en päässyt tänäänkään ihan niin aikaisin kuin alunperin suunnittelin. Mutta maneesissa ei ollutkaan kukaan vielä kasaamassa esteitä. Muu väki löytyi tallista, samoin muiden ratsut. Opea, ratapiirrosta tai heppalistaa ei näkynyt. Mentiin sitten kuitenkin kasaamaan estetarvikkeet maneesin keskelle. Okseri, 3 pystyä ja 2 kavalettia. Tämän jälkeen ei opea tai heppalistaa vieläkään näkynyt. Yritin soittaakin. Kello rupesi olemaan aika paljon. Hepan arpominen alkoi. Heroa pohdin mutta se oli kuulemma varattu vuokraukseen. Seuraava vaihtoehto oli Assi ja muut oli kovasti samaa mieltä. Hepo tarhasta sisään ja varusteet päälle. Oli suht kiltti hoitaa. Vasta kolmannet etusuojat oli Assin tikkujalkoihin tarpeeksi pienet. Martingaali taas oli kadonnut kokonaan. Tässä vaiheessa kuulin onneksi että heppa-arvaus meni oikein.
Maneesiin päästiin ihan ajallamme mutta muut ravasi jo. Ope lähti etsimään meille martingaalia kun ei ilmankaan voi kuulemma mennä. Eipä siitä olisi varmasti hyvää tullut. Taluttelin sitten Assia. Tehtiin vähän voltteja, peruutus, kiemurtelua, länkkätyyliin pyörimistä, pysähdyksiä ja lopuksi vähän ravattiinkin. Raipalla sai hoputella Assin raviin. Muutama voltti ja sitten oli kuskillakin hyvät alkulämmöt päällä. Martingaali löytyi ja pääsin ratsaille.
Alkuverkoissa vaadin ihan kunnolla. Aloitin käyntivolteilla ja yllättävän pian hepo vähän myötäsi käynnissä. Ihan pienen hetken mutta harvinaista herkkua. Assi liikkui ravissa kelpo vauhtia itsekin. Tänään olin varautunut pohkeiden kuurouteen pidemmillä kannuksillani. Ope kaipasi huolellisempia asetuksia, varsinkin vasemmalle. Vasen olikin selvästi hankalampi suunta. Verkkalaukkaa otettiin vasempaan vain hetki, oikeaan laukattiin pidempään. Lisää vauhtia ei meinannut löytyä millään vaan sain kovasti käyttää pohkeita ja Assia enempi keljutti kuin kiinnosti kiihdyttää. Mutta lopuksi Assi pyöristyi laukassa. Hieno tunne kun hepo laukkasi tasaisesti ja tuntumalla. Eipä ole kai tällaistakaan aiemmin sattunut.
Tehtäville lähtiessä meidän hieno rentous lähti rakoilemaan. Eka hyppy kavaletille oli ihan kamala ja jäin hypyssä jälkeen. Assi kiihdytteli ympyrällä. Laukanvaihtotehtävä täyskaarroilla ei kovin ihanasti sekään mennyt. Assi kiihdytteli aika pitkään ennen kuin tajusin että oikeasti saan vauhdin hidastettua kun pidätän kunnolla. Toiseen suuntaan ei juuri ihanammin mennyt. Keskimmäisellä kavaletilla laukka vaihtui vääräksi lähes joka kerta ja kertaalleen hepokin meinasi poistua tehtävältä vasemmalle kavereiden luo. Onneksi en ollut kovin epätasapainossa niin pysyin kyydissä. Laukanvaihdot ei olleet kovin hienoja tälläkään kertaa.
Yritettiinpä vaihtoja vielä kolmannenkin kierroksen verran. Nyt saatiin yksi kieltokin kun en antanut Assin ryysätä kiireellä esteelle. Ope kommentoi ettei hepo ollut suoranakaan. Jokusen kerran vaihdot onnistui. Kertaalleen tuli pudotuskin mutta enpä päästänyt kiihdyttelemään.
Assi oli sen verran pinkeänä että ennen omaa vuoroa tuli pukkeja.
Loppuun hypättiin pari rataa. Ensin 5 esteen versio ja toisella kerralla vielä yksi este alkuun lisäten. Eka este ylittyi ihan hyvin. Mutta 20,5 metrin linjalle ampaistiin aika vauhdilla ja roikaistiin se viidellä. Ope huusi että seis. Otettiin alusta ja sain ohjeeksi istuttaa Assin välille jos lähtee kiihdyttelemään. Nyt sain Assin pidettyä hallussa ja tultiin kuudella. Pieniä kiihdyttely-yrityksiä tuli matkan varrelle ja ennen okseriakin arvoin kovasti että missä vaiheessa voi myödätä. Eipä juuri ennen ponnistusta uskaltanut. Ihan kivasti meni. Luulin jo että oltais lopetettu mutta tultiinkin vielä toinen kierros. Nyt tahdissa oli enemmän huojuntaa eli välillä kiihtyi ja välillä piti ottaa aika kovastikin kiinni. Estekorkeus oli max 75 cm.
Loppuravit Assi liikkui pyöreänä. Pihalla satoi lunta, keli nollissa. Assi menee kuulemma tammikuuksi ylläpitoon.
Ongelmia:
2-3 pudotusta
pukitteli
kertaalleen meinasi lähteä kavereiden luo
kiihdytteli esteillä
yksi kielto
laukat ei vaihtuneet kovin hyvin
Parannusta:
myötäsi niskasta, loppuravit hyvinkin tasaisesti
kuunteli myös pidätteitä vaikka kiihdytteli
hyppäsi aika mukisematta
Anneli videoi meidän hyppyjä.
tiistai 31. joulukuuta 2013
maanantai 30. joulukuuta 2013
Ei ihan sisäpohkeen ja ulko-ohjan välissä, väistöjä
Maanantaina ehdin viikon tauon jälkeen tallille. Tällä kertaa Oulussa. Hepan suhteen ei ollut juuri ennakkoaavistuksia. Listassa luki Remu. Mikäpä siinä. Hepo oli sisällä ja aika puruinen. Tervehti nuolemalla käteni märäksi. Ihanan rauhassa seisoi harjattavana. Tovi meni kammatessa purut hännästä. Varustuskin meni mukisematta. Kuolaimet tuntuivat olevan aika tiukalla ja maneesissa ope niitä sitten vinkistäni höllensikin eli pudotti alemmas pidemmille poskiremmeille.
Ei oltu kovin sukkelia sillä ennen kuin pääsin edes liikkeelle tuli kommentti kerätä ohjat tuntumalle. Puoli kierrosta menin pitkin ohjin, sitten tuli jo uusi kehotus. Aika pikavauhtia piti ratsastaa hepo kuulolle. Toimi suht ok. Ravissakin sai pohkeita käyttää. Käynnistä tuli ihan hyvä mutta ravissa en saanut asetusta rehellisesti läpi. Tuntui että hepo tahtoo kulkea vinossa ja sain vasta-asetuksilla paremmin pyöristymään. Alkuun mentiin pätkät laukkaakin. Ulkoapuja piti käyttää paremmin.
Yksi hankalimpia open pyyntöjä oli rentouttaa sisäkäsi. Tarkennuksena tuli että tuntuman pitäisi olla tasaisempi enkä saa myödätä niin isosti että nakkaan ohjan löysälle. Koska takaisin tuntuman ottamisesta tulee sillon nykäisy. Kyynärkulmista ja käsien paikasta tuli niistäkin jokusen kerran sanomista.
Tehtävänä oli väistöt. Alotettiin teorialla ja siinä vaiheessa hämmennyin jo itse täysin. Väitin että asetus olisi liikkeestä poispäin. Onneksi osasin kuitenkin ratsastaa vielä oikein. Kertaalleen käynnissä ja sit ruvettiin tulemaan ravissa. Hienosäätöä. Väisti ok mutta ravissa tahti hyytyi ja herkästi pudotti käynnille. Lopulta pysyttiin ravissa ja asetuskin vähän löytyi. Sitten piti saada ratsu vielä rennoksi siinä. Vikalla kerralla rentouskin löytyi, mitä nyt asettui väärään suuntaan ja taisi välillä takaosa johtaa tai lapa pullahtaa. Pitkällä sivulla tein itsenäisesti siirtymiä.
Väistö oikealle oli kuulemma hankalampi suunta Remulle. Pitkällä sivulla kuunteli hyvin mutta itsellänikin oli säätöongelmia. Kädet vähän karkaili ja ope väitti että ohjat ei ole yhtä pitkät. Monesti piti ylipäänsä lyhentää ohjia. Hankalaa. Ulkoapujen väliin. Ja kun väistö sujui takaosan karkailematta niin tahti hyytyi. Kelvolliseen suoritukseen päästiin tähänkin suuntaan. Kertaalleen napautin raipalla turhan rivakasti ja Remu vastasi pukilla. Pyysin ratsulta anteeksi ja jatkossa osasin kosketella raipalla hyvin hellästi. Takajalkojen aktivointipyynnöstä raipalla häntä kyllä pyöri vaikka kuinka varovasti yritin.
Lopuksi otettiin vielä vähän oikeaa laukkaa. Edelleen Remu tuntui vinolta ja ajattelin avoa. Sitten meinasi kuskin koko sisäkäsi lähteä omille teilleen. Ulkoavut kunnolla käyttöön. Tämän onneksi muistin jo tunnin aikana että se on salaisuus Remun toimintaan. Laukka oli heikoin lenkki mutta ei pudoteltu raville. Toinen suuri plussa oli ettei hepo kertaakaan tunnin aikana nykinyt ohjia. Ihanaa!
Remu jatkoi vielä hyppyhommiin.
Ongelmia:
väistöt ei ihan soljuneet
kuski käytti raippaa turhan reippaasti
en saanut ratsua rehellisesti apujen väliin
pohkeita olisi pitänyt käyttää vielä paremmin
Parannusta:
Remu ei nykinyt ohjia
ei pudotellut laukasta raville
sain muutaman hyvän hetken ravissakin
maanantai 23. joulukuuta 2013
Kolmas kimotamma testissä
Maanantaina sain yhden tallin uusimmista tulokkaista alleni kuten perjantaina jo vihjailtiin. Kimotamma tämäkin, Qanitta. Ehkä aavistuksen Harmoniaa korkeampi ja muhkumpi. Olikohan 8v. Hoitaessa oli ihanan kiltisti. Seisoi hievahtamatta aloillaan. Satulavyön kiristystä vähän luimi muttei muuta.
Kentällä hepo oli aikamoinen häslä eikä olisi millään malttanut olla aloillaan että pääsen kyytiin tai saan jalustimet säädettyä. Onneksi löytyi apukäsiä pitämään. Käynnissä sitten rauhottui kulkemaan. Harmi vaan etten saanut ratsua koko tunnin aikana kulkemaan kunnolla suoraan vaan kiemurreltiin. Tunnin piti omistajan tytär. Ratsusta kommentoi että on herkkä pohkeelle. Juu, olikin, mutta silti sain käyttää sen kanssa enemmän pohkeita kuin hepoilla yleensä. Ja silti kiemurreltiin.
Vauhti oli onneksi ihan ok säädeltävissä ja ominaisvauhti oli aika hyvä. Alkukäynnit mentiin melko pitkin ohjin ja kun otettiin tuntuma niin suht pian otettiin raville. Itselläni jäi käyntityö aika puolitiehen eikä tammaan ollut oikein otetta. Ohjatusti mentiin ravivoltteja. Ratsu tuntui rautakangelta enkä saanut sitä asettumaan kunnolla kumpaankaan suuntaan. Johda sisään, enemmän sisäpohjetta. Tuntui että kaaduttiin millon mihinkin ja takaosa vähän liirasi ulos. Ehkä 20 peräkkäisen voltin eli hirmuisen pyörimisen jälkeen vähän helpottui. Hetkittäin siinä myötäsi kumpaankin suuntaan.
Laukkoja mentiin alkeistunnin tyyliin eli muut kävelivät osastossa ja ensimmäinen laukkasi vuorollaan osaston kiinni. Siinä saatiin muutamat pätkät myös hienoa ja pyöreää harjotusravia kun jolkoteltiin osastoa kiinni. Käynnissä tunnustan etten keskittynyt työstämään menoa tässä vaiheessa. Mutta hepo ei kerännyt kierroksia yhtään vaikka kaverit edeltä lähti laukkaan. Alkutunnista ratsun nimi lausuttiin [kanitta], myöhemmin puhuttiin vain kimotammasta.
Laukka kuulemma nousee ajatuksesta. Juu, helposti nousikin mutta heti sen jälkeen olin ongelmissa. Ratsu reagoi pieniinkin painon heilahduksiini vaihtamalla laukkaa. Omasta mielestäni en juuri pitänyt edestä vaan mentiin pikemminkin löysähköllä tuntumalla. Silti välillä pompittiin lähes paikoillamme. Alku meni harjoitellessa. Sitten pyrin siihen että edettäisiin ja pysyttäisiin myötälaukassa. Kommentteja tuli paremmasta tuntumasta enkä saisi päästää ratsua niin pitkäksi. Herkästi laukka edelleen vaihtui jos yritin keskittyä johonkin muuhun. Myöhemmin kokeiltiin vielä täyskaarron kautta vaihtoa. Kyllä korpesi kun sitten mentiinkin vastalaukkaa ja vaihto tuli ravin kautta. Huoh.
Noin puolen välin jälkeen hepalla loppui keskittyminen ja rupesi nykimään ohjia. Alkuun oli melko harmitonta. Samanlaista kuin Remppa teki joskus huonoina päivinä. Mutta lopputunnista en enää pysynytkään vakaasti satulassa vaan sai kiskottua jatkuvasti etukenoon ja irti penkistä. Yritin komentaa pohkeilla eteen ja pitää tiiviimpää tuntumaa muttei auttanut. Lopulta rupesi ärsyttämään aika pahasti. Välilepokäyntejä ei ollut, liekö oli vika kuskissa vai venytyksen puutteessa. En saanut sitä kuitenkaan kunnolla loppumaan.
Loppuraveissa pyöriteltiin aika kauan voltteja ja omin lupineni vaihtelin suuntaa. Ei siitä ihanaa tullut mutta vähemmän kamalaa. Oma vaatimustaso on aika korkealla, joten luokittelen tämän lähinnä kamalaksi. Enkä kovin ylistäviä arvioita osannut opelle ratsusta antaa. Jäykkä ja kiemura. Ope kävi sitten lopuksi vielä itse kyydissä. Taisi pitää parempaa jöötä, sillä tamma seisoi ensin nätisti aloillaan ja pienen vastaanpanon jälkeen kulki ja taipui ihan helpon näköisesti. Eikä työskennellessä nykinyt ohjiakaan.
Pääsin kyytiin sitten vielä lopuiksi loppukäynneiksi ja takaisin tallinpihaan. Ei päässyt suosikkilistalleni. Vaikka varmasti tämänkin kanssa yhteistyö paranisi pienellä treenillä huimasti. Taisin olla hepan kolmas kuski Suomessa. Haaveilin jo että tämän tallikäytös ja Harmonian ratsastettavuus niin tulisi aika priima.
Ongelmia:
en saanut ratsuun otetta
kiemurteli
en osannut istua laukkaa
Parannusta:
suunta ja askellaji oli pääosin oikein
tolkku elukka eikä häärännyt tai säikkynyt omiaan
liikkui kivan reippaasti itse
kiltti hoitaa
perjantai 20. joulukuuta 2013
Harmione rennompana
Perjantai-illan ratoksi lähdin taas ratsastamaan. Ei olisi hirmuisesti haitannut vaikka olisin saanut jonkun muunkin mutta Harmonia siellä listassa luki. Oli kuulemma ollut muutenkin pahana viimeaikoina ja purrut jotain muutakin. Kovasti kyselivät että tahdonko vaihtaa hevosta ja pärjäänkö sen kanssa. Vähän äksy oli tänäänkin mutta vähiten paha aiempiin 3 kertaan verrattuna. Niin kauan oli nätisti kun vain harjasin. Kun rupesin kuulostelemaan että mitäköhän se nyt niin heti alkoi takaset nousemaan. Mutta potki ihan selvästi ilmaa eikä yrittänytkään osua. Hampaita ei edes esitellyt. Mutta nyt luimi vähän satulallekin, mikä oli ihan uutta.
Olin kerrankin ripeä ja oltiin ajoissa valmiina. Satulavyön kiristys sujui taas mukisematta. Nyt ei ollut punttaajaa vaan kampeuduin ratsaille ihan itse. Hyvin kävi näinkin. Opena oli paikan kakkosope. Kenttä oli aika hyvä ja keli nollassa. Ratsukoita tunnilla oli 5.
Tänään jatkettiin takaosakäännösten kanssa. Ihan hyvin sujuivat. Kovin tarkkoja ohjeita ei opelta tullut enkä olisi oikein tahtonutkaan. Hepo meni rennosti. Ravissa oli hyvin vauhtia muttei mielestäni yhtään liikaa. Kuunteli. Nyt en värkkäillyt ylimääräisiä, joten hepokin tasottui tuntumalle eikä tuntunut kovin jäykältä kumpaankaan suuntaan.
Tehtiin jonkin verran temponmuutoksia käynnissä ja ravissa, hetkellistä lyhentämistä lähinnä. Ravikin lyheni hyvin mutta pudotti herkästi käyntiin. Laukkaa otettiin useampaan kertaan lyhyehköjä pätkiä. Nousi vähän löysästi mutta pyöri hyvin ja kääntyi. Ei kiihdytellyt, korkeintaan meinasi. Nyt olin itse ihan rentona. Laukasta raville olisi voinut tulla tasapainoisemminkin.
Takaosakäännöksiä tehtiin välillä yksitellen. Kiva oli saada pyöritellä keskiympyrällä vähän itsenäisesti. Väistätin takaosaa ja asetin sisään ja ulos.
Kiva tunti oli ja lopputunnista hepo oli niin rennonletkeä että rupesi tuntumaan jo löysältä. Ihanaa maanantaiseen verrattuna. Keskiviikkoon asti harmitti, joten tämä oli loistava loppuharmitusten hälvennys.
Tunnin jälkeen tamma oli semiasiallisesti. Kun keskityin vain harjaamaan niin ei juuri uhitellut. Vaan vaatii tahdonlujuutta pitää harja kiinni hevosessa kun se äksyilee. Oli kyllä niin tiukalla narulla että pääpuolta ei tarvinnut varoa. Vähän jaksoi ynähtää ja nostaa takasta muutamia senttejä. Lopuksi taas rapsuteltiin. Nyt ei ollut ihan rennoimmillaan eikä kovin pitkään jaksanut vain nuokkua kanssani. Tänään ei hionnut, joten loimen kanssa ei tarvinnut tapella.
Uhkasivat silti laittaa tamman myyntiin käytöksen takia. Harmi, sillä muuten on tosi kiva.
Ongelmia:
uhkailee edelleen hoitaessa
Parannusta:
vähempi kamala hoitaa
tosi kiva ratsastaa
torstai 19. joulukuuta 2013
Toinen kerta Celinellä esteitä
Torstain estetunnille toivoin salaa Celineä uudestaan. Hyvin kävi ja sen sainkin. Hoitaessa oli oma kiltti itsensä. Maneesissa kipusin jakkaralta kyytiin.
Alkutunnista taisi tulla tarkemmista asetuksista kommenttia. Tehtävinä tultiin melko pieniä laukkavoltteja puomien yli sekä suoralla käynti - laukkapuomi - käynti. Laukat nousi hyvin mutta pudotti herkästi raville kun askel ei osunut puomille. Takas käyntiin oli haastavaa saada suoralla. Muualla kun treenattiin voltilla laukasta käyntiin niin tuli paljon paremmin. Ope hoksautti että laukka on liian kiireistä ja takaset ei astu alle ja sama vika on jo liian kiireisessä käynnissä. Kun ratsastin käynnin hitaammaksi (vaikeaa aivoilleni) ja takaset paremmin alle jo siinä niin nostettiinkin hallitumpi laukka ja tehtävä onnistui paremmin puomin noustessa pikkupystyksikin.
Laukat nousi myötäisenä jos sain asettaa sisään. Ope kommentoi että ratsu on ihan mutkalla asetuksen suuntaan ja kun yritin suoristaa niin tuli myös vääriä laukkoja. Näemmä toleranssini asetuksen tarkkuudessa oli tänään noin 30 cm. Eli en huomannut vaikka kaula oli ihan mutkalla. Kaikkea ei voi laittaa harjapehkon syyksi.
Tultiin myös keskiympyrää puomeilla. Väleihin olisi tullut kivasti 3,5 askelta. Käytännössä jotain 3 ja 4 väliltä. Oli vähän ohjausongelmia. Kun keskityin tiehen kunnolla ja edettiin niin 3 oli hyvä. Välillä vaan meinasi pullahdella kulmia ympyrälle. Kertaalleen mentiin ohikin kun käänsin huonosti. Tolppaa kohti eikä siitä enää yli päässyt. Ihan oma moka kun en kunnolla kertonut että minne mennään.
Hyppytehtävässä esteet pysyi edelleen tosi maltillisen kokoisina. Jotain 50 cm luokkaa. Ylihyppäsin itse. Tiet oli aikamoista kääntelyä. Tulipa innarivälin sarjakin mukaan. Yksi kielto saatiin kun pystyn jälkeen 3 askeleen päässä ollut okseri vähän pohditutti. Celine yritti kummaltakin puolelta ohi mutten päästänyt. Lopulta vauhti hyytyi esteen eteen kun unohdin patistella vielä siitä ylikin.
Esteet tuntui tänään aika pieniltä. Kuskille vaikeaa olla ylihyppäämättä. Tämä oli syyskauden vika tunti. Tammikuussa jatkuu.
Ongelmia:
laukka-käynti -siirtymät hankalia
30 cm tarkkuus suoruudessa
ohimeno kun en ohjannut
yksi stoppi okserille kun en päästänyt ohi
taisi tulla yksi pudotus
Parannusta:
parannettiin
Celine on huippu
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Itsenäistä ratsastusta
Keskiviikkona kävin taas itsenäisesti Redillä. Puolisentoista tuntia siinä taas meni mutta nyt mentiin vähän kevyemmin. Saattoi silti vähän hiota. Keli oli samaa luokkaa kuin edellisellä kerralla eli viileää.
Tänään oli tolkumpi mutta laukat taisi jäädä hampaankoloon. En muista kovin tarkasti.
Ongelmia:
laukat?
Parannusta:
tolkumpi
Tänään oli tolkumpi mutta laukat taisi jäädä hampaankoloon. En muista kovin tarkasti.
Ongelmia:
laukat?
Parannusta:
tolkumpi
maanantai 16. joulukuuta 2013
Kauhua maastossa
Tänään kyseltiin jo etukäteen että onko maasto ok. Vastasin että juu. Kauhistutti tosin jäiset pohjat. Polkupyörällä tuli testattua (etunastoista huolimatta) että ojaan pääsee helposti ja se sattuu. Listassa luki taas Harmonia. Tänään tamma oli aivan erityisen häijy laittaa kuntoon. Uhkasi purra ja potkia ja nappasikin selästä hampailla kun keskityin väistelemään jalkoja. Onneksi ei purrut lujaa. Viritin sitten kaksin puolin kiinni niin tiukalle narulle ettei enää ylettynyt.
Jo kentällä hepo oli kumman virtainen. Taisin alitajuisesti kauhistella jäätikköpohjia. Hartsa vähän pomppi omiaan. Täysin epätyypillistä sille.
Maastoletkaan jäätiin neljänneksi, porukan pienimmän ponin perään. Ihan alku meni hyvin. Sitten hepo rupesi ravistelemaan päätään. Liekö vauhdin puute turhauttanut. Jo käynnissä esitteli sitten ensimmäiset loikkansa. Pysyin kuitenkin kyydissä. Meinasin laittaa turvaliivin mutta sinne talliinhan se unohtui.
Ravissa eteni alkuun ihan hyvin. Ei yrittänyt ryöstää. Mutta pian heilutteli taas päätään ja sitten veti oikein kunnon pukit. Minä pelkäsin takana tulijan puolesta ja takana tulija minun puolestani. Toinen jalustin taisi pudota ja minä vähän keikahtaa etukenoon. Onneksi Harmonia ei ollut tosissaan minua pudottamassa. Mutta kuskin rentous rupesi olemaan aika tiessään. Tuijottelin toki myös jäistä tienpohjaa että tuohon olisi tosi ikävä tippua. Ja ravissa kauhistelin miten pysytään pystyssä 14 hokillamme (kummastakin takasesta puuttui 1). Hepat ei kuitenkaan lipsuneet yhtään.
Sen verran nössötti etten uskaltanut laukata. Järki sanoi että se olisi ollut vain ongelmien kerjäämistä ja turhan riskialtista. Silti jäi kaivelemaan. Veikkaan että oma laukka ois ollut ihan ok mutta se, kun muut lähtee laukkaan niin ois singottanut heppaan taas omia muuveja.
Käytiin kävelemässä vielä moottoritien toisella puolella. Harmonia oli pitkään ollut jo suht rauhallinen mutta moottoritien alla tuli taas wannabe-korkean koulun liikkeitä. Ehkä se olisi vetohevosena mennyt fiksummin? Tai sitten kaikki johtui alitajuisesta jännityksestäni, joka vain paheni vaikka kuinka yritin tietoisesti hengitellä rauhallisesti.
Selvittiin kuitenkin takaisin kentälle. Siellä sai vielä ravailla ja pyysin lupaa muutamaan laukannostoonkin. Kentän pohja salli juuri sen verran. Ravissa Harmonia oli rento ja tasainen ja laukatkin nousivat vähän löysästi. Ei yhtään sama asia kuin maastossa. Loppukäynneissä otti sitten vielä jotain omaa pientä säikkyloikkaa.
On kuulemma liikutettu ihan normaalisti. Rentouttavasta maastosta tämä ei mennyt. Tunnustan että jännitti ihan tosissaan. Tästä jäi aika latteat tunnelmat moneksi päiväksi.
Ongelmia:
ruutitynnyri ratsuna
hirviö tallissa
Parannusta:
kuski pysyi kyydissä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)